Kyllä ihmiset voivat löytää oikean varattuna ollessaan ja aloittaa uuden suhteen.

Kuka sitä kiistää, mutta on se pettäminen ja jättäminen silti p*ska temppu.

Voi, mutta pettäjä taas ei ole oikea kenelläkään. 

Vierailija kirjoitti:

Kuka sitä kiistää, mutta on se pettäminen ja jättäminen silti p*ska temppu.

Ei välttämättä sisällä pettämistä

No varmasti voivat löytää useitakin sopivia kumppaneita, jos etsivät. Mitään ulkopuolelta asetettua "oikeaa" ei ole olemassakaan, vaan ihmiset ihan itse päättävät, millaisista ihmisistä tykkäävät ja aika sitten näyttää, pysyykö parisuhde toimivana pidempään.

Monilla ihmisillä on parisuhteessa sellainen idea, että siinä on tarkoitus pysyä eikä vaihtaa uuteen vaikka maailmaan varmasti mahtuu jokaiselle monta puolisoksi sopivaa ihmistä. Näistä kannattaa keskustella avoimesti ja sopia selkeästi jo seurustelun alkuvaiheissa ja tarvittaessa uudelleen myöhemmin.

Ensin erotaan, jos meinaa tuntua että katsellaan vieraisiin pöytiin jo.

Onnen etsiminen toisesta ihmisestä nyt on aina ihan shittiä. Sen paremmin kukaan uusi kuin se vanhakaan kumppani ei pysty kenellekkään onnea tuomaan. Oma onnellisuus täytyy löytää itsestä ja omasta elämästä ja sitten jos ja kun sen löytää on ehkä mahdollisuus myös tasapainoiseen suhteeseen. Te jotka ripustaudutte toiseen ihmiseen sen onnen perässä, ette tule koskaan onnelliseksi.

Mietin onko ap nainen? Mihen aloitus asiasta pojetaan suohon ja naisella on aina suunnitelma. Tilastot kertovat mitä? "Missä se hyvä mies jota voisin pettää"?

Tuli vain eteen mies, johon ihastuin. En etsinyt enkä hakenut.

Surkea avioliitto taustalla eikä mitään mahdollisuutta, että suhde toimisi. Ilmoitin erohaluni exälle. En koe pettäneen ketään. Jätin miehen, joka kohteli minua itsekkään kylmästi ja samaa kohtelua on saanut lapsetkin osakseen. 

Pettäjä löytää aina selityksiä paskalle käytökselleen.

Vierailija kirjoitti:

Tuli vain eteen mies, johon ihastuin. En etsinyt enkä hakenut.

Surkea avioliitto taustalla eikä mitään mahdollisuutta, että suhde toimisi. Ilmoitin erohaluni exälle. En koe pettäneen ketään. Jätin miehen, joka kohteli minua itsekkään kylmästi ja samaa kohtelua on saanut lapsetkin osakseen. 

Ja jos et olisi ihastunut uuteen, niin olisit jäänyt paskaan suhteeseen? Mieluummin vaikka lapsia kaltoinkohtelevan miehen kanssa kuin yksin? Tätä en tajua. Miten aikuinen ihminen, jolla on omia lapsia, ei kykene itsenäiseen elämään!

Kyllähän sitä ihminen voi rakastua. Normaalia.

Vierailija kirjoitti:

Tuli vain eteen mies, johon ihastuin. En etsinyt enkä hakenut.

Surkea avioliitto taustalla eikä mitään mahdollisuutta, että suhde toimisi. Ilmoitin erohaluni exälle. En koe pettäneen ketään. Jätin miehen, joka kohteli minua itsekkään kylmästi ja samaa kohtelua on saanut lapsetkin osakseen. 

No tämähän on sun versio ja exälläsi se toinen versio 

Kylllä varmasti voikin. - Näin ikisinkku(miehenä) tuntuu toisinaan pahalya kun on joitain kertoja saanuyt vierestä seurata kun perheen isä (varmasti on naisiakin mutta henkilökohtaisesti tunnen/ tiedän vain miehiä) on lennosta vaihtanut uuteen kumppaniin tai jättänyt perheensä ja kuvitellut ja uskonut voivansa jatkaa parisuhteessa uuden kumppanin kanssa. - Tällä paltalta olen jäänyt mieleeni kuvaava sanonta, joka vahvistaa oman havaintoni: Erotessaan mies löytää uuden kumppanin - nainen itsensä.  

Olin 29-vuotias kahden lapsen äiti tekohengitetyssä avioliitossa (nukuimme jo eri sängyissä), kun töissä vastaan käveli vuosia nuorempi mies. Vei jalat altani ja heti, kun olin varma miehen tunteista, otin eron. 

Pskasti tehty lasteni isälle, kyllä. Ihmeellistä että hänen oli ok nukkua yksin vierashuoneessa vuoden päivät ja olla puhumatta suhteen ongelmista, mutta minun ei ollut ok rakastua vaan olisi pitänyt pysyä huonossa suhteessa.

Olen nyt ollut tämän nuoren työkaverini kanssa yhdessä 12 vuotta, ja olen hänestä joka päivä kiitollinen.

