Miten tulisi toimia altzheimer-läheisen kanssa??
Appiukolla altzheimer-dg ja lääkitys. Asuvat kahden anopin kanssa. Molemmat eläkkeellä, paitsi appi luulee olevansa töissä. Herättää anopin joka aamu klo 6 ja alkaa kyselemään töistä, töihin pitäs mennä, mikä päivä tänään on, miksi ei ole soitettu töistä jne. Joka HELVETIN aamu?! Anoppi selittää että olet eläköitynyt ja et enää ole menossa töihin. Tää kysely toistuu joka päivä kymmeniä kertoja, aina yhtä yllättynyt eläkkeellä olosta. Alkaen aamusta päättyen iltaan. Appi ei pääse töihin ku ajokortti otettu pois ja heillä ei enää onneksi ole autoa. Lähtisi varmaan muuten.
Onko tämä vaan kestettävä tämä jatkuva jankutus? Anoppi on todella väsynyt tilanteeseen, pakenee välillä kahvilaan, mutta sinnekin appi soittelee jatkuvasti missä on ja milloin tulee. Osaa siis käyttää puhelinta.
Mitään kotihoidon apuja jne ei saa koska on hyväkuntoinen ja toimintakyky tallella ja anoppi hoitaa (ei oo virallinen omaishoitaja, eikä sitä haluakaan)
Mitä tekisitte seuraavaksi?
Kommentit (74)
Miksi aina kuntaan yhteys, eivät he siellä laita kuin psykiatriselle miehen tai joku sairaalan jumppaosasto. Ettekö voisi itse hankkia ja maksaa porukalla appiukon asumista paikassa jossa on henkilökuntaa ja apu 24/7, silti myös omaa tilaa. Moni paikoista on myös huonoja hoidoltaan, ellei ole ammattitaitoa ja ihmiset tungettu samaan, ryhmäpaikat eivät ole hyviä. Onko appiukolla mitään sanavaltaa omaan elämänlaatuunsa. Varmasti tilanne voi olla stressaava myös sairastuneelle jos tulee muutoksia asumiseen joita ei halua, jos anopillekin.
Vierailija kirjoitti:
Miksi ei ole virallinen omaishoitaja? Miksi tekee työn ilmaiseksi? Minä en ymmärrä....
Omaishoitajaksi ei pidä IKINÄ alkaa. Silloin hoidettava ei ikinä tule saamaan oikeasti jo tarvitsemaansa vanhainkoti- tai palvelutalopaikkaa, "koska kyllä sitä jo omainen hoitaa kotona". Vanhan ja sairaan omaishoitajan odotetaan tekevän sama työ yksin, mitä kolmivuorotyötä tekevät hoitajat tekevät porukalla.
Vierailija kirjoitti:
Tekisin seuraavaksi sen, että että veisin anopin paikallisen sotealueen kotipalveluvastaavan luo. Hänen kanssaan tehtäisi apen toimintakykyarvio - rehellisesti! Ei mitenkään kaunistelemalla vaan vaan kertomalla karu totuus.
Huoli-ilmoitus tehdään seuraavaksi anopista, joka ei enää pitkään jaksa. Kohta he molemmat ovat laitoshoitokunnossa.
Sitten haetaan sekä kotipalvelua että omaishoitotukea. Sitä saavalla on oikeus 2 vapaapäivään kuukaudessa, jolloin hoidettavalle pitää järjestyä intervallipaikka.
Eivät sairastuneet halua mitään intervallihoitoa. Mikä ihme sekin on. Tuskin 2 päivää ratkaisee muita ongelmia.
Joo, muistisairaalle ei jankata että etkö muista, etkö ymmärrä, ei ole totta. Muistisairaan on parempi antaa elää harhoissaan palauttaen lempeästi tähän hetkeen. Esim jos appi hätäilee töihin lähtöä, sanotaan että tänäänhän on vapaapäivä, ei ole kiire minnekään. Ollaan kotona, tule juomaan nyt aamukahvia kun olen keittänyt, istutaan tässä ihan rauhassa. Tällä tavalla, ei väitetä vastaan vaan johdatellaan muihin ajatuksiin.
