YLEn Puolet minusta?

Katso Areenasta kaikki jaksot. Erittäin mielenkiintoinen ja hyvä sarja.

Jotenkin yksinkertaistettu sarja. Ihan kuin biologinen vanhemmuus olisi aina jotain niin selvittämisen ja tavoittelemisen arvoista.

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin yksinkertaistettu sarja. Ihan kuin biologinen vanhemmuus olisi aina jotain niin selvittämisen ja tavoittelemisen arvoista.

Kun se todellakin on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin yksinkertaistettu sarja. Ihan kuin biologinen vanhemmuus olisi aina jotain niin selvittämisen ja tavoittelemisen arvoista.

Kun se todellakin on.

Vain sinun ja muiden kanssasi samaa mieltä olevien mielestä.

Idea oli kyllä hyvä, katsoisin mielelläni uuden kauden pienillä parannuksilla:

Äänisuunnittelijat epäonnistuivat, karmea pimputus esti puheen kuuntelemisen. Juoni oli sekava, pompittiin liikaa, vaikea seurata kun ei ääntäkään oikein voinut pitää. Sarjana ihan turhaan, tämä olisi mahtunut yhteen, max kahteen jaksoon.

Tottakai ihmisiä jossain vaiheessa kiinnostaa omien geeniensä alkuperä. Oli sitten adoptoitu tai lahjoitussoluista alkunsa saannut. Ja vaikka elämä olisi hyvää ja mallillaan.

Minusta Ylen ohjelmaksi erinomainen. Katsoin kaikki jaksot putkeen.

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin yksinkertaistettu sarja. Ihan kuin biologinen vanhemmuus olisi aina jotain niin selvittämisen ja tavoittelemisen arvoista.

Ihmisen tarve saada selityksiä on loputon. Toki ihminen voi kieltää sen itseltään ja väittää ettei tarvetta ole. Toiset pystyvät olemaan jopa syömättä, juomatta ja naimatta. Eivät kuitenkaan kaikki.

Alkoi lopussa vähän liian paljon paistamaan mainostus geenitesteistä ja sen ostamisesta verkosta. Meni maku 6. Jaksosta  ja siitä jatkuvasta mainostamisesta.

Olen samaa mieltä. Sarjaa on pitkitetty loputtomiin draaman kaaren aikaansaamiseksi jopa palkattujen näyttelijöiden avulla. Itse asiakin jää välillä varjoon tekijöiden haastatellessa toinen toistaan. Asiansa osaava dokumentin tekijä olisi tiivistänyt tuntiin koko sarjan. 

Vierailija kirjoitti:

Tottakai ihmisiä jossain vaiheessa kiinnostaa omien geeniensä alkuperä. Oli sitten adoptoitu tai lahjoitussoluista alkunsa saannut. Ja vaikka elämä olisi hyvää ja mallillaan.

Pikemmin kiinnostaisi geenit itsessään, mitä mikin geeni parhaimmillaan tai pahimmillaan vaikuttaa. Mutta sitähän ei tiedetä. 

Ihme sakkia se JP:n suku. Kukaan ei halua auttaa tai olla yhteydessä, saati antaa tehdä dna-testiä. Pökkypäät ovat pölkkypäitä, vaikka voissa paistettaisiin. Onneksi JP ryhtyi selvittämään asiaa oikeusteitse. Ihan oikein kyseisille tolloille.

Vierailija kirjoitti:

Ihme sakkia se JP:n suku. Kukaan ei halua auttaa tai olla yhteydessä, saati antaa tehdä dna-testiä. Pökkypäät ovat pölkkypäitä, vaikka voissa paistettaisiin. Onneksi JP ryhtyi selvittämään asiaa oikeusteitse. Ihan oikein kyseisille tolloille.

Täytyy olla aika lailla rahaa, kun tuon tien valitsee. JP joutuu itse maksamaan kaikki kulut. Kenenkään ei tarvitse antaa DNA:taan kaupalliselle yritykselle eikä jollekin oletetulle pikkuserkulle voida antaa haastetta tuohon. JP on hankkimassa itselleen valtavan määrän surua, oli lopputulos mikä tahansa.

Meillä isän kuoltua yhteyttä alkoi ottamaan mies, joka väitti olevansa isän poika. Oikeusteitse hänkin lopulta asiaa selvitti, pesä oli tuon aikaa jakamatta. Selvisi, että ei ollut veljemme, mutta onnistui kyllä aika lailla pilaamaan melkein kaksi vuotta inttämisineen. Lopulta mies vaati osuutta isän perinnöstä, koska oli joutunut maksamaan niin paljon oikeuskuluja. Kun joku oli sanonut, että hän on Erkin näköinen.