Onko kenelläkään koskaan ollut oikeasti onnellinen elämä?

Ei, piste.

Mulla on ollut ainakin toistaiseksi. Teininä löytyi parhaasta ystävästä puoliso, saatu 4 lasta. Ei suurempia taloushuolia, töitä riittänyt ja talokin parin vuoden kuluttua velaton. Kaikin puolin siis hyvin mennyt. Vähän huolestuttaa milloin paska osuu tuulettimen..

Tunteet kuuluu elämään, eikä niille pidä antaa liiaksi valtaa. Itsellä on ollut noita kaikkia, mutta silti voin sanoa eläneeni tämän saakka varsin onnellisen elämän.

Tuskin huoletonta ja murheetonta elämää ei ole kenelläkään.

joka päivälle on omat huolensa ja murheensa.

olla kiitollinen siitä mitä on 🍀

Hetkittäin on ollut onnellista, sitten aina tapahtuu jotain.

Suurimmaksi osaksi on ollut onnellinen. En usko, että kukaan on elänyt täysin onnellisena (eiköhän kaikkien lähipiirissä ole jossain määrin sairautta, kuolemaa, epäonnisia tapahtumia niin, että hetkittäin ei ole onnellinen) ihan jokaista elämänsä minuuttia. 

Mä koen, että mulla on pääasiassa onnellinen elämä. Mulla on ihanat lapset ja ihanat ystävät, tällä hetkellä myös välittävä mies. Rakastan töitäni ja sitä että mulla on aikaa myös harrastaa asioita joista nautin. Mut tosin muutenkin tekee aika pienet asiat onnelliseks. Mä oon onnellinen jo siitä, että aamulla saan herätä rauhassa, laittaa kuulokkeista musiikkia ja juoda kahvia rauhassa. Oon myös onnellinen koirasta, joka mulla lapsuudessa oli. 

En oo aina ollu onnellinen, tuskin kukaan on. Munkin elämään on mahtunut haasteita, mm seksuaaliväkivaltaa, perheväkivaltaa ja muuta väkivaltaa, henkistä ja fyysistä. Lisäks omat haasteensa on aiheuttanut mielenterveysongelmat, joiden kanssa opin elämään vasta aikuisena. 

Jokaisen elämään mahtuu vastoinkäymisiä, mut mä koen ite niin, että ne vastoinkäymiset on opettanut mua nauttimaan pienistä asioista ja tästä hetkestä. Kyllä mä nykyään sanon, että useimpina päivinä oon onnellinen ja herään uuteen päivään hyvillä mielin. 

Mulla on ollut kaikenlaisia "putkia", että olen ollut onneni kukkuloilla, ja välillä masentunut. Luulin, että kuuluu elämään, vaihtuvat tunnetilat. Mutta ei kai sitten. Tasaista kai pitäisi olla koko ajan?

Minulla. Ei mitään valittamista, vastoinkäymisiä on ollut, erokin mutta aina on kaikki kääntynyt parhain päin. Minulla on poika ja tyttö, niin kuin nuorena halusin, ovat jo aikuisia ja hyvin heillä asiat, kuten minullakin. Tyytyväinen eläkeläinen omassa isossa, velattomassa, kauniissa kodissani. Talous kunnossa, en rikas, mutta oikein hyvin pärjään, hyvä eläke ja säästöjä. Ja tää koti on erittäin edullinen vastikkeeltaan, lämmin (kaukolämpö) ja viihtyisä. Töitäkin tuli tehtyä yli 40 vuotta. mikäs tässä on ollessa. 

Onnellinen kyllä varmasti, täydellistä tuskin kellään.

Up

Siitä tietää onko ollut onnellinen elämä jos ajattelet että muistisi pyyhittäisiin ja olisit valmis elämään sen uudestaan, mitään pois jättämättä tai lisäämättä.

Mut tehän nautitte tästä systeemistä ja sen " johtajista" ? Eihän täällä mitään vikaa ole? Te ihannoitte poliitikoita ja kaikkea syöpää mitä tämä valheellinen yhteiskunta edustaa. Niitä ihmisiä ketkä vain ottaa omaksi edukseen. 

Näinhän te lampaat aina huutelette

parempi olisi kysyä että onnellinen päivä.

muistaakseni ainakin yksi onnellinen melkein kokopäivä oli joskus reilu12v sitten. sen jälkeen ei toki ole ollut vaan aina kuuluu vakio määrä hampaiden kiristelyä.

Vierailija kirjoitti:

Siitä tietää onko ollut onnellinen elämä jos ajattelet että muistisi pyyhittäisiin ja olisit valmis elämään sen uudestaan, mitään pois jättämättä tai lisäämättä.

No sitten voisin vastata kyllä. Elämä on varjoa ja valoa, täydellinen elämä siis. 

Älkää itkekö, tuolla on ihmisiä ketkä jopa yrittävät päästä presidentiksi, ajattelevat suomea ja suomen kansalaisia, ja ei en puhu halla ahosta. 

Te haukutte nämä ihmiset pycciksi yms, ihmiset ketkä haluavat vapautta ja kansalaisoikeuksia. Miettikää sitä

Huolia on kaikilla, mutta mielenterveyttä ja resilienssiä on erilaista. Itse menen rikki aika pienestä ja märehdin jotain pikkujuttua viikon ja muistan kaikki negatiiviset kohtaamiset helposti ja toistuva masennus vaivaa. Isälläni taas on ollut vaikka mitä vastoinkäymisiä elämässä ja silti asennoituu positiivisesti ja optimistisesti. Voi kun olisi periytynyt minullekin. 

Onnellisuus on asenne kysymys ja se, että minkä asioiden määrittää tuovan ja olevan onnea. Kun joka aamu miettii, mistä olet kiitollinen niin onni lisääntyy.

Paljon tekee suhtautuminen. Toiset ovat tyytyväisiä ja kiitollisia, vaikka heille tapahtuisi aivan hirvittäviä asioita, ja toiset ahdistuvat hyvin vähästä suunniltaan. 

Mutta en tiedä, tuleeko se onnellisuus ja tyyneys tai jatkuva onnettomuus ja ahdistuneisuus enemmän geeneissä vai johtuuko se kasvatuksesta. En siis ole niitä ihmisiä, jotka sanovat, että "sulla on vain asennevamma", koska omaan suhtautumiseen voi oikeasti vaikuttaa vain vähän, ja se tapahtuu paljolti järjen ulottumattomissa. Ehkä se on jonkinlainen perusturvallisuuden (tai turvattomuuden) tunne, joka sen tekee.

Elämään kuuluu ilot ja surut. Ei kukaan ole koskaan luvannut, että elämä on pelkästään "blue skies and butterflies". Ihmiset reagoivat ja selviävät vastoinkäymisistä ei tavalla. Onnellinen voi olla vastoinkäymisistä huolimatta tai ehkä juurikin niiden vuoksi.