Vierailija kirjoitti:
Alzheimer potilaat osaavat lukea ja muistavat oman nimensä.
On ihan hyvä jos jollekin isolle seinälle tms. kirjoittaa sellaisen muistutuksen missä kerrotaan siitä mistä hän toitottaa. Esimerkiksi tässä tapauksessa, NN, Sinulla ei ole työtä, olet jo eläkeiässä ja sinulla on Alzheimer joka heikentää sinun muistiasi ja tämä on kirjoitettu sinulle jotta et kyselisi tästä asiasta.
Esimerkiksi iso valkotaulu on tuohon hyvä. Se ei poista oireita, mutta se auttaa muistuttamaan koska hänelle seinällä oleva valkotaulu on aina uusi esine "joka ei ollut siinä vähän aikaa sitten".
Toisaalta, riippuen oireesta, potilasta ei kannata jatkuvasti muistuttaa todellisuudesta, vaan voi ihan rauhassa elää potilaan muistoja ja kuvitelmia jos ne ovat hyviä kuvitelmia ja muistoja.
Kun sairaus etenee, lukutaito menee.
Viralliseksi omaishoitajaksi kun ryhtyy, niin hoitopaikkaa ei sen jälkeen saa tarvittaessa kirveelläkään. Jos puoliso hoitaa ruuat, lääkkeet ja hygienian niin mihin kotihoitoa enää tarvitsee? Kunnallinen kotihoito ei ole seuralaispalvelu. Yksityiseltä voi ehkä löytyä seuralaispalvelua jos on rahaa maksaa käypä hinta.
Googlaa paikkakuntasi lähin yksityinen kotihoito. Varmasti saa jotain apua.
Sukulaiseni menetti lukutaidon hyvin varhaisessa vaiheessa, kellon tuntemisen ym. Keskusteli peilikuvansa kanssa, karkaili kotoa. Pääsi suoraan hoitokotiin kun miehensä ei enää jaksanut. Oli 10 v siellä. Puhetaito meni myös, ainakin 7 viimeistä vuotta ei saanut puhetta tuotettua. Kävely oli töpöttelyä.
Se pitää ensin hakea diagnoosi, lääkitys, hoitosuhde eikä vaan sukulaisten toimin tehdä diagnoosseja, hoitojaksoa välillä jolloin kartoittuu kotisairaanhoidon apu onLääkitys hidastaa tautia.
Lyhyt listaus muistisairaan omaisille:
- tehkää heti omakanta- omavero- pankki- ynnä muut valtuutukset jollekin omaiselle.
- totuusterapia ei auta. Jos muistisairas luulee olevansa 34-vuotias ja menossa töihin, hän vaan pahoittaa mielensä ja suuttuu, jos sanoo että olet 87v ja eläkkeellä. "Tänään on sunkuntai/pekkaspäivä ja vapaata" lopettaa jankuttamisen paljon paremmin.
- kenenkään omaisen ei pidä ruveta omaishoitajaksi. Siihen tyssää avun saanti kunnalta, ja kunta myös luultavasti epää kaikki omaishoitajan vapaapäiväpyynnöt.
Jos tilanne olisi toisinpäin olisi appi varmasti jo hakenut avioeroa ja muuttanut pois. Useinhan naisen sairastuessa vakavasti mies jättää naisen, mutta naisen vain oletetaan hoitavan sairaan miehensä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ei ole virallinen omaishoitaja? Miksi tekee työn ilmaiseksi? Minä en ymmärrä....
Omaishoitajaksi ei pidä IKINÄ alkaa. Silloin hoidettava ei ikinä tule saamaan oikeasti jo tarvitsemaansa vanhainkoti- tai palvelutalopaikkaa, "koska kyllä sitä jo omainen hoitaa kotona". Vanhan ja sairaan omaishoitajan odotetaan tekevän sama työ yksin, mitä kolmivuorotyötä tekevät hoitajat tekevät porukalla.
