Olenko lapsellinen alentaessani kihlatun miesystäväksi?
Olemme 30+ pariskunta, yhdessä lukuisia vuosia. Parisuhde on muuten hyvä ja rakkaudentäyteinen mutta suhteen dynamiikka on se että minä naisena ohjaan laivaa ja mies raahautuu perässä. En haluaisi ottaa määräilevän emännän roolia, mutta miesystäväni on sellainen ettei suunnittele mitään nykyhetkeä pidemmälle. Oli kyse sitten tulevaisuudesta, jonkun syntymäpäivälahjan hankkimisesta, viikonloppusuunnitelmista tai siitä onko jääkaapissa ruokaa. Myös lastenhankinta menee kategoriaan jos sä haluat. Mies ei tunnu omaavan mitään omia suunnitelmia tai haaveita ylipäätään.
Menimme aikoinaan kihloihin minun ehdotuksesta. Myös muut isommat päätökset auton valinnasta auton ostoon mies on jättänyt käsiini varsinaisena päätä sä -miehenä. Viiden vuoden kihlauksen jälkeen aloin sitten tuskastua siihen ettei mies reagoinut mitenkään kun aloin puhua avioliitosta vaikka mies oli aiemmin puhunut miten menemme naimisiin. Sekä minulle että ystävien ja perheen kesken. Mutta kun käytännössä aloin tehdä järjestelyitä ja katsoa hääpaikkaa tai tiedustella olisiko maistraatti parempi vaihtoehto, miehestä ei saanut irti juuta tai jaata. Jaksoin sitten aikani yrittää puhua asiasta kunnes nyt kärsivällisyyteni on finaalissa ja tiedän että saisin miehen kyllä naimisiin taivuttelun ja jankkaamisen seurauksena mutta kukapa haluaisi naimisiin noin.
Otin (itse muuten itselleni ostamani :D) kihlasormuksen pois ja miehen kysyessä asiasta ilmoitin tälle että hänet on nyt alennettu miesystäväksi. Ja ei, en ole eroamassa tämän tähden. Avioliitto ei ole minulle itseisarvo mutta olen ärsyyntynyt periaatteen tasolla että mies lupaili avioliittoa vuosikausien mutta lopulta se ei realisoidu ellen projektijohda sitäkin pitkän väsytysprosessin saattelemana.
Kommentit (54)
Ihan oikein teit. Nyt vaan jää nähtäväksi, miten kauan jaksat olla "vain" miesystävän seurassa.
Olet kyllä ollut ihailtavan kärsivällinen!
Et ole lapsellinen, päinvastoin. Suhtaudut asiaan paljon kypsemmin kuin moni nainen (muunmuassa minä) kykenisi. Nuo perässävedettävät miehet ovat yksi murhekryyni ja ilmiö on hyvin yleinen. Itsekin olin suhteessa vastaavan kanssa ja minä alensin hänet exäksi, kuten joku yllä ehdottikin. Nykyinen mies yritti aluksi päästä helpolla, mutta tein alusta asti selväksi, että minä en ala olemaan suhteessa lapasen kanssa, ja jos haluaa minut pitää niin sen eteen nähdään vaivaa ja ollaan oma-aloitteisia. Nyt suhdetta on takana kolme vuotta ja olen edelleen tyytyväinen.
Omituinen puoliratkaisu kyllä, tuollainen alentaminen. Miksi et jätä kokonaan, jos kerran et tykkää, eikä näköjään hänkään?
Itse olen kyllä sitä mieltä, että suhteessa joko ollaan tosissaan tai sitten ei olla ollenkaan.
Miksi ei voi olla vain Göran? Miksi pitää olla CAJ-Göran? Mitä hänen äitinsä & isänsä ovat oikein ajatelleet? Taviskammoaan?
Vierailija kirjoitti:
Miksi ei voi olla vain Göran? Miksi pitää olla CAJ-Göran? Mitä hänen äitinsä & isänsä ovat oikein ajatelleet? Taviskammoaan?
Gay-Göran Stud.
