Vuonna 1989-syntyneet, kertokaa "elämäntilanteenne"

Naimisissa ja 2 lasta, opiskelen uutta ammattia, edellisessä olin reilu 10v. Omakotitalo, pari autoa.. hyvää perus elämää.

Avoliitossa 13 v (on alkanut tulla ajatuksia kuinka pitkään vielä joku murrosvaihe menossa omassa kasvussa), ei omia lapsia, opiskelen ekaa kertaa AMK:ssa, nyt vasta tuntuu että tiedän mikä haluan olla isona. Ei tunnu vanhalta joskin pikku pettymys oli kun muistelin että tänä vuonna tulisi 34 vasta mittariin :D. Lapsia en ole koskaan ajatellut tekeväni joten kello ei tikitä senkään puolesta. 

Kaksi lasta, tyttö ja poika, lapsiluku täynnä. Naimisissa, spv tehty jo vuosia sitten ja tarkoitus asua tässä vanhassa isossa maatalossa seuraavat vuosikymmenet. Isot remontit on juuri saatu päätökseen. Itsellä kodin ulkopuolinen vakityö, aika hyvä palkka, urakehitystä odotettavissa. Koiran otto suunnitelmissa ensi kesälle. 

Muutamat päätti ihan varmuuden vuoksi kertoa, että on farmariauto

Naimisissa, vapaaehtoisesti lapseton, asuntolainallinen. Vakityö on, mutta ei koulutusta vastaavaa - opiskelin yliopistossa huonosti työllistävää alaa, ja päädyin pätkätyövuosien jälkeen lopulta matalapalkkaduunariksi, mutta työ on tosiaan vakituista ja oikeastaan ihan hauskaakin. Puolisolla mennyt työrintamalla ainakin rahallisesti paremmin, mutta hänellä loppui äskettäin työt yt:n kautta, joten katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Ei tunnu vanhalta, mutta silmänympärykset ovat alkaneet rypistyä viime vuosina.

Vierailija kirjoitti:

1989-syntyneet? "Elämäntilanne"? Kääkkö olo? Opettele suomea. Naurattaa muutenkin tämä aloitus, tuon ikäinen ei ole vanha ja hyvin ehtii tekemään lapsia ja menemään naimisiin jos moinen kiinnostaa.

No turha sitä nyt on turhaa toivoa valaa. Jos useamman lapsen haluaa niin pitäisi hommiin alkaa heti. 

Vierailija kirjoitti:

Olen mieshenkilö,ikisinkku,ei lapsia, kertaakaan ollut työtön eli aina työllistetty, on asuntolainaa ja en koe enää olevani nuori mutta en vanhakaan.

Olen naishenkilö, ikisinkku, ei lapsia, monta kertaa työtön ja pätkätöissä, velaton ja asun sentään omassa velattomassa omakotitalossa. Koen olevani nuori enkä mikään vanhus.

Omakotitalo, määräaikainen työ luokanopettajana jo kymmenettä vuotta, opiskelen sosionomiksi. Kaksi lasta 9 ja 14 v. sekä aviomies. Harrastan tavoitteellisesti ratsastusta tähdäten tänä vuonna kansainvälisiin kilpailuihin. Omassa pihassa siis myös pari hevosta ja poni. 

Olen jo vuosia käyttänyt esteettisen kirurgian ja pistoshoitojen palveluita, joten kasvoiltani olen ikäistäni nuoremman näköinen. Enkä mieleltänikään koe olevani vielä lähellekään keski-ikäinen.

Naimisissa, 1 lapsi, omistusasunto, osakepääomaa 250k€, työ 4500€/kk. Erittäin mukavasti menee juuri tällä hetkellä.

10-vuotta ollut naimisissa, 11 ja 16-vuotiaat lapset. Kolmas omistusasunto menossa. Työskentelen asiantuntija tehtävissä ja valmistun kohta neljänteen ammattiin. Olo on vanhempi mitä numerot näyttää, mutta samaan aikaan tiedostan, että elämää on vielä paljon edessä ja ehdin vielä vaikka ja mitä.

Kihloissa, lapsi aikaisemmasta suhteesta. Muuten elämä ihan mallillaan, mutta jäin juuri työttömäksi

Naimisissa, pari lasta, pari koiraa, omakotitalo, farmariskoda, vakityö. Ennemmin tunnen itseni nuoreksi kuin vanhaksi, johtuu ehkä siitä että esim töissä olen porukan nuorin eikä kaupasta kovinkaan usein saa ostettua alkoholia ilman papereitten näyttämistä (ei vaikka ois oma 8-vuotias tytär mukana). Mut pääasiassa ihan aikuiseksi. Monet #vainkeskiluokkajutut -meemit osuu vähän turhankin hyvin 😅

Olen autisti (diagnosoitiin 20-vuotiaana). Opinnoista kandi, jonka jälkeen muutin töihin yhteen Itä-Euroopan maahan. Nyt asun toisessa Itä-Euroopan maassa. Työtä on, mutta palkka tän maan mukainen. Matkustan usein. Olen sinkku, ja ehkä ikisinkku, sillä on yritetty kakskymppisenä seurustelemalla löytää aviomies, mutta kukaan mies ei ollut silloin vakavasti liikkeellä. Ei sitä voi ketään pakottaa avioliittoon kun eivät halua. Ja tässä iässä ajattelen että yks hailee. Vela olen, sillä en halua autismia antaa eteenpäin.

