Ei kannata olla hyvä työntekijä
Mä olen aina se, jota kehutaan työpaikoilla mukavaksi, joustavaksi, tehokkaaksi, täsmälliseksi, nopeasti oppivaksi ja kaikinpuolin mainioksi työntekijäksi, mutta miten ihmeessä ne vakituiset ja kokopäiväiset paikat annetaan aina niille, jotka on käytännössä mun vastakohtia?
Eräässä työpaikassa kilpailin vakkaripaikasta naisen kanssa, joka aiheutti jo koeaikana päänsärkyä kollegoissa olemalla huolimaton, tekemällä pahoja virheitä jotka jätti muiden korjattaviksi, saikuttamalla jatkuvasti, tekemällä etäpäiviä niin ettei häntä saanut kiinni puhelimella, meilillä tai firman sisäisellä viestintäjärjestelmällä tunteihin, jättämällä töitä tekemättä, oli tympeä ja kohteli kollegoitaan alentuvasti.
Minä taas olin aina paikalla, tein hommani ja vähän ylimääräistäkin, korjasin omat mokani jos niitä sattui ja pyrin oppimaan niistä, en pitänyt yhtään saikkupäivää ja sain kehuja esimieheltä että olen ahkera, tarkka ja huolellinen. Jo koeaikana ystävystyin monen kollegan kanssa.
Arvatkaa kumpi sai sen vakituisen paikan?
Kommentit (28)
Työelämässä ei enää tarvitse olla se kympintyttö vaan 6,5 suoritus riittää.
Ihminen ei koskaan paljasta luonnettaan elävämmin, kuin kuvatessaan jonkun toisen luonnetta.
Sinä kuvasit nyt toista ihmistä(ja itseäsi) niiden omien lasiesi läpi katsottuna. Joku näkee hänet toisin.
Hyvä itseluottamus on realismia ei pullistelua, joka pahimmillaan näyttäytyy tarpeena kohentaa omaa oloa alentamalla muita.
No se paskempi akka tietysti. Palstaa kun lukee niin akat valitsee paskoja ukkoja ja ukot paskoja akkoja. Myös työnantajat valitsevat paskinta mahdollista paskaa sakkia töihin.
Väkisin omaksuttu oman erinomaisuuden ja aseman esille tuominen voi vaikuttaa surkean päälle liimatulta, kömpelöltä ja epäaidolta.
Vierailija kirjoitti:
No se paskempi akka tietysti. Palstaa kun lukee niin akat valitsee paskoja ukkoja ja ukot paskoja akkoja. Myös työnantajat valitsevat paskinta mahdollista paskaa sakkia töihin.
Huonoista tekijöistä on helpompi päästä eroon kuin hyvistä.
Ja tosukka ei ole hyvä johtaja, edes kotona.
Vierailija kirjoitti:
Työelämässä ei enää tarvitse olla se kympintyttö vaan 6,5 suoritus riittää.
Ihminen ei koskaan paljasta luonnettaan elävämmin, kuin kuvatessaan jonkun toisen luonnetta.
Sinä kuvasit nyt toista ihmistä(ja itseäsi) niiden omien lasiesi läpi katsottuna. Joku näkee hänet toisin.
Hyvä itseluottamus on realismia ei pullistelua, joka pahimmillaan näyttäytyy tarpeena kohentaa omaa oloa alentamalla muita.
Joo totta, mutta olihan se nyt selvää ettei naista tavoittanut etäpäivinä oikein mitenkään vaikka olisi ollut miten kiireistä ja tärkeää asiaa, että me muut korjailtiin hänen virheitään, että hän ei tuntunut ottavan niistä opikseen, vaan toisti niitä jne. Isoimmista mokista meni viestiä myös pomolle, joka sen lopullisen päätöksen teki. Ihmettelen oikeasti millä ansioilla hän jäi taloon ja minä en.
Ap.
Vakkaripaikan sai siis se "hyvä tyyppi". Logiikkaa en vaan ymmärrä millä se hyvyys määritellään, mutta noinhan se tosiaan yleensä menee.
