Onko kenelläkään koskaan ollut oikeasti onnellinen elämä?

Vierailija kirjoitti:

Mut tehän nautitte tästä systeemistä ja sen " johtajista" ? Eihän täällä mitään vikaa ole? Te ihannoitte poliitikoita ja kaikkea syöpää mitä tämä valheellinen yhteiskunta edustaa. Niitä ihmisiä ketkä vain ottaa omaksi edukseen. 

Näinhän te lampaat aina huutelette

"Jumala suokoon minulle tyyneyttä hyväksyä ne asiat, joita en voi muuttaa, rohkeutta muuttaa, mitkä voin, ja viisautta erottaa nämä toisistaan."

Henkisyyden kannalta uskon, että ollaan tultu tänne oppimaan eli kehittämään sieluamme. Mitä oppisin, jos ei ole mitään vastoinkäymisiä? Toki voimme kuulemma todella rankan elämän jälkeen valita myös "lepoelämän", jossa asiat sujuu. Tämä on aika harvinaista, koska useimmille riittää lepo, joka on tarjolla elämien välissä.

Ei siltä osin, että lapsen kasvaminen aikuiseksi edellyttää aina tämän psyykelle tapahtuvaa jonkinasteista väkivaltaa (oli sitten pientäkin)

Vierailija kirjoitti:

Henkisyyden kannalta uskon, että ollaan tultu tänne oppimaan eli kehittämään sieluamme. Mitä oppisin, jos ei ole mitään vastoinkäymisiä? Toki voimme kuulemma todella rankan elämän jälkeen valita myös "lepoelämän", jossa asiat sujuu. Tämä on aika harvinaista, koska useimmille riittää lepo, joka on tarjolla elämien välissä.

Kun itse sairastuin vakavasti, niin alun järkytyksen jälkeen omaksuin hyvin äkkiä ajatuksen, että nyt minulla on mahdollisuus auttaa muita saman asian kanssa kamppailevia. Jakaa kokemuksiani ja etsiä paljon tietoa, jota voin käyttää muiden auttamiseen. Ehkä minussa toimii taustalla jonkinlainen yhteisöllisyyden ajatus ja empatia, joka ajaa minut näkemään jotakin hyvää ja mahdollisuuksia kaikessa.

Jos ymmärtää, että terveys koti ja läheiset ovat onnea, niin olen onnellinen. En tarvitse muuta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Henkisyyden kannalta uskon, että ollaan tultu tänne oppimaan eli kehittämään sieluamme. Mitä oppisin, jos ei ole mitään vastoinkäymisiä? Toki voimme kuulemma todella rankan elämän jälkeen valita myös "lepoelämän", jossa asiat sujuu. Tämä on aika harvinaista, koska useimmille riittää lepo, joka on tarjolla elämien välissä.

Kun itse sairastuin vakavasti, niin alun järkytyksen jälkeen omaksuin hyvin äkkiä ajatuksen, että nyt minulla on mahdollisuus auttaa muita saman asian kanssa kamppailevia. Jakaa kokemuksiani ja etsiä paljon tietoa, jota voin käyttää muiden auttamiseen. Ehkä minussa toimii taustalla jonkinlainen yhteisöllisyyden ajatus ja empatia, joka ajaa minut näkemään jotakin hyvää ja mahdollisuuksia kaikessa.

Mä taas olin pitkässä avioliitossa erittäin toksisen ihmisen kanssa. Enkä edes kadu, koska se valmisteli mua sielunkumppania varten. Jos olisin heti nuorena löytänyt tämän sielunkumppanin, en olisi tajunnut, mitä minulla on. Olisin varmaan jossain vaiheessa hylännyt hänet ja tavoitellut jotain täydellisyyttä, mitä ei ole edes olemassa. Nyt on niin paljon kokemuksia takana, että tajuan tämän erityisen henkisen yhteyden ja kodin tunteen.

Vierailija kirjoitti: 

Mä taas olin pitkässä avioliitossa erittäin toksisen ihmisen kanssa. Enkä edes kadu, koska se valmisteli mua sielunkumppania varten. Jos olisin heti nuorena löytänyt tämän sielunkumppanin, en olisi tajunnut, mitä minulla on. Olisin varmaan jossain vaiheessa hylännyt hänet ja tavoitellut jotain täydellisyyttä, mitä ei ole edes olemassa. Nyt on niin paljon kokemuksia takana, että tajuan tämän erityisen henkisen yhteyden ja kodin tunteen.

Sama kokemus täällä. Olin vuosia aivan kamalassa suhteessa, jonka kuitenkin koen todella tärkeäksi oman kasvuni kannalta. Tavallaan siinä suhteessa sain kaiken sen mitä olin nuorempana haaveillut, ja se suhde opetti, että aina ihminen ei tiedä mitä oikeasti haluaa. Eli jos en olisi elänyt tuota ihan hirveää vaihetta, olisin myöhemmin epätoivoisesti tavoitellut näitä asioita, joita en olisi saanut. Opin, mitä suhde ei todellakaan saa olla.

Ei minulla ainakaan. Elämäni on ollut yhtä tuskaa ja kärsimystä yksin eläessä.

T: kiltti mies

Vierailija kirjoitti:

Ei minulla ainakaan. Elämäni on ollut yhtä tuskaa ja kärsimystä yksin eläessä.

 

T: kiltti mies

Sä kärsit yksinolosta kun taas joku nainen kärsii kokemuksistaan miehen kanssa niin paljon, ettei pysty antaa kenenkään koskettaa itseään, koska saa heti takaumat jossa pelkää kuolevansa. Ja silti se sama nainen tuskin sanoo koko elämänsä olleen yhtä tuskaa tai kärsimystä, vaan tunnistaa myös onnen hetket.