Vierailija kirjoitti:

Huo ra on huo ra, selitteli sitten mitä tahansa. Ap taitaa olla petturilort to...

Mutta niinhän kaikki miehet tekee, joten ei voi olla väärin.

Vierailija kirjoitti:

Tuli vain eteen mies, johon ihastuin. En etsinyt enkä hakenut.

Surkea avioliitto taustalla eikä mitään mahdollisuutta, että suhde toimisi. Ilmoitin erohaluni exälle. En koe pettäneen ketään. Jätin miehen, joka kohteli minua itsekkään kylmästi ja samaa kohtelua on saanut lapsetkin osakseen. 

Miksi ihmeessä tehdä kylmän ja itsekkään ihmisen kanssa lapset? Luonne saattaa periytyä heille ja kylmä vanhempi on kamala kohtalo lapselle muutenkin. 

Nooo.. kun tähän ikään mennessä tietää kuinka moni suhde perustuu yhteisiin lapsiin, omaisuuteen ja rakennettuihin elämän puitteisiin, niin en ihmettele että aina silloin tällöin joku rakastuu kolmanteen ja ero tulee ensimmäisen kerran vakavasti mieleen.

Tunnen lukuisia ihmisiä kenen mielestä sellainen kaveruuteen ja kumppanuuteen (kaiken edellä mainitun lisäksi) perustuva suhde on aivan normaali, perus, ok, sellaisessa voi elää koko pitkän aikuiselämän. Paitsi sitten kun ihastuu suhteen ulkopuoliseen. Sitten se eroajatus tulee monesti ekan kerran todella harkintaan.

Enpä lähtisi arvostelemaan kumpaakaan, en tuollaisia kumppanuusliittoja, enkä sitä, ettei sellainen sitten loppulta riittänytkään jollekulle.

Vierailija kirjoitti:

Olin 29-vuotias kahden lapsen äiti tekohengitetyssä avioliitossa (nukuimme jo eri sängyissä), kun töissä vastaan käveli vuosia nuorempi mies. Vei jalat altani ja heti, kun olin varma miehen tunteista, otin eron. 

 

Pskasti tehty lasteni isälle, kyllä. Ihmeellistä että hänen oli ok nukkua yksin vierashuoneessa vuoden päivät ja olla puhumatta suhteen ongelmista, mutta minun ei ollut ok rakastua vaan olisi pitänyt pysyä huonossa suhteessa.

Olen nyt ollut tämän nuoren työkaverini kanssa yhdessä 12 vuotta, ja olen hänestä joka päivä kiitollinen.

Puumanaiset jätetään usein, kun ikää tulee kylliksi. Mitä ihminen kylvää, sitä hän niittää.

Just saying.

Vierailija kirjoitti:

Olin 29-vuotias kahden lapsen äiti tekohengitetyssä avioliitossa (nukuimme jo eri sängyissä), kun töissä vastaan käveli vuosia nuorempi mies. Vei jalat altani ja heti, kun olin varma miehen tunteista, otin eron. 

 

Pskasti tehty lasteni isälle, kyllä. Ihmeellistä että hänen oli ok nukkua yksin vierashuoneessa vuoden päivät ja olla puhumatta suhteen ongelmista, mutta minun ei ollut ok rakastua vaan olisi pitänyt pysyä huonossa suhteessa.

Olen nyt ollut tämän nuoren työkaverini kanssa yhdessä 12 vuotta, ja olen hänestä joka päivä kiitollinen.

Taas sama kysymys kuin sille toisellekin, joka kertoi ihastumisestaan ja erostaan. Miksi siihen eroamiseen tarvitaan uusi puolisoehdokas? Jos se suhde kerran on paska, eikä siinä ole mitään säilyttämisen arvoista, niin silloin sen pitäisi itsessään olla syy erota.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin 29-vuotias kahden lapsen äiti tekohengitetyssä avioliitossa (nukuimme jo eri sängyissä), kun töissä vastaan käveli vuosia nuorempi mies. Vei jalat altani ja heti, kun olin varma miehen tunteista, otin eron. 

 

Pskasti tehty lasteni isälle, kyllä. Ihmeellistä että hänen oli ok nukkua yksin vierashuoneessa vuoden päivät ja olla puhumatta suhteen ongelmista, mutta minun ei ollut ok rakastua vaan olisi pitänyt pysyä huonossa suhteessa.

Olen nyt ollut tämän nuoren työkaverini kanssa yhdessä 12 vuotta, ja olen hänestä joka päivä kiitollinen.

Taas sama kysymys kuin sille toisellekin, joka kertoi ihastumisestaan ja erostaan. Miksi siihen eroamiseen tarvitaan uusi puolisoehdokas? Jos se suhde kerran on paska, eikä siinä ole mitään säilyttämisen arvoista, niin silloin sen pitäisi itsessään olla syy erota.

Klassinen vastaus: lapset ja asuntolaina. Lasten takia eroaminen tuntuu ylivoimaiselta vain siksi, että vanhemmat ovat onnettomia - aivan kuin lapset eivät aistisi kodin kireää ilmapiiriä.

-eri