Olenko lapsellinen alentaessani kihlatun miesystäväksi?
Olemme 30+ pariskunta, yhdessä lukuisia vuosia. Parisuhde on muuten hyvä ja rakkaudentäyteinen mutta suhteen dynamiikka on se että minä naisena ohjaan laivaa ja mies raahautuu perässä. En haluaisi ottaa määräilevän emännän roolia, mutta miesystäväni on sellainen ettei suunnittele mitään nykyhetkeä pidemmälle. Oli kyse sitten tulevaisuudesta, jonkun syntymäpäivälahjan hankkimisesta, viikonloppusuunnitelmista tai siitä onko jääkaapissa ruokaa. Myös lastenhankinta menee kategoriaan jos sä haluat. Mies ei tunnu omaavan mitään omia suunnitelmia tai haaveita ylipäätään.
Menimme aikoinaan kihloihin minun ehdotuksesta. Myös muut isommat päätökset auton valinnasta auton ostoon mies on jättänyt käsiini varsinaisena päätä sä -miehenä. Viiden vuoden kihlauksen jälkeen aloin sitten tuskastua siihen ettei mies reagoinut mitenkään kun aloin puhua avioliitosta vaikka mies oli aiemmin puhunut miten menemme naimisiin. Sekä minulle että ystävien ja perheen kesken. Mutta kun käytännössä aloin tehdä järjestelyitä ja katsoa hääpaikkaa tai tiedustella olisiko maistraatti parempi vaihtoehto, miehestä ei saanut irti juuta tai jaata. Jaksoin sitten aikani yrittää puhua asiasta kunnes nyt kärsivällisyyteni on finaalissa ja tiedän että saisin miehen kyllä naimisiin taivuttelun ja jankkaamisen seurauksena mutta kukapa haluaisi naimisiin noin.
Otin (itse muuten itselleni ostamani :D) kihlasormuksen pois ja miehen kysyessä asiasta ilmoitin tälle että hänet on nyt alennettu miesystäväksi. Ja ei, en ole eroamassa tämän tähden. Avioliitto ei ole minulle itseisarvo mutta olen ärsyyntynyt periaatteen tasolla että mies lupaili avioliittoa vuosikausien mutta lopulta se ei realisoidu ellen projektijohda sitäkin pitkän väsytysprosessin saattelemana.
Kommentit (54)
Vierailija kirjoitti:
Mies on passiivinen jollei hänellä ole "syy" olla aktiivinen. Paradoksaalisesti passiivinen mies on myös onneton.
Täällä oli eilen hyvä ketju siitä, miten "Nainen tekee miehen". Moni mies on sinkkuna ollessaan äärimmäisen flegmaattinen ja passiivinen päämäärättömästi elämässään ajelehtiva. Yleensä myös masentunut koska ei ole syytä ponnistella minkään eteen. Naiset ovat aktiivisia ja näkevät vaivaa ihan itsensä ja oman elämänsä eteen, mutta mies tarvitsee ulkopuolisen syyn miehistyäkseen ja nähdäkseen vaivaa yhtään minkään eteen.
Esitän valistuneen arvauksen, että AP:n ja hänen miehensä suhdekin alkoi AP:n aktiivisuudella. Miehen ei todennäköisesti tarvinnut "kosiskella" saadakseen AP:n itselleen. Ei ottaa riskiä aloitteen tekemisestä, ei suunnitella ja toteuttaa ensimmäisiä treffejä tai ylipäätään tietoisesti millään lailla ponnistella tehdäkseen vaikutuksen. Tällaisen alun jälkeen (ja toisi
Kiitos palautteesta, sen poistetun ketjun Nainen tekee miehen kirjoitin minä. Ja olen tästä aivan samaa mieltä kanssasi.
Mies ei ole onnellinen tuollaisessa suhteessa etkä sinäkään. En tiedä mistä on pohjimmiltaan kyse, auttaisiko terapia, mutta sinne kannattaa silti mennä. Perässä vedettävä mies ei ole onnellinen etkä sinäkään ole.
