Uusi kaveri, onko ilkeä vai vaaraton pösilö?

Olen tutustunut tähän ihmiseen pari vuotta sitten. Meillä on yhteinen harrastus, jonka vuoksi näemme toisiamme 1-2 krt viikossa, mutta jokaisella tapaamiskerralla hän onnistuu sanomaan asioita, jotka koen ärsyttävinä! Nyt mietin onko hän tahallaan ilkeä vai vaan sosiaalisesti törppö. Olen harkinnut harrastuksen lopettamista hänen takiaan. 

Minun työstäni (hoitoala) hän sanoi, ettei voisi koskaan tehdä vuorotyötä eikä muutenkaan olla niin raskaassa työssä, mutta että ei kai minulla ollut valinnanvaraa aikoinani (niin kuin hän tietäisi alasta paljonkaan). Minulla on monella mittapuulla parempi työ (koulutus, vuosilisät, palkka jne) kuin hänellä, joten kommentti tuntui silkalta ilkeilyltä. Talommekin on varmaan paras, mitä meidän budjetilla sai... !!

Talomme on vain monelta muulta saanut kehuja, ja itsekin tykkäämme, joten nämä kommentit särähtävät korvaan. Hän mainitsee noita kommentteja sillä tavalla ohimennen. Kysyin taloon liittyen, että mitä tarkoitat tuolla, ja hän sanoi rehellisesti, että kun teillä ei varmasti ollut silloin paljon rahaa.:D Aivan kuin tietäisi meistä kaiken! Kaiken kukkuraksi, en ole ikinä saanut kutsua hänen kotiinsa, jonka hän ilmeisesti jakaa aikuisen sisaruksensa kanssa.. Pidän sitä outona, mutta en ole siitä kysellyt enempää, ei kuulu minulle. 



Sitten, sama ihminen kuitenkin matkusti kohteeseen, jossa olimme keväällä lomalla (harvinainen kohde), hankki saman talvivaatteen ja puhuu, miten häntä ei haittaisi, jos olisi itselläänkin kuntoileva yrittäjämies (kuten mulla) jne jne. Kävin seinäkiipeilyssä, niin eikö hänkin mennyt kokeilemaan. Jatkuvaa matkimista. 



Jos kerron, että tein jotain lasten kanssa, hän katsoo minua jotenkin murhaavasti eikä kommentoi mitään, aivan kuin se aika olisi häneltä pois. En puhu enää lapsista hänelle, koska en halua vastaavasti ärsyttää häntä tai aiheuttaa lisää kateellisuutta, jos vaikka lapsettomuus olisi hänelle kova pala.

Hän on lisäksi sinkku, mutta tietysti kukaan normaali mies ei kelpaa, vaan pitäisi olla sellainen lihaksikas, vaikka itse ei kuntoile.

Kutsuin hänet meille joskus, kun sinkkuystäväni oli kylässä, ja mies oli tietysti liian ruma ja vanha hänelle! Olin pahoillani, että edes järjestin tapaamisen, koska mies on meille tärkeä perheen läheinen ja jotenkin olin järkyttynytkin että hän puhui ihmisestä, jonka tiesi ystäväksemme noin karseilla sanoilla. 

Jatkaisitko ystävyyttä ja ylireagoinko? On vaikea ymmärtää hänen käytöstään, koska olen usein sellainen lupsakka ihminen, joka ei pahastu turhasta vaikka toinen sanoisi joskus vahingossa jotain hölmöäkin. 

Hänestä en osaa päättää, onko lintu vai kala, kateellinen ja ilkeä vai sellainen, joka ei mieti puheitaan ns. huolettomuuttaan. Vaikuttaako tahalliselta vai törppöydeltä? Vai voiko katkeruus (vaikka lapsettomuuden takia) saada mielen noin synkäksi? 



Aikuisena on niin vaikea löytää uusia ystäviä, mutta jatkuva ärsyyntyminen ei mielestäni kuulu kaveruuteen.