Oli 8v kova masennus. Olen siitä nousemassa ja se, mihin tähtään tänä vuonna, on työn vaihtaminen paremmin palkattuun, painon pudotus ja mielellään ainakin alku uuden asuinmaan etsimiselle. Venäjän raja liian lähellä, siksi pitäis muuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Muutamat päätti ihan varmuuden vuoksi kertoa, että on farmariauto

No se on semmoinen keskiluokkaisvitsi. 

Avoliitossa, vapaaehtoisesti lapseton, ei mainittavaa työuraa maisterin papereista huolimatta. Asun arvatenkin vuokralla. Masennushistoriaa löytyy myös.

Naimisissa, 2 pientä lasta, asiantuntijatyö. Asumme omistusasunnossa, jonka lisäksi meillä on myös sijoitusasunto. 

...Tässä tuo Itä-Euroopassa asuja taas. En ehkä kirjoittanut olennaisesta, siksi uusi viesti.

Tunnenko itseni vanhaksi? En tunne itseäni supernuoreksi mutten vanhaksikaan. En osaa panikoida iästäni. Ikä on ikä, kukaan ei pääse sitä karkuun. Eikä meidän naisten pitäisi tuntea syyllisyyttä/häpeää/mitälie siitä, että numeroita tulee lasiin. Eivät miehetkään häpeä ikäänsä.

Joku voi ajatella, etät elämäni on tosi turha, kun ei ole lapsia, miestä eikä omistusasuntoa. Fakta on, että elän uskonnollista elämää. Se on minulle tärkeää. Olen elänyt sitä nyt 8v. En halua palata aikaan ennen sitä, jolloin deittailin ja aina sain pettyä valehteleviin miehiin. Nyt olen selibaatissa ollut 9 v.

Käyn usein konserteissa, opin paria uutta kieltä, tutustun maailman keittiöihin ja toteutan oppimistani keittiössä. matkoja teen 3 krt vuodessa (Aasia, Eurooppa), lisäksi muutaman päivän kaupunkireissut lähempänä. Mulla on kaksoisetnisyys, ja se toinen puoli vetää mua puoleensa yhä enemmän iän kanssa. Ja siksi matkustan juuri sen lähteille ainakin kerran-pari vuodessa. Upottaudun siihen kulttuuriin ja sen alueen asioihin somen kautta. Annoin esim vuosi sitten haastattelun monituhantiselle yleisölle areenalla, harrastuksestani.

Luulen, että olen ikäistäni nuoremman näköinen, mutta se siksi, että mulla on todella stressitön elämä. Teen helppoa työtä kotoa, ei aamulla aikaisin heräämistä, ei lapsia, ei aviolittoa, en edes deittaile. Palkka joo huonohko verrattuna suomalaisiin palkkoihin, mutta mulla on vanhemmat Suomessa, jotka vippaavat jos tarttee jotain suurempaa ostaa. Jäävät monet stressin aiheuttajat multa välistä. Lisäksi, en juo alkoholia koskaan, syön paljon superfoodeja ja mahdollisimman ravitsevaa ruokaa.

Silti, vaikka pyrin välttään paheita, ikääntyminen tapahtuu kaikille, eikä se ole häpeä. Näen kyllä joitakin ryppyjä peilissä. Mutta olen silti itseni, olen silti ilo itselleni ja (toivottavasti.....) ympäristölleni. Ei muutama ryppy tee kenestäkään huonoa! En ole ottanut mitään ruiskeita kasvoihin enkä mitään plastiikkakirurgiaa, mutten tuomitse. Ehkä pömppömahan operoin sit kun vanhemmista aika jättää eli perintörahoilla. Se oli ennen littana mut on nykyään pömppö. Mut muuten olen jees kunnossa. Käyn salilla ja tanssin.

Vierailija kirjoitti:

Naimisissa, kolme yhteistä lasta, omistusasunto. En kouluttautunut pitkälle, joka harmittaa, nyt olen ollut jo vuosia lasten kanssa kotona ja töihin paluu hirvittää, kun on täynnä nuoria uusia kasvoja. Arjessa en tunne olevani mitenkään vanha, mutta eiköhän se tilanne muuttu kun töihin palaa.

Sinne vaan hakemaan opiskelupaikkaa, itse olin yli nelkyt!

Naimisissa, ei lapsia. Omistuasunto, sijoitusasunto ja hyvät työpaikat molemmilla. Kaikki hyvin, reissaamme paljon. 

Vakituinen työpaikka. Vuokralla asun. Lapsia ei ole eikä ole tarkoitus hankkia. Yksin tykkään elellä, eli toivon etten päädy parisuhteeseen ainakaan lähivuosina. Mukavan tasaista elämää.