Ihmiselle on tärkeää löytää oma voimansa ja asettaa rajoja. Se tuottaa onnellisuutta. Kyse ei ole vain maskuliinisuudesta, vaan laajemmista asioista. Onko teidän tapauksessanne kyse siitä, että mies tahtoo miellyttää olemalla tuollainen, koska hän ei ole löytänyt omaa voimaansa (eikä löytäisi sitä muidenkaan naisten kanssa, pelkää konfliktia) ja hän rakastaa sinua vai onko kyse siitä, että hän ei halua miellyttää sinua ja on passiivis-aggressiivinen.
"En haluaisi ottaa määräilevän emännän roolia"
Älä sitten luule alentavasi ketään. Olet hänen puolisonsa, et yhtiön johtaja.
Vierailija kirjoitti:
Naiset voi olla välillä vähän hitaita tajuamaan että ei se mies ole koskaan aktiivinen asioissa jotka ei vain kiinnosta. Ei ole väliä puhutaanko sohvatyynyjen väristä, auton hankinnasta taikka avioliitosta ja perheen perustamisesta, jos ei ole niin väliä asialla niin ei ole aktiivinen. Jos itsellä ei elämässä mikään mene toisin tyynyjen ollessa punasia tai sinisiä niin sillo sanotaan "ihan sama, päätä sinä" ja tämä pätee myös siihe että ollaanko kihloissa vai naimisissa, "ihan sama, päätä sinä".
Miksi miehen pitäisi olla aktiivinen? Entä miten kerrotaan mielipide asiaan johon sitä ei ole?
Sanokaapa mitä itse vastaatte jos mies kysyy teiltä vaikka "Töissä ollaan hankkimassa uudet työpöydät, valittaisko maalarin valkoset vai kanamunan valkoset?"
No sehän on itsestäänselvyys ettei miestä kiinnosta eli aloituksen tarkoitus ei ole ihmetellä juurisyitä tai motiiveja tai muita selittäviä tekijöitä. Olisin vaan toivonut että mies olisi sitten jo alusta asti tehnyt kantansa ja mielipiteensä selväksi sen sijaan että puhui lämpimikseen avioliitosta ja häistä sekä minulle että ystäville ja sukulaisille. Sitten kuitenkin tosipaikan tullen ei olekaan valmis laittamaan tikkua ristiin tai reagoi oikein mitenkään, edes sitten sanomalla että kiitos mutta ei kiitos. Olen tehnyt selväksi aiemmin että itselleni käy ihan vain arkinen maistraattivihkiminenkin ja jos mies ei olisi halunnut solmia liittoa, olisi sekin ollut OK. Pettymys, mutta paljon pienempi sellainen kuin se että odotat ja ajattelet meneväsi naimisiin useampana kesänä mutta et sitten lopulta menekään eikä sitä kommunikoida sinulle selvästi vaan päinvastoin täysin passiivisesti vetäytymällä ja unohtamalla koko asia ja olemalla kiireinen kun asian ottaa puheeksi. AP.
Vierailija kirjoitti:
Naiset voi olla välillä vähän hitaita tajuamaan että ei se mies ole koskaan aktiivinen asioissa jotka ei vain kiinnosta. Ei ole väliä puhutaanko sohvatyynyjen väristä, auton hankinnasta taikka avioliitosta ja perheen perustamisesta, jos ei ole niin väliä asialla niin ei ole aktiivinen. Jos itsellä ei elämässä mikään mene toisin tyynyjen ollessa punasia tai sinisiä niin sillo sanotaan "ihan sama, päätä sinä" ja tämä pätee myös siihe että ollaanko kihloissa vai naimisissa, "ihan sama, päätä sinä".
Miksi miehen pitäisi olla aktiivinen? Entä miten kerrotaan mielipide asiaan johon sitä ei ole?
Sanokaapa mitä itse vastaatte jos mies kysyy teiltä vaikka "Töissä ollaan hankkimassa uudet työpöydät, valittaisko maalarin valkoset vai kanamunan valkoset?"
Jotkut ihmiset tykkäävät olla kuskin paikalla ja toiset matkustajina. Mutta jos tuo rooli jää päälle niin ettei milloinkaan jaksa ajatella mitään tai päsmäröi ihan kaikkea, niin ihmissuhteissa tulee vaikeuksia.
