Lue keskustelun säännöt.
Ahdistaakonketään muuta tuo Pallastunturin tapaus?
04.01.2024 |
Minua ahdistaa sen lapsen puolesta, että hänet on viety tuollaiseen paikkaan.
Kommentit (349)
Olen hyväksynyt aikapäiviä sitten, että osa ihmisistä on kaiken avun ja neuvojen ulottumattomissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minua ahdistaa, kun mietin mitä lapsen ajatuksissa on liikkunut tuolla todella pelottavissa olosuhteissa, kun on vielä joutunut erilleen äidistään. Yksin, kylmässä, sakeaakin sakeammassa lumituiskussa ja sitten voimat ja elämä sammunueet. Ahdistaa itseasiassa aivan vietävästi kun mietin tuota asiaa.
Älä mieti. Tee jotain muuta, pese vaikka se likainen vessanpöntön ympärys, putsaa pölyt pois pattereitten väleistä. Ei onnettomuus lievene yhtään, vaikka kuinka ahdistaisi. Päinvastoin.
Luontoa ois pitäny kunnioittaa ja jättää reissun huono ajankohta väliin. Se että tää äiti oli kysynyt jostain vaellusryhmästä neuvoja 12-vuotiaan kanssa tehtävälle tunturivaellukselle, niin ei tainnu kukaan neuvojista kyseenalaistaa lapsen viemistä sinne. Niillä ei tainnu olla lapsia.
Se äiti ihmetyttää. Aikuinen ihminen tehköön mitä tehköön, mutta jättäkää lapset tuollaisilta reissuilta pois. Missä isä oli? Miksi ei ollut mukana? Miksi ei puhunut äitiä ympäri, että tällaisilla keleillä ei kannata kahdestaan lähteä kairaan hiihtelemän?
Äiti on varmaan ollut sellainen, kaikki voiva tapaus. Minä kyllä pärjään missä vain asenne.
Vierailija kirjoitti:
Miksi ahdistaisi? Harrastan itsekin talvella urheilua vuorilla ja jos henkilö kuolee tehdessään sitä mitä halusi mennä tekemään, ei sitä pidä surra. Enemmän olen suruissani niiden lasten takia jotka kuolee sodan pommituksissa sortuvan rakennuksen alle.
Tuota noin. Luuletko että Eva ja Sindre olivat ihan että "AAH ihanaa tätä mä oon aina halunnu" elämänsä viimeisen tunnin aikana!? ON ahdistavaa ja todennäköisesti heitä on ahdistanut, ja paleltanut.
Huhhuh entinen poikaystäväni harrastanut juurikin tätä, arktista kaamosvaellusta, perheineen. Ja oma isäni pakottanut minut lapsena lumivyöryn partaalle Itävallassa. Kysyi kyllä paikallisilta ensin ja meitähän oli enemmän kuin 2. Sää oli mitä parhain ja oli ottanut selvää ennusteesta. Tämä hanki kuitenkin vyöryi jotain viikko sen jälkeen. Minua on pelottanut enemmän alpeilla kun aurinko laskee tammikuussa vuorten taakse ja hissit menee kiinni, jos jäisi johonkin keskellä ei mitään, tai pitkiin hisseihin istumaan viimeisenä tulee lumipyry.... Myös Rukalla maaliskuun loppupuolella sää yllättänyt todella pahasti, mutta silloin siis hiihtämässä ladulla lähellä tietä ja asumuksia, ja valoisaa. Erämaassa, kaamoksenssa tällainen sään muutos olisi aivan eri asia.
Ehkä mun isällä ja entisellä poikaystävällä vaan ollut parempaa onnea matkassa kuin tällä Evalla. Itselleni ei tulisi mieleenkään tehdä lapsen kanssa tällaista, mutta helppo sitä on kotisohvalta sanoa. Hänellä on selvästi ollut pakkomielle ottaa riskejä.