Juuri noin! Ei omaishoitajaksi, koska työhön ei saa tukea, ja työn perusteella monet tuista evätään, kunnes omaishoitaja on itse hoidon tarpeessa! Uskoisitteko jos sanon että on olemassa sanattomat sopimukset joilla avun tarvitsijoille kielletään kertomasta kaikesta mahdollisesta tuesta mikä heidän on mahdollista saada? Arvatkaa miksi? Koska kunta ei halua maksaa ja tuolla tavalla saa hyvät säästöt. Siksi kunta pakottaa omaishoitajat ja läheiset, sekä tietysti potilaan, kituuttamaan kunnes tulee jossain kohdassa jollekin stoppi. Joku yksittäinen työntekijä voi neuvoa kokeilemaan sitä tätä ja tuota, mutta sen tahon edustajat jotka tekevät päätöksiä panttaavat tahallaan tietoa avun mahdollisuuksista. Ne ihmiset jotka eivät suostu tuohon savustetaan töistä ulos, ja jos huomataan että ihmisellä on moraali, häntä aletaan savustamaan ulos koska sellainen ihminen tulee liian kalliiksi. Monille työntekijöille neuvotaan että jos omainen tai joku läheinen anelee apua, hänelle täytyy sanoa esimerkiksi "mutta kun laki sanoo näin" tai "Me voimme toimia vain lain sallimissa rajoissa" tai "Me voimme toimia vain suositusten mukaisesti", millä vastuu siirretään jollekin kasvottomalle laille, vaikka laissa on kirjattu ylös että kunta tai jopa työntekijä saa tehdä työnsä parhaaksi katsomallaan tavalla, eli siis käyttää harkintaa kunhan sen harkinnan käyttäminen kohdistuu tilanteen parantamiseen. Mutta tuota ei oikeasti sallita tehdä, vaan sen harkinnan täytyy käytännössä kohdistua siihen että mahdollisimman paljon rahaa kuluttavia palveluja täytyy sulkea pois.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alzheimer potilaat osaavat lukea ja muistavat oman nimensä.
On ihan hyvä jos jollekin isolle seinälle tms. kirjoittaa sellaisen muistutuksen missä kerrotaan siitä mistä hän toitottaa. Esimerkiksi tässä tapauksessa, NN, Sinulla ei ole työtä, olet jo eläkeiässä ja sinulla on Alzheimer joka heikentää sinun muistiasi ja tämä on kirjoitettu sinulle jotta et kyselisi tästä asiasta.
Esimerkiksi iso valkotaulu on tuohon hyvä. Se ei poista oireita, mutta se auttaa muistuttamaan koska hänelle seinällä oleva valkotaulu on aina uusi esine "joka ei ollut siinä vähän aikaa sitten".
Toisaalta, riippuen oireesta, potilasta ei kannata jatkuvasti muistuttaa todellisuudesta, vaan voi ihan rauhassa elää potilaan muistoja ja kuvitelmia jos ne ovat hyviä kuvitelmia ja muistoja.
Kun sairaus etenee, lukutaito menee.
Mutta siinä vaiheessa potilas on jo hoitokotiin menossa, eikä ymmärrä mitään tästä maailmasta. Kukaan läheinen ei pysty enää siinä vaiheessa pitämään yksi huolta Alzheimer potilaasta.
Vierailija kirjoitti:
Miksi ei ole virallinen omaishoitaja? Miksi tekee työn ilmaiseksi? Minä en ymmärrä....
Kaikki eivät halua omaishoitajaksi, koska eivät halua omaishoitajaksi. He tietävät, että eivät jaksa kauaa sairaan kanssa. Muistisairaan hoitaminen voi olla todella kuormittavaa, sillä toisinaan se oma puoliso katoaa aika nopeasti. Hän voi muuttua myös väkivaltaiseksi. Raivokohtaukset voivat olla ihan "hyväkuntoisenkin" oireita. Jotkut pelkäävät, että laitospaikkaa ei saa ollenkaan, jos omaishoitajaksi alkaa ja sitten on jumissa roolissa, jota ei olisi halunnut tehdä yhtään ainutta päivää. Ehkä anoppi toivoo, että appi otettaisiin laitokseen jo nyt?
Ei kannata muuten tuudittautua että hoitopaikkoja riittäisi jatkossakaan kaikille, kun nytkin on pulaa. Oliko se Oulun seutu mikä jo suunnitteli vähentävänsä ympärivuorokautisia laitospaikkoja ja eiköhän muut "hyