Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Annetaanko muista 2-vuotiaista tällaista palautetta päiväkodissa? Nolottaa.
01.01.2024 |
Lapsemme on ollut päiväkodissa loppukesästä asti, hoidimme häntä kotona 2 v asti. Päiväkodissa on samat pysyvät aikuiset ja ryhmäkoko on nykymittapuulla kohtuullinen eli ei ole yli-iso ryhmä ja aikuiset ovat lapselle tuttuja. Lapsella on aina ollut säännöllinen päivärytmi, syö kotona hyvin, nukkuu sikeästi yöt, ulkoilemme/liikumme ja ruutuaikaa on korkeintaan Pikku Kakkosen verran päivässä (ruuduttomia päiviä on myös joka viikko). Lapsi saa kotona huomiota, juttelemme paljon, luemme kirjoja ja eletään sellaista "maalaisjärkisen tavallista elämää". Alusta asti on opetettu käytöstapoja lapselle ja painotettu, että päiväkodissa pitää kuunnella aikuisia ja toisia kohdellaan kauniisti.
Lapsella on alkanut uhmaikä ja päiväkodissakin näkyy haastavaa käytöstä. Saadaan lapsesta useamman kerran viikossa negatiivista palautetta. Lapsi testaa rajoja myös päiväkodissa ja työntekijät ovat selvästi ärtyneitä asiasta. Lapsi syö päiväkodissa huonosti ja saattaa esimerkiksi häiriköidä ruokailua ja hänet pitää siirtää syömään eri pöytään kuin muut lapset. Lapsi saattaa heittää jonkun lelun lattialle, vaikka on kielletty heittämästä. Lapsi saattaa sanoa aikuiselle tai lapselle "mene pois!", vaikka tuollaista kieltä meillä ei käytetä kotona. Kotona lapsi yrittää välillä tuuppia meitä vanhempia ja aina painotetaan, että ketään ei saa koskaan töniä/lyödä tms. Lapsi saattaa kielloista huolimatta höpöttää itsekseen nukkarissa, eikä nukahda päiväunille (tämä häiritsee aikuisia ja lapsia). Nolottaa ja hävettää, kun lähes joka päivä päiväkodista tulee tällaista palautetta. On käyty tuo palaute lapsen kanssa läpi ja sanoitettu, että ei saa tehdä asiaa X. Puhe tuntuu kaikuvan lapsen kanssa kuuroille korville. Lapsi oli ennen uhmaiän alkua rauhallinen, touhukas ja kiltti ja nyt meno on ihan toisenlaista.
Mitä ihmettä tässä tilanteessa pitäisi tehdä? Päiväkodissa ollaan selvästi ärtyneitä, kun lapsemme "ei osaa käyttäytyä". Ollaan parhaamme mukaan yritetty puuttua tilanteeseen, mutta emme töistä käsin voi vaikuttaa siihen, miten päiväkotipäivä sujuu. Samalla mietin, onko lapsemme jotenkin poikkeuksellisen vaikea vai saavatko muut 2-vuotiaat tällaista palautetta?
Kommentit (323)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäpä jos nolostelun sijaan vaikka kasvaisit aikuiseksi ja opettelisit ymmärtämään, että uhmaikä on osa lapset kehitystä, mutta se ei tarkoita että lapsi saa tehdä mitä lystää.
Uhmaikä kuuluu asiaan, mutta lapsi ei saa tehdä mitä lystää. Ei kotonakaan saa. Mutta kerro minulle, miten saan etänä töistä käsin päiväkodissa olevan lapsen syömään kiltisti, nukkumaan päikkärit ja leikkimään nätisti ilman mitään ongelmia? Ilolla otan neuvot vastaan!
Ap
Olen eri.
Kyse on 2 vuotiaasta lapsesta, jonka kehitys vaikuttaa kuvatun perusteella täysin normaalilta. Hän saattaa reagoida myös päiväkodin meteliin tai vieraisiin aikuisiin, jotka eivät osaa mennä lapsen tasalle. Yllättävän yleistä. Palautteenantotapa ei vaikuta ammatilliselta.
Pyynnöstä neuvot:
1. Pyydä konsultoimaan varhaiskasvatuksen erityisopettajaa, joka antaa tarvittaessa ohjeita ryhmän henkilökunnalle. (Heillä on tavallisesti tuoreempi käsitys lapsen normaalista kehityksestä ja positiivisesta pedagogiikasta.)
2. Sano palautetilanteissa joojoo, voi sentään, onpa teillä taas ollut kurja päivä täällä. Sen jälkeen olet lapsesi kanssa normaalisti, annat aikaa, rakkautta ja positiivista huomiota.
3. Juttele johtajan kanssa, kerro kuinka ikävältä jatkuva negatiivinen palaute sinusta tuntuu, kun kyse on kuitenkin parivuotiaasta, etkä voi töissä vaikuttaa asiaan. Sano että olet miettinyt, ettei ole hyvä jos lapsi tekee koko ajan väärin aikuisten mielestä ja häntä rangaistaan koko ajan jostain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kasvatus alkaa jo taaperosta, olipa sitten uhmaikä tai ei.
Rajat ovat rajat ja ne on tehty siksi että niistä pidetään kiinni. Ei koskaan lipsuta siksi "kun lapsi saa raivarin". Se on vihoviimeinen virhe ! Jo 1,5 vuotias hoksaa mikä temppu tepsii ! Lapset oppivat keinot alistaa vanhempiaan.
Toki poikkeuksia voi tehdä, esimerkiksi: Jos on vieraita, ollaan kylässä tai on juhla-synttäripäivä jne....
2 vuotias ei ole helppo "tapaus". Jo Neuvoloissa tiedetään, että ei ole kiva ottaa 2 vuotias tutkimuksiin, jopa Terveydenhoitajat vuorottelevat näistä pikku villikoiden tutkimuksista .
2vuotias oppii ja ymmärtää täysin mikä on väärin ja mistä seuraa rangaistus.
Miksi vanhemmat eivät tätä ymmärrä/jaksa?
Kotona: pöydässä syödään tai pöydästä pois.
Ei välipalan välipaloja jos ei syönyt ruokapöydässä.
Lelujen/tavaroiden viskely ehdoton EI. Jos näin tekee, osa leluista piiloon muutamaksi päiväksi.
Rumat puheet > siitä seuraa esim. Ei lempi leluja tai ei tehdä jotain muuta mistä hän tykkää. Kyllä AIKUISEN PITÄÄ OSATA RANGAISTA jollain , mistä tenava tietää että nyt hän toimi väärin.
Minä olen ihan nähnyt, kun oma lapsi huitaisee päiväkodin aikuista lapiolla kiukustuessaan. On vilkas ja temperamenttinen lapsi, ap:n lapsi kuulostaa hyvin rauhalliselle tähän verrattuna. Palaute päivistä on kuitenkin yleensä 99% positiivista, jos jotain negatiivista on (on häiriköinyt, ollut kärttyinen, ei ole syönyt/nukkunut) niin se ei koskaan ole ainoa asia jota päivästä kerrotaan, vaan aina on kerrottu myös joku hyvin mennyt juttu. Kurjaa jos ap:n päiväkodissa on jotenkin negatiivinen asenne, ehkä kannattaa yrittää sanoa siitä. Vanhempien ja päiväkodin pitäisi kuitenkin olla kasvatuskumppanit ja kaikkien etu olisi, että oltaisiin ns samalla puolella.
Ei tarvitse tehdä mitään. Tuo menee ohi. Tarha on eri kun koti. Ne lapset, jotka olleet siellä esim 1 vuotiaasta ovat tottuneet tarhan rutiineihin. Lisäksi 2v tarvitsee kyllä useita "toistoja" ennenkuin oppii. Muistan miten omat ja muiden lapset olivat ihania mussukoita 1 vuotiaana.. ja sitten tulee uhma 2 vuotiaana ja lapsi on ihan kauhea:). Kyllä se siitä.
Toisilla uhmaikä on vain vähän rankempi. Toki, jos tuo hankaluus jatkuu pidempään (esim. vuoden), ehkä neuvolassa kannattaa ottaa esille. Muutenkin voi toki ottaa esille ja pyytää vinkkejä.
Itse olen sitä mieltä, että haluan kuulla päivien sujumisesta rehellisesti hakutilanteessa. Mutta onhan se ikävää, jos hoitajat vaikuttavat ärtyneiltä. Oletko aivan varma, että he ovat ärsyyntyneitä vai otatko negatiivisen palautteen liian henkilökohtaisesti? Jos otat, se on ihan normaalia. Mutta kannattaa pohtia tuota. Jos taas olet varma, että he ovat ärsyyntyneitä tilanteeseen, voisit pyytää palaveriaikaa ja siellä voisitte pohtia ratkaisuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No kyllähän siitäkin lapsesta jolla on haasteita ja päivä on ollut hankala, voisi ammattimaisesti toimiva hoitaja kertoa myös niistä onnistumisista. "Petterillä oli vähän hankaluuksia leikeissä, ja huitaisi kaveria lelulla, mutta sovittiin asia ja Petteri osasi sitten pyytää anteeksi ja saatiin leikit sujumaan. Aamupiirin lauluhommasta Petteri tykkäsi kovasti. Ruoka ei tänään maistunut, mutta välipalalla sitten söi.".
Jne. Tämä on vain esimerkki. On vaan mahdotonta ettei lapsessa olisi mitään positiivista kerrottavaa päivän mittaan, siitäkin voitaisiin mainita jos haluttaisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäpä jos nolostelun sijaan vaikka kasvaisit aikuiseksi ja opettelisit ymmärtämään, että uhmaikä on osa lapset kehitystä, mutta se ei tarkoita että lapsi saa tehdä mitä lystää.
Uhmaikä kuuluu asiaan, mutta lapsi ei saa tehdä mitä lystää. Ei kotonakaan saa. Mutta kerro minulle, miten saan etänä töistä käsin päiväkodissa olevan lapsen syömään kiltisti, nukkumaan päikkärit ja leikkimään nätisti ilman mitään ongelmia? Ilolla otan neuvot vastaan!
Ap
Lapsesi ei ole ainoa, joka noin toimii. Palautteen tulisi olla rakentavaa. Ota johtajaan yhteyttä.
Ei varmasti ole ainoa mutta jos esim joka päivä joudutaan siirtämään pois yhteisestä ruokapöydästä niin ei se normaaliakaan ole jos se on jatkuvaa.
Kyllä tuohon pöytään menee ammattitaitoinen esimerkki ruokailemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No kyllähän siitäkin lapsesta jolla on haasteita ja päivä on ollut hankala, voisi ammattimaisesti toimiva hoitaja kertoa myös niistä onnistumisista. "Petterillä oli vähän hankaluuksia leikeissä, ja huitaisi kaveria lelulla, mutta sovittiin asia ja Petteri osasi sitten pyytää anteeksi ja saatiin leikit sujumaan. Aamupiirin lauluhommasta Petteri tykkäsi kovasti. Ruoka ei tänään maistunut, mutta välipalalla sitten söi.".
Jne. Tämä on vain esimerkki. On vaan mahdotonta ettei lapsessa olisi mitään positiivista kerrottavaa päivän mittaan, siitäkin voitaisiin mainita jos haluttaisiin.
Joko lapsesta ei haluta kertoa mitään positiivista tai sitten lapsella menee erittäin huonosti päiväkodissa eikä mitään positiivista sanottavaa löydy. Ap voisi nyt kysyä ihan suoraankin että miksi ette kerro mitään positiivista lapsesta? Vaikea analysoida sen tarkemmin kun lasta ei ole nähnyt.
Voi olla, että ap on yliherkkä palautteen suhteen, mutta voi myös olla että päiväkoti on oikeasti turhan negatiivinen. Kyllä nyt lapsesta kuin lapsesta löytyisi joka päivälle vähintään yksi hyvä asia. Ei voida ap:n kertoman perusteella tietää kummasta on kyse vai molemmista. Asia joka tapauksessa kannattaa ottaa puheeksi päiväkodilla, jos se vaivaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kasvatus alkaa jo taaperosta, olipa sitten uhmaikä tai ei.
Rajat ovat rajat ja ne on tehty siksi että niistä pidetään kiinni. Ei koskaan lipsuta siksi "kun lapsi saa raivarin". Se on vihoviimeinen virhe ! Jo 1,5 vuotias hoksaa mikä temppu tepsii ! Lapset oppivat keinot alistaa vanhempiaan.
Toki poikkeuksia voi tehdä, esimerkiksi: Jos on vieraita, ollaan kylässä tai on juhla-synttäripäivä jne....
2 vuotias ei ole helppo "tapaus". Jo Neuvoloissa tiedetään, että ei ole kiva ottaa 2 vuotias tutkimuksiin, jopa Terveydenhoitajat vuorottelevat näistä pikku villikoiden tutkimuksista .
2vuotias oppii ja ymmärtää täysin mikä on väärin ja mistä seuraa rangaistus.
Miksi vanhemmat eivät tätä ymmärrä/jaksa?
Kotona: pöydässä syödään tai pöydästä pois.
Ei välipalan välipaloja jos ei syönyt ruokapöydässä.
Lelujen/tavaroiden viskely ehd
Kyllä kasvatus lähtee lapsen syntymästä, perusturva.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan normaalia että noista asioista kerrotaan. Lapsen päivästä tulee kertoa REHELLISESTI eikä kaunistellen. Kysymys ei ole siitä että lapseen ollaan ärtyneitä. Jonkin verran tollaisia lapsia on mutta ei kovin paljon. Koulutettu henkilökunta myös tunnistaa hyvin esim alkavat persoonallisuushäiriöt ja osaa suositella teille hoitokontakteja jos niitä tarvitsette. Älä ota niin henkilökohtaisesti asioita.
Persoonallisuushäiriöitä tunnistava koulutettu henkilökunta on töissä ihan muualla, eikä taatusti tunnistele niitä kaksivuotiailta. Tai sano "tollaisia lapsia".
Lapsella ei ole mikään alkava persoonallisuushäiriö, kun hän reagoi ylisuuriin ryhmiin, liian isoihin vaatimuksiin tai turvattoman tuntuisiin aikuisiin.
Ensisijaisesti kaksivuotiaan "häiriökäyttäytymisessä" tulisi miettiä aikuisten tapaa toimia ryhmässä, koska kyse on siitä hetkestä missä lspsi on. Tarvittaessa konsultoidaan erityisopettajaa, jos henkilökunnan oma osaaminen ei vielä riitä.
Kaksivuotiaan lapsen äiti on kehitykseltään normaali, kun ottaa lapseensa liittyvät asiat henkilökohtaisesti.
Ammattitaitoinen päiväkodin työntekijä tunnistaa ja hyväksyy itsessään myös mahdollisen lapsen käytökseen kohdistuvan ärtymyksen (normaalia), ja työstää sitä itsessään. Joissakin työyhteisöissä pystytään jopa keskustelemaan tästä aiheesta tiimissä ammatillisen kehittymisen kannalta.
Ps. Hoitokontaktit, joita suositellaan, ovat neuvola ja terveysasema. Suosittelun antaminen ei siis vaadi erityistä taitoa tai koulutusta.
Tuommoinen yleisnegatiivinen asenne päiväkodin puolelta voi kertoa paljon muustakin kuin siitä, että lapsessa olisi oikeasti mitään vikaa... Minun lapsen päiväkoti on saanut jotain työilmapiiri-palkintoja ja kyllä voin sanoa että se näkyy ihan meille asiakkaille päinkin. Aina on hyväntuulisia aikuisia vastassa vaikka ois miten hankala päivä ollut. Siinäkin on kuitenkin aika iso ero, millä äänensävyllä ja elekielellä kerrotaan ettei lapsi ole syönyt eikä nukkunut ja on ollut levoton.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jatkatte kotona johdonmukaista kasvatusta. Jos asia mietityttää, kannattaa pyytää palaveria lapsen asioista päiväkodin kanssa. Onko vasu-keskustelu jo ollut?
Turha ruotia lapsen kanssa kotona päiväkodissa tapahtuneita juttuja. Ei noin pieni vielä tajua semmoista. Yritä vaan keskittyä siihen hyvään mitä teillä on ja jättää päiväkodin negapalautteet omaan arvoonsa. Vasukeskustelussa viimeistään kannattaa toki antaa palautetta ja kertoa tuntemuksistaan. Jos asiat on päiväkodilla hyvin, he ottavat palautteen huomioon. Jos ottavat nokkiinsa niin siellä ei ehkä ole kaikki ihan kunnossa.
Vierailija kirjoitti:
Tuommoinen yleisnegatiivinen asenne päiväkodin puolelta voi kertoa paljon muustakin kuin siitä, että lapsessa olisi oikeasti mitään vikaa... Minun lapsen päiväkoti on saanut jotain työilmapiiri-palkintoja ja kyllä voin sanoa että se näkyy ihan meille asiakkaille päinkin. Aina on hyväntuulisia aikuisia vastassa vaikka ois miten hankala päivä ollut. Siinäkin on kuitenkin aika iso ero, millä äänensävyllä ja elekielellä kerrotaan ettei lapsi ole syönyt eikä nukkunut ja on ollut levoton.
Yleisnegatiivinen🤣🤣🤣 voi herranenaika.
Kuulostaa tavanomaiselta 2-vuotiaalta. Ei siihen uhmaan mitenkään voi vaikuttaa. 2-vuotiaat ovat usein vaikeita. Päiväkodin pitää huolehtia, että henkilökuntaa on riittävästi. Käsittääkseni yhdellä hoitajalla saa olla max. neljä (alle 3v) lasta hoidossa.
Meillä oli esikoisella samanlaisia haasteita (ehkä vielä pahempiakin). Nyt kolme vuotta myöhemmin lapsella on ADHD-diagnoosi. Lääkärin mukaan ei kuitenkaan pahimmasta päästä ja lapsi ei tarvitse ainakaan vielä lääkitystä. Lapsella on todella hyvät tukitoimet nyt viskarissa.
Meidän 2v kuopus aloitti päiväkodissa loppukesästä ja alun itkujen jälkeen ei mitään ongelmia. Joskus syö vähä huonommin, mutta muuten kaikki sujuu ongelmitta.
Pointti on se, että kannattaa olla kuitenkin avoin päiväkodin huolelle ja antaa mahdollisuus tukitoimille, mikäli niitä tarjotaan. Kyse voi olla uhmasta, mutta myös jostain muusta. Se on kyllä väärin, että lapsen kuullen kerrotaan aina negatiivinen palaute. Se ei hyödytä ketään ja samaa saimme kuulla esikoisesta päivästä toiseen. Olin todella kuormittanut silloin, eikä töihinkään keskittymisestä meinannut tulla mitään, kun jatkuvasti murehdin, miten "huonosti" lapsi käyttäytyy päiväkodissa.
Vierailija kirjoitti:
Ne on ottaneet teidän lapsen silmätikuksi ja yrittää saada sille ongelmia, koska hän on saanut olla kotihoidossa kaksivuotiaaksi ja kotona vaikuttaa olevan kaikki hyvin. Siellä on varmasti ongelmalapsiakin, mutta niihin ei viitsi puuttua. Helpompaa on vainota kilttiä ja kunnollista perhettä. Törkeää laittaa eri pöytään syömään, se on kiusaamista.
Luulen kans että tämä.
En tiedä onko tämä mikään ratkaisu mutta hakeeko isä lasta hoidosta? Laita mies asialle niin vähemmän valitusta.
Alue: Aihe vapaa
Tää kuulostaa ennemmin äidiltä, joka on nyt vähän yliherkkä palautteelle ja epävarma omasta kasvatustavasta. Mielenkiintoista olisi kuulla, paljonko annetaan hyvää palautetta. Mun mielestä on aivan normaalia esim. kertoa, onko lapsi syönyt kuinka hoitopäivän aikana ja onko ruokailu onnistunut samassa pöydässä muiden kanssa. Nää on sellasia asioita jotka kuuluu kertoa, oli sitten menneet syteen tai saveen.
Jos ahdistaa, niin keskustele asiasta ryhmän lastentarhanopettajan kanssa ja kysy suoraan, onko syytä huolestua lapsen käytöksestä.
Todellakin myös lopetat sen kaksivuotiaan kanssa päivän ruotimisen. Korkeintaan kysyt oliko hyvää ruokaa tms. Ei se kaksivuotiaan kanssa mikään jälkikäteen ruotiminen auta asiaa.