Se mikä tässä ahdistaa on tietty muistot omasta extreme- isästä ja pakottaminen "urheilu"suorituksiin. Ja se, että poikaystävästä näköjään tullut samanlainen, vaikka nuorina emme todellakaan ihannoineet tällaisia juttuja. Miten vähän tietääkään nuorena mitä aikuisena tulee tekemään. Tuskin tämäkään äiti on voinut kuvitella vievänsä oman lapsensa kuolemaan silloin kun piti sitä sylissään vauvana. Me teemme kaikki hulluja asioita, mutta suurin osa meistä selviää korkeintaan säikähdyksellä. Isäni joutui kerran sairaalan pahastikin loukkaantuneena mutta silloin en ollut mukana, toisin muiden lasten elämää vaaransi. Ja pahasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se äiti ihmetyttää. Aikuinen ihminen tehköön mitä tehköön, mutta jättäkää lapset tuollaisilta reissuilta pois. Missä isä oli? Miksi ei ollut mukana? Miksi ei puhunut äitiä ympäri, että tällaisilla keleillä ei kannata kahdestaan lähteä kairaan hiihtelemän?
Äiti on varmaan ollut sellainen, kaikki voiva tapaus. Minä kyllä pärjään missä vain asenne.
Isä vaikuttaa harrastavan samantyylistä urheilua.
Vierailija kirjoitti:
Olen itse Lapista kotoisin. Koskaan ei ole tullut mieleenikään lähteä hortoilemaan tuntemattomiin maisemiin kovalla pakkasella. Millä ihmeen mielentilalla tämmöiseen tilanteeseen päätyy, kun ei ole pakko paeta mitään.
Suoritusten jano ja vimma olla suorittaja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Otat ap aamulääkkeet triplana tänään niin ahdistus on tipotiessään.
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset suree näitä mutta kun vaikkapa kaverin läheinen kuolee niin siihen ei tunneta mitään empatiaa. Surkaa myös nälkämaan kuolevia lapsia!
No kaikkein vähiten ihmiset suree omaa itsemurhan tehnyttä läheistä. Ihmiset on outoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ahdistaisi? Harrastan itsekin talvella urheilua vuorilla ja jos henkilö kuolee tehdessään sitä mitä halusi mennä tekemään, ei sitä pidä surra. Enemmän olen suruissani niiden lasten takia jotka kuolee sodan pommituksissa sortuvan rakennuksen alle.
Tuota noin. Luuletko että Eva ja Sindre olivat ihan että "AAH ihanaa tätä mä oon aina halunnu" elämänsä viimeisen tunnin aikana!? ON ahdistavaa ja todennäköisesti heitä on ahdistanut, ja paleltanut.
Huhhuh entinen poikaystäväni harrastanut juurikin tätä, arktista kaamosvaellusta, perheineen. Ja oma isäni pakottanut minut lapsena lumivyöryn partaalle Itävallassa. Kysyi kyllä paikallisilta ensin ja meitähän oli enemmän kuin 2. Sää oli mitä parhain ja oli ottanut selvää ennusteesta. Tämä hanki kuitenkin vyöryi jotain viikko sen jälkeen. Minua on pelottanut enemmän alpeilla kun aurinko laskee
Me teemme kaikki, kaikkihan me teemme kaikki...
No ei tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Kukaan kovissa olosuhteissa olevista etsijöitä ei uskalla sanoa totuutta: ei järkevää toimintaa huoltajalta Lapin olosuhteissa ja lapsi löytyy kun lumet sulaa. Tässä vaarannetaan monia muita vielä elossa olevia.
Jos joku etsijöistä totuuden sanoisi täällä palstalla ulistaisiin sisällä kelan sähkön lämmössä: epäinhimillistä.
Miksi sheimaat sitä että joku on sisällä lämmössä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ahdistaisi? Harrastan itsekin talvella urheilua vuorilla ja jos henkilö kuolee tehdessään sitä mitä halusi mennä tekemään, ei sitä pidä surra. Enemmän olen suruissani niiden lasten takia jotka kuolee sodan pommituksissa sortuvan rakennuksen alle.
Tuota noin. Luuletko että Eva ja Sindre olivat ihan että "AAH ihanaa tätä mä oon aina halunnu" elämänsä viimeisen tunnin aikana!? ON ahdistavaa ja todennäköisesti heitä on ahdistanut, ja paleltanut.