Vierailija kirjoitti:
Työelämässä ei enää tarvitse olla se kympintyttö vaan 6,5 suoritus riittää.
Ihminen ei koskaan paljasta luonnettaan elävämmin, kuin kuvatessaan jonkun toisen luonnetta.
Sinä kuvasit nyt toista ihmistä(ja itseäsi) niiden omien lasiesi läpi katsottuna. Joku näkee hänet toisin.
Hyvä itseluottamus on realismia ei pullistelua, joka pahimmillaan näyttäytyy tarpeena kohentaa omaa oloa alentamalla muita.
Kommentissasi on hyvää ja paikkansa pitävää vain tuo ensimmäinen virke.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työelämässä ei enää tarvitse olla se kympintyttö vaan 6,5 suoritus riittää.
Ihminen ei koskaan paljasta luonnettaan elävämmin, kuin kuvatessaan jonkun toisen luonnetta.
Sinä kuvasit nyt toista ihmistä(ja itseäsi) niiden omien lasiesi läpi katsottuna. Joku näkee hänet toisin.
Hyvä itseluottamus on realismia ei pullistelua, joka pahimmillaan näyttäytyy tarpeena kohentaa omaa oloa alentamalla muita.Joo totta, mutta olihan se nyt selvää ettei naista tavoittanut etäpäivinä oikein mitenkään vaikka olisi ollut miten kiireistä ja tärkeää asiaa, että me muut korjailtiin hänen virheitään, että hän ei tuntunut ottavan niistä opikseen, vaan toisti niitä jne. Isoimmista mokista meni viestiä myös pomolle, joka sen lopullisen päätöksen teki. Ihmettelen oikeasti millä ansioilla hän jäi taloon ja minä en
Ap.
Sinä olit enemmän taakka pomolle?
Hyvä kannattaa olla, muttei yhtään parempi, koska sitten ei tarvitse aina tehdä vielä vähän paremmin ja vielä paremmin.
Vierailija kirjoitti:
Hyvä kannattaa olla, muttei yhtään parempi, koska sitten ei tarvitse aina tehdä vielä vähän paremmin ja vielä paremmin.
Eikä koskaan voi sluibailla ja ottaa rennommin, jos koko ajan pitää olla se paras 😁
Useassa julkisen sektorin laitoksessa todettu, että se saa vakipaikan, jolla on hieno oppiarvo. Palkkakin kun maksetaan nykyään siitä oppiarvosta, niin ei kannata työnteosta stressata. Riittää, kun kertoo "pohtivansa", josko työhön tarttuminen mitään hyödyttää. Osa-aikaiset ja 9-eurolaiset ovat työn suorittamista varten.
Vierailija kirjoitti:
Useassa julkisen sektorin laitoksessa todettu, että se saa vakipaikan, jolla on hieno oppiarvo. Palkkakin kun maksetaan nykyään siitä oppiarvosta, niin ei kannata työnteosta stressata. Riittää, kun kertoo "pohtivansa", josko työhön tarttuminen mitään hyödyttää. Osa-aikaiset ja 9-eurolaiset ovat työn suorittamista varten.
Tää on muuten ihan totta! On parikin kertaa kirvellyt, kun samoihin hommiin on palkattu joku korkeakoulutettu tyyppi, jonka palkka on ollut heti lähdössä isompi kuin minulla, mutta joka ei ole saanut aikaiseksi puoliakaan siitä mitä minä. Ja joka on parin kuukauden jälkeen ylennetty, ihan vain sen tutkintonsa ansiosta, vaikka mulla on ollut käytännön kokemusta ja osaamista huomattavasti enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Vakkaripaikan sai siis se "hyvä tyyppi". Logiikkaa en vaan ymmärrä millä se hyvyys määritellään, mutta noinhan se tosiaan yleensä menee.
Hyvät tyypit on hyviä tyyppejä, kun taas hyvät työntekijät on raskaita tyyppejä. He esim hanakammin juoruaa pomoille kuka teki mitäkin, kuka jätti tekemättä mitäkin, jne.
Mä kans oon se ikuinen sijainen, aina ollu. Tein jo aikaa sitten sen johtopäätöksen, ettei hyvää sijaista haluta menettää (=vakinaistaa). Toki nykyään asun muualla, mutta sijainen täälläkin, jo kaks vuotta samassa paikassa(paitsi kesät) 😅
Aikanaan sotella tuo käytäntö oli siksi, että hyviä sijaisia oli melkein mahdotonta löytää, joten heidät kannatti pitää sijaisina. Vakipaikkaan palkattiin joku talon ulkopuolelta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työelämässä ei enää tarvitse olla se kympintyttö vaan 6,5 suoritus riittää.
Ihminen ei koskaan paljasta luonnettaan elävämmin, kuin kuvatessaan jonkun toisen luonnetta.
Sinä kuvasit nyt toista ihmistä(ja itseäsi) niiden omien lasiesi läpi katsottuna. Joku näkee hänet toisin.
Hyvä itseluottamus on realismia ei pullistelua, joka pahimmillaan näyttäytyy tarpeena kohentaa omaa oloa alentamalla muita.Joo totta, mutta olihan se nyt selvää ettei naista tavoittanut etäpäivinä oikein mitenkään vaikka olisi ollut miten kiireistä ja tärkeää asiaa, että me muut korjailtiin hänen virheitään, että hän ei tuntunut ottavan niistä opikseen, vaan toisti niitä jne. Isoimmista mokista meni viestiä myös pomolle, joka sen lopullisen päätöksen teki. Ihmettelen oikeasti millä ansioilla hän jäi taloon ja minä en.
Ap.
Manipuloinut pomoa. Suhmuroinut selkäsi takana omaksi edukseen, sinun olisi pitänyt tajuta tehdä samaa. Vähän hölmönä luotit siihen, että pelkät kehut hyvin tehdystä työstä riittää. Ei se riitä, pitää osata myös pelata niitä työpaikan pelejä. Enkä nyt viittaa näissä kommenteissa yhtään mihinkään sek*usaliseen toimintaan, jotkut naiset vaan osaa olla vakuuttavia ja puhua miehet pyörryksiin.
Osa on jopa niin valkonee keriä että pienituloisessa työssä ruvetaan mielistelemään mielummin pomoa kuin pidetään yllä hyvää ilmapiiriä ja välejä kolleegoidensa kesken. Sellaista kehitysva mmaisuutta on vaikea käsittää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Useassa julkisen sektorin laitoksessa todettu, että se saa vakipaikan, jolla on hieno oppiarvo. Palkkakin kun maksetaan nykyään siitä oppiarvosta, niin ei kannata työnteosta stressata. Riittää, kun kertoo "pohtivansa", josko työhön tarttuminen mitään hyödyttää. Osa-aikaiset ja 9-eurolaiset ovat työn suorittamista varten.
Tää on muuten ihan totta! On parikin kertaa kirvellyt, kun samoihin hommiin on palkattu joku korkeakoulutettu tyyppi, jonka palkka on ollut heti lähdössä isompi kuin minulla, mutta joka ei ole saanut aikaiseksi puoliakaan siitä mitä minä.
Miten te ehditte jatkuvasti kyylätä, mitä kollegat tekee tai ei tee? Ehkä tuo teidän asenne on se, miksi teitä ei palkita tai saa ylennyksiä.
Ei kannata olla hyvä. Muistan miten olin aika laiska, aiheutin todella suurta vahinkoa kerran ja ihan heti alussa hävitin työpaikkani omaisuutta johon olivat pitkään säästäneet että saa hakittua henkilökunnalle. Silti sain vakituisen paikan. Pomo ei edes pitänyt minusta ja muut työntekijät luuli että olen suhmuroinut jotain, en ollut.
Jos jollakulla kävi mielessä, että valinnan teki mies, ja että tämä toinen työntekijä olisi ollut kaunis ja muodokas, niin ei. Mies kyllä päätti, mutta ulkonäöllisesti olimme ns. samalla viivalla.
ap