Ei miehen tarvitse olla aktiivinen, jos hän ei halua olla. Mitään ei tarvitse tehdä, jos ei halua, paitsi kuolla, se on pakollista. Ihmissuhteet toimivat pitkälti sen pohjalta mukavasti, että omasta toiminnasta ollaan valmiita pohtimaan mihin se pohjautuu, onko se itselle keskeinen arvo vai voisiko siitä luopua. Usein tuohon pohdintaan tarvitaan parisuhteen kontekstissa ulkopuolista asiantuntijaa, joka auttaa keskustelemaan ilman riitaa. Sitä suosittaisin aloittajallekin.
Itse nimittäisin tuota asennetta mitä tässä kuvaat ehkä pelkopohjaiseksi laiskuudeksi. Jostain on tullut alisuorittaminen, minkä pohjalta ei antauduta pohtimaan asioita, jotka ovat periaatteessa yhdentekeviä, mutta kuitenkin lisäävät tietoa ja sivistystäkin, kun niitä aletaan pohtia. Tuollaisten asioiden pohtiminen on kiinnostusta siihen toiseen ihmiseen, vaikka nyt työpaikan asioihin yleisesti.
Ehkä tällaisessa on usein kyse siitä, ettei uskalleta altistua erimielisyyksille ja konflikteille, mikä toiselle osapuolelle näyttäytyy laiskuutena ja vastuun pakoiluna.
Vierailija kirjoitti:
Naiset voi olla välillä vähän hitaita tajuamaan että ei se mies ole koskaan aktiivinen asioissa jotka ei vain kiinnosta. Ei ole väliä puhutaanko sohvatyynyjen väristä, auton hankinnasta taikka avioliitosta ja perheen perustamisesta, jos ei ole niin väliä asialla niin ei ole aktiivinen. Jos itsellä ei elämässä mikään mene toisin tyynyjen ollessa punasia tai sinisiä niin sillo sanotaan "ihan sama, päätä sinä" ja tämä pätee myös siihe että ollaanko kihloissa vai naimisissa, "ihan sama, päätä sinä".
Miksi miehen pitäisi olla aktiivinen? Entä miten kerrotaan mielipide asiaan johon sitä ei ole?
Sanokaapa mitä itse vastaatte jos mies kysyy teiltä vaikka "Töissä ollaan hankkimassa uudet työpöydät, valittaisko maalarin valkoset vai kanamunan valkoset?"
Jos miestä ei kiinnosta yhtään mikään, niin miksi kenenkään pitäisi kiinnostua ko. miehestä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset voi olla välillä vähän hitaita tajuamaan että ei se mies ole koskaan aktiivinen asioissa jotka ei vain kiinnosta. Ei ole väliä puhutaanko sohvatyynyjen väristä, auton hankinnasta taikka avioliitosta ja perheen perustamisesta, jos ei ole niin väliä asialla niin ei ole aktiivinen. Jos itsellä ei elämässä mikään mene toisin tyynyjen ollessa punasia tai sinisiä niin sillo sanotaan "ihan sama, päätä sinä" ja tämä pätee myös siihe että ollaanko kihloissa vai naimisissa, "ihan sama, päätä sinä".
Miksi miehen pitäisi olla aktiivinen? Entä miten kerrotaan mielipide asiaan johon sitä ei ole?
Sanokaapa mitä itse vastaatte jos mies kysyy teiltä vaikka "Töissä ollaan hankkimassa uudet työpöydät, valittaisko maalarin valkoset vai kanamunan valkoset?"
Jotkut ihmiset tykkäävät olla kuskin paikalla ja toiset matkustajina. Mutta jos tuo rooli jää pääl
Kauheaa ylianalysointia. Miestä asia joko kiinnostaa tai ei. Mies ei mieti kiinnostaako asia kysyjää eikä sitä mikä suhde hänellä kysyjään on. Ei ole väliä kysyykö kiinnostamattomasta asiasta puoliso, oma lapsi, naapuri tai vaikka feissari.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset voi olla välillä vähän hitaita tajuamaan että ei se mies ole koskaan aktiivinen asioissa jotka ei vain kiinnosta. Ei ole väliä puhutaanko sohvatyynyjen väristä, auton hankinnasta taikka avioliitosta ja perheen perustamisesta, jos ei ole niin väliä asialla niin ei ole aktiivinen. Jos itsellä ei elämässä mikään mene toisin tyynyjen ollessa punasia tai sinisiä niin sillo sanotaan "ihan sama, päätä sinä" ja tämä pätee myös siihe että ollaanko kihloissa vai naimisissa, "ihan sama, päätä sinä".
Miksi miehen pitäisi olla aktiivinen? Entä miten kerrotaan mielipide asiaan johon sitä ei ole?
Sanokaapa mitä itse vastaatte jos mies kysyy teiltä vaikka "Töissä ollaan hankkimassa uudet työpöydät, valittaisko maalarin valkoset vai kanamunan valkoset?"
Jos miestä ei kiinnosta yhtään mikään, niin miksi kenenkään pitäisi kiinnostua ko. miehestä?&nbs
Ei pidäkään. Missään tätä ei vaadittu.
Osaako tuollainen mies ostaa edes omia vaatteitaan?
Kuka valitsi hänelle koulutuksen ja työpaikan? Äiti?
Ap on lapsellinen ja vieläpä idiootti.
Vierailija kirjoitti:
"Euroopan parlamentissa jouduin vastakkain Alexin kanssa toiminnassa EU:n pohjoisen ulottuvuuden kehittämiseksi. Hän vaaransi tämän Suomelle tärkeän hankkeen pyrkimällä typistämään sen Itämeri-strategiaksi.
Alexin mielestä tämä olisi ollut "seksikkäämpi" idea. Onneksi tämä sooloilu ei pohjoista ulottuvuutta kaatanut."
https://www.paavovayrynen.fi/2023/08/15/odotan-innolla-vaalikeskusteluj…;
Onko Caj-Göran eli KEIJO-PETTERI mielestään sexmXikkäämpi AleXanderina?
.....
Ei heissä kummassakaan seksyä harmoniaa ole.
Kuin äiti ja poika.
PeikkoA ja poikahomppeli svenskatalande bättttrefolckch.
Vierailija kirjoitti:
Osaako tuollainen mies ostaa edes omia vaatteitaan?
Kuka valitsi hänelle koulutuksen ja työpaikan? Äiti?
Tietenkin osaa ostaa. Tyhmää edes kysyä tätä koska ei vaatteiden ostamiseen mitään kiinnostusta vaatteita kohtaan tarvita. Ostaa vain ekat jotka on kooltaan sopivat.
Koulutuksen ja työpaikankin voi saada vain ajelehtimalla. Sinusta voi tulla vaikka presidentti ihan vain joutumalla tilanteisiin.
27. Kuten jo sanoin, ei ole pakko kiinnostua kenestäkään, mutta sillä on seurauksia, jos kenenkään asiat eivät kiinnosta ja näyttää sen aina selkeästi.
Olen usein ihmetellyt sitä miksi vieraille ollaan monesti kohteliaampia kuin omalle puolisolle. Ei jokainen puolison asia ihan niin paljon kiinnostakaan, mutta silti kuuntelen vaikkapa jonkun jalkapallotilanteen analyysin, vaikka en edes asiasta juuri mitään ymmärrä. Silloin ehkä opin jotain uutta.
Kyse on siis mielestäni paitsi miellyttämisenhalusta tärkeitä ihmisiä kohtaan, myös hyvistä käytöstavoista ja uteliaisuudesta elämää ja muita ihmisiä kohtaan.
Olen joskus täällä jo kertonutkin, että oma mieskin on tässä vähän valikoiva. Eli silloin kun hän pitää jotain ihmistä pakkopullaihmisenä, hän käyttäytyy joskus epäkohteliaasti ja siitä kyllä tulee annettua palautetta. Naisten kohdalla tuollainen asenne on harvinaisempi. Pidän sitä itsekeskeisyytenä, missä pahoitetaan toisen mieli ihan turhaan. Vai tuottaako se jotain vallan tunnetta eli on piiloaggressiivisuutta. "Pysy kaukana minusta, idiootti" - tyylisesti. Mistä milloinkin on kyse riippuu kontekstista, mutta mikään miellyttävä piirre tuo ei ihmisessä ole varsinkaan hallitsevana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osaako tuollainen mies ostaa edes omia vaatteitaan?
Kuka valitsi hänelle koulutuksen ja työpaikan? Äiti?
Tietenkin osaa ostaa. Tyhmää edes kysyä tätä koska ei vaatteiden ostamiseen mitään kiinnostusta vaatteita kohtaan tarvita. Ostaa vain ekat jotka on kooltaan sopivat.
Koulutuksen ja työpaikankin voi saada vain ajelehtimalla. Sinusta voi tulla vaikka presidentti ihan vain joutumalla tilanteisiin.
Vaatteiden ostosta hyvänä esimerkkinä Steve Jobs joka osti Japanin reissulta loppuelämänsä vaatteet kun halusi Applen työntekijöille "uniformun"
Jobs oli perheeseen ja lapsiinsa hyvin pitkälti "ihan sama" tyyppinen henkilö mutta työhönsä liittyen diktaattori jolla oli mielipiden jokaiseen yksityiskohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Naiset voi olla välillä vähän hitaita tajuamaan että ei se mies ole koskaan aktiivinen asioissa jotka ei vain kiinnosta. Ei ole väliä puhutaanko sohvatyynyjen väristä, auton hankinnasta taikka avioliitosta ja perheen perustamisesta, jos ei ole niin väliä asialla niin ei ole aktiivinen. Jos itsellä ei elämässä mikään mene toisin tyynyjen ollessa punasia tai sinisiä niin sillo sanotaan "ihan sama, päätä sinä" ja tämä pätee myös siihe että ollaanko kihloissa vai naimisissa, "ihan sama, päätä sinä".
Miksi miehen pitäisi olla aktiivinen? Entä miten kerrotaan mielipide asiaan johon sitä ei ole?
Sanokaapa mitä itse vastaatte jos mies kysyy teiltä vaikka "Töissä ollaan hankkimassa uudet työpöydät, valittaisko maalarin valkoset vai kanamunan valkoset?"
On ihan täysin normaalia, ettei kumppanilla ole mitään mielipidettä siihen minkä väriset työpöydät puolison työpaikalle ostetaan. Outoa edes esittää tuollaista esimerkkiä.
Sen sijaan se, että hankitaanko lapsia on asia johon täytyy olla joku mielipide. Jos itselleni mies vastaisi tuollaiseen asiaan "ihan sama", laittaisin miehen luistoon saman tien. Vastuullinen aikuinen ei vastaisi koskaan noin ja itse taas en alentuisi seurustelemaan muuta kuin vastuullisen aikuisen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osaako tuollainen mies ostaa edes omia vaatteitaan?
Kuka valitsi hänelle koulutuksen ja työpaikan? Äiti?
Tietenkin osaa ostaa. Tyhmää edes kysyä tätä koska ei vaatteiden ostamiseen mitään kiinnostusta vaatteita kohtaan tarvita. Ostaa vain ekat jotka on kooltaan sopivat.
Koulutuksen ja työpaikankin voi saada vain ajelehtimalla. Sinusta voi tulla vaikka presidentti ihan vain joutumalla tilanteisiin.
Vaatteiden ostosta hyvänä esimerkkinä Steve Jobs joka osti Japanin reissulta loppuelämänsä vaatteet kun halusi Applen työntekijöille "uniformun"
Jobs oli perheeseen ja lapsiinsa hyvin pitkälti "ihan sama" tyyppinen henkilö mutta työhönsä liittyen diktaattori jolla oli mielipiden jokaiseen yksityiskohtaan.
Kyllä minäkin olen taipuvainen näkemään tämän asenteen miehisenä. Ja yksi menestyksen kulmakivi on se, että osaa erottaa turhat asiat tärkeistä.
Mutta jos perheeseen ja läheisiin ihmisiin liittyvät asiat ovat "ihan sama", niin sellaiseen suhteeseen ei tervepäinen nainen jää. Siitä rakentuu dynamiikaltaan sairas suhde ja lapsille huono kasvuympäristö. Syynä voi olla jokin vakavampi diagnoosi, useimmiten varmaan noin onkin.
Vaatteiden suhteen taidan olla aika miesmäinen, koska en nauti shoppailusta ja ostan useimmiten 2-3 samaa vaatetta, jos löydän hyvän. Se säästää valtavasti aikaa ja ylläpitää omaa tyyliä. Mieheni on tässä samanlainen.
"
On ihan täysin normaalia, ettei kumppanilla ole mitään mielipidettä siihen minkä väriset työpöydät puolison työpaikalle ostetaan. Outoa edes esittää tuollaista esimerkkiä.
Sen sijaan se, että hankitaanko lapsia on asia johon täytyy olla joku mielipide. Jos itselleni mies vastaisi tuollaiseen asiaan "ihan sama", laittaisin miehen luistoon saman tien. Vastuullinen aikuinen ei vastaisi koskaan noin ja itse taas en alentuisi seurustelemaan muuta kuin vastuullisen aikuisen kanssa."
Esimerkki oli kärjistys siitä kuinka vähän asialla voi olla toiselle. Ei ole yhtä määritelmää siitä mikä on tärkeä ja mikä vähemmän tärkeä asia. Asioiden merkityksen itselleen jokainen päättää ihan itse. Joillekin "yleisesti" tärkeänä pidetty asia voi olla "ihan sama"
Vierailija kirjoitti:
"
On ihan täysin normaalia, ettei kumppanilla ole mitään mielipidettä siihen minkä väriset työpöydät puolison työpaikalle ostetaan. Outoa edes esittää tuollaista esimerkkiä.
Sen sijaan se, että hankitaanko lapsia on asia johon täytyy olla joku mielipide. Jos itselleni mies vastaisi tuollaiseen asiaan "ihan sama", laittaisin miehen luistoon saman tien. Vastuullinen aikuinen ei vastaisi koskaan noin ja itse taas en alentuisi seurustelemaan muuta kuin vastuullisen aikuisen kanssa."
Esimerkki oli kärjistys siitä kuinka vähän asialla voi olla toiselle. Ei ole yhtä määritelmää siitä mikä on tärkeä ja mikä vähemmän tärkeä asia. Asioiden merkityksen itselleen jokainen päättää ihan itse. Joillekin "yleisesti" tärkeänä pidetty asia voi olla "ihan sama"
Ei kukaan ole päätösoikeuttasi asian tärkeydestä kiistänytkään. Mitään absoluuttisesti tärkeää ei olekaan kuin ehkä elämän ja kuoleman kysymykset eivätkä nekään kaikille.
Et ilmeisesti pysty ymmärtämään, ettei kyse ole siitä onko asia tärkeä vai ei, vaan toisen huomioimisesta. Ehkä se ei ole sinulle tärkeä arvo. Silloin kai hyväksyt tai olet oppinut ettei sinunkaan tärkeistä asioistasi välitä kukaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osaako tuollainen mies ostaa edes omia vaatteitaan?
Kuka valitsi hänelle koulutuksen ja työpaikan? Äiti?
Tietenkin osaa ostaa. Tyhmää edes kysyä tätä koska ei vaatteiden ostamiseen mitään kiinnostusta vaatteita kohtaan tarvita. Ostaa vain ekat jotka on kooltaan sopivat.
Koulutuksen ja työpaikankin voi saada vain ajelehtimalla. Sinusta voi tulla vaikka presidentti ihan vain joutumalla tilanteisiin.
Ajelehtivia ja hetkessä eläviä ihmisiä on paljon. Heistä ei yleensä tule presidenttejä, mutta vankiloissa heitä on paljon. Asiat vain tapahtuvat heille, henkirikoksetkin. Tai sitten ne ovat jonkun muun syytä.
Ap:n vastuuttomuus tuskin on ihan sillä tasolla, vaan hän kuulostaa enemmän peesailijalta, jonka voimat ovat kadoksissa miehenä. On myös mahdollista pelätä olla mies. Silloin kaikki on vaimon syytä, vaikka töissä osaisikin olla ihmisiksi ja kantaa vastuuta.
Ai niin, en ole vastannut kysymykseen, vaikka olen kirjoitellut monta viestiä tähän.
Onhan tuo vähän lapsellista, mutta kukapa aina olisi aikuismainen. Miten mies tuohon reagoi?
Teillä on isoja asioita selvitettävänä, menkää sinne terapiaan. Ei se aina niinkään ole, että miehen pitää muuttua tai naisen. Kunhan saadaan selväksi mistä kaikki juontaa juurensa.
Eli ajattelen että toiset ovat luontaisesti omimmillaan kuskin ja toiset matkustajan paikalla. Ei sitä kokonaan tarvitse muutta eikä luonnetta voikaan muuttaa.
Olikohan tuo lopun kysymys liian vaikea kun kukaan ei ole vastannut ja muukin kommentointi loppui?