Huhhuh entinen poikaystäväni harrastanut juurikin tätä, arktista kaamosvaellusta, perheineen. Ja oma isäni pakottanut minut lapsena lumivyöryn partaalle Itävallassa. Kysyi kyllä paikallisilta ensin ja meitähän oli enemmän kuin 2. Sää oli mitä parhain ja oli ottanut selvää ennusteesta. Tämä hanki kuitenkin vyöryi jotain viikko sen jälkeen. Minua on pelottanut enemmän alpeilla kun aurinko laskee
Näiltä oman navan tuijottajilta unohtuu se, että heitä tullaan etsimään, jos jotain tapahtuu. Eli riskinotto laittaa saattaa myös toiset alttiiksi. Ammattilaisilla vain on hieman enemmän harkintakykyä.
Nimenoman se kun lunta tulee vaakasuoraan kohti tunturissa. Olen kokenut tämän muutamia kertoja huolletuilla laduilla ja rinteillä. Aikuisena. Yllättäenkin kevätauringossa ulos lähteneenä. Vappuna Ja kaamoksessa.
Minulle ei syttynyt sellainen jess, lisää tätä. Päin vastoin. Se nimittäin luihin ja ytimeen eikä siinä ole mitään kivaa. Lapsi oli vain 12 vuotias, hän tuskin oli kokenut tällaista ennen ja TUSKIN nautti siitä.
Eikö siellä ollut mitään tupaa tai laavua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Säälittää ja harmittaa niiden lasten puolesta, jotka kasvavat tällaisissa perheissä, joissa ihannoidaan liian vaarallisia asioita. Nämä lapset kasvavat siihen vanhempiensa tietynlaiseen äärimmäisyyksiä ihailevaan ajatteluun, että "et ole mies, etkä mikään, jos et lomalla hiihdä 1000 km erämaassa". Opitaan, että toisille ihmisille pitää päteä tämmöisillä extremesuorituksilla ja ilmeisesti se oma arvo ihmisenä nähdään tämmöisen suorittamisen kautta. Kauniisti kuitenkin puhutaan itsensä haastamisesta, vaikka some loputtomine kuvineen ja videoineen lopulta kertoo minkä vuoksi tätä tehdään. Herkästi tähän liittyy se, että tavallista lomailua halveksutaan ja kaikki tavanomainen nähdään suurin piirtein laiskotteluna. Säälittää ja harmittaa, että ihmiset ajavat itsensä ja lapsensa äärimmilleen ja joskus käy sitten näin surullisesti.
Parempi kai ulkoileva ja reipas henkinen perhe kuin joku huume- tai pornoperhe?
Lähinnä raivostuttaa, että on noi helvetin tyhmiä vanhempia olemassa. Viedä nyt kovilla pakkasilla lapsi jonnekin tunturiin, pelkkää tyhmyyttä ja itsekkyyttä. Mistään muusta ei tuollaisessa voi olla kyse kuin vanhemman narsismista.
Mua ahdistaa, minkälaista kauhua ja epätoivoa ovat kokeneet viime hetkillään. Erityisesti lapsen kohdalla tuntuu erittäin pahalta. Hän on varmasti luottanut äitiinsä ja tämän tekemiin arvioihin.
Olkoon opiksi muille extreme-vanhemmille. Aikuinen voi käydä itse kokeilemassa rajojaan, mutta jättäkää lapset kotiin.
Lumivyöryä on kyllä vaikea ennakoida ja tuskinpa esim. Levin joulumatkailijoista suurin osa on suonut ajatustakaan asialle. Vaikka siellä on päällä samantasoinen varoitus.
Eikä nämä olisi sentään henkeään menettäneet tuiskuun, mutta ehtivät jäädä lumivyöryn alle ennen etsijöitä. Kauhea tragedia, kaikki voimat perheelle!
Parempi kai ulkoileva ja reipas henkinen perhe kuin joku huume- tai pornoperhe?
Ihan oikeasti päätit kommentoida jotain näin typerää?! Entäs se kaikki normaali tuolta väliltä? Ulkoileva ja reipashenkinen ei voi olla asettamatta lapsiaan hengenvaaraan?
Siellä on varmaan alempana ollut kohtuullinen ilma ja avotunturiin noustessa kova tuuli tullut yllätyksenä. Vuodenaika on kyllä erikoinen hiihtovaellukselle, kai ne yleensä keväthangilla tehdään kun on jo valoisampaa eikä yleensä niin kylmä.