"Euroopan parlamentissa jouduin vastakkain Alexin kanssa toiminnassa EU:n pohjoisen ulottuvuuden kehittämiseksi. Hän vaaransi tämän Suomelle tärkeän hankkeen pyrkimällä typistämään sen Itämeri-strategiaksi.
Alexin mielestä tämä olisi ollut "seksikkäämpi" idea. Onneksi tämä sooloilu ei pohjoista ulottuvuutta kaatanut."
https://www.paavovayrynen.fi/2023/08/15/odotan-innolla-vaalikeskusteluj…;
Onko Caj-Göran eli KEIJO-PETTERI mielestään sexmXikkäämpi AleXanderina?
Vierailija kirjoitti:
Kirjoitat liikaa ap. Ei jaksa
Ap on ROBOTTI. (Woke-trolli "Satutäti")
Vierailija kirjoitti:
Kirjoitat liikaa ap. Ei jaksa
Sinulla on rajoittunut lukutaito. Et voi olettaa, että muut keskustelupalstalaiset rajoittavat omaa keskusteluaan sen perusteella, ettet ole vaivautunut hankkimaan aikuiselämässä tarvittavaa sisälukutaitoa. Selvittele, josko voisit hyödyntää sokeiden käyttämiä ohjelmia, jotka lukevat tekstin ääneen, tai lähde aktiivisesti kehittämään omaa lukunopeuttasi. Älä enää tuo omaa rajoitettasi esiin muiden keskustelussa antaen ymmärtää, että se on jonkun muun kuin sinun ongelma.
Ap, minäkin alentaisin miehen exäksi asti. Oma mieheni oli aikoinaan aloitteellinen sekä kihloihin menossa että hääjärjestelyissä, ja se sai minut tuntemaan oloni rakastetuksi ja halutuksi. Sinun ei tarvitse tyytyä vähempään!
Vierailija kirjoitti:
Omituinen puoliratkaisu kyllä, tuollainen alentaminen. Miksi et jätä kokonaan, jos kerran et tykkää, eikä näköjään hänkään?
Itse olen kyllä sitä mieltä, että suhteessa joko ollaan tosissaan tai sitten ei olla ollenkaan.
Robotti vastaa omasn aloitukseensa syöttäen ajatusta, että kihlat eivät ole kihlat.
Kannattaa heivata moinen mies. Itse olin tuommoisen kanssa parikymmentä vuotta ja sen jälkeen sain haukut, koska en tunne miestä yhtään eikä koskaan tehty niin kuin hän haluaa. 20 vuotta mies oli, että päätä sä ja ihan sama ja sopii. Oli todella raskasta.
Ai oletko ihan tosissasi yllättynyt? Milloinka viimeksi mies on ollut perheenpää kotona? Ei ainakaan minun elinaikanani.
Pikkuasiat ovat miehille melko yhdentekeviä. On ajanhukkaa alkaa vääntämään riitaa mitättömistä asioista. Jos asiat eivät suju naisten suunnitelmien mukaan, he tulevat vihaisiksi kuin pikkulapset. Mies on aikuinen suhteessa, jonka on joustettava erimielisyydessä.
Miettikää itse, mitä tapahtuisi, jos mies alkaisi päättämään esimerkiksi siitä, milloin harrastetaan seksiä, milloin siivotaan tai milloin hankitaan lapsia. Naisista tulisi samanlaisia hermoraunioita kuin pikkulapsista, joilta on otettu lelut ja karkit pois.
Toki mies voi alkaa päättämään kotitalouden asioista omin päin, mutta kuten naisilla on tapana sanoa, it is my way or highway.
Mies on passiivinen jollei hänellä ole "syy" olla aktiivinen. Paradoksaalisesti passiivinen mies on myös onneton.
Täällä oli eilen hyvä ketju siitä, miten "Nainen tekee miehen". Moni mies on sinkkuna ollessaan äärimmäisen flegmaattinen ja passiivinen päämäärättömästi elämässään ajelehtiva. Yleensä myös masentunut koska ei ole syytä ponnistella minkään eteen. Naiset ovat aktiivisia ja näkevät vaivaa ihan itsensä ja oman elämänsä eteen, mutta mies tarvitsee ulkopuolisen syyn miehistyäkseen ja nähdäkseen vaivaa yhtään minkään eteen.
Esitän valistuneen arvauksen, että AP:n ja hänen miehensä suhdekin alkoi AP:n aktiivisuudella. Miehen ei todennäköisesti tarvinnut "kosiskella" saadakseen AP:n itselleen. Ei ottaa riskiä aloitteen tekemisestä, ei suunnitella ja toteuttaa ensimmäisiä treffejä tai ylipäätään tietoisesti millään lailla ponnistella tehdäkseen vaikutuksen. Tällaisen alun jälkeen (ja toisinaan vaikka suhteen alussa mies olisikin joutunut näkemään vaivaa) mies ei ikinä joudu päästämään irti passiivisuudesta. Nainen vain käveli hänen elämäänsä ja järjesti asiat hänen puolestaan. Hänen tarvitsee vain todeta kaikkeen "ihan sama, päätä sä" eikä joudu tekemään minkäänlaisia päätöksiä tai valintoja. Luultavasti jos teidät on kutsuttu juhliin, mies ei edes osaa valita minkälaisen kauluspaidan pukee päälleen vaan odottaa naisen päättävän hänenkin pukeutumisestaan. Pahimmat tapaukset pukeutuvat tahallaan täysin epäsopivasti (esim farkut ja lenkkarit hienoihin häihin) jos nainen ei suostu ottamaan vastuuta heidän pukemisestaan.
Tällainen mies on monesti myös apaattinen ja saattaa syyttää onnettomasta olostaan naista. Nainen pakotetaan "Justiinan" rooliin ja mies saa samalla siitä syyn valittaa olevansa suhteessa jyrän kanssa. Miehen mielestä on naisen homma tehdä hänestä onnellinen, mutta ei ymmärrä että onnellisuus tulee omasta sisäisestä motivaatiosta ja aktiivisuudesta.
En muuta ota kantaa asiaan, mutta alentamisesta puhuminen on minusta lapsellista.
Minusta läheisiin ihmissuhteisiin ei pitäisi liittää arvoasteikoita, joissa ihmisiä alennetaan tai ylennetään. Olette menossa naimisiin tai ette, sama mies se silti on.
"alentanut".
Jo tuo kertoo että olet lapsellinen. että ihan toiselle ihmiselle on "arvoasteikko" kertoo kaiken sinusta.
Ihmeellisen reagoimaton mies. Ei sano juuta eikä jaata avioliittoon, eli hän sanoi "ei" silloin. Olipas se kummallista. Ja nyt mies ei uskalla itsekään tehdä mitään järjestelyjä, jos pitäisi.
Naiset voi olla välillä vähän hitaita tajuamaan että ei se mies ole koskaan aktiivinen asioissa jotka ei vain kiinnosta. Ei ole väliä puhutaanko sohvatyynyjen väristä, auton hankinnasta taikka avioliitosta ja perheen perustamisesta, jos ei ole niin väliä asialla niin ei ole aktiivinen. Jos itsellä ei elämässä mikään mene toisin tyynyjen ollessa punasia tai sinisiä niin sillo sanotaan "ihan sama, päätä sinä" ja tämä pätee myös siihe että ollaanko kihloissa vai naimisissa, "ihan sama, päätä sinä".
Miksi miehen pitäisi olla aktiivinen? Entä miten kerrotaan mielipide asiaan johon sitä ei ole?
Sanokaapa mitä itse vastaatte jos mies kysyy teiltä vaikka "Töissä ollaan hankkimassa uudet työpöydät, valittaisko maalarin valkoset vai kanamunan valkoset?"
Minä alentaisin exäksi. Eihän tuo mies HALUA olla kanssasi suhteessa, hän vain on siinä kun se on helpointa. Olet ihan liian turtunut ja menettänyt omanarvontuntosi kun jäät tuollaiseen suhteen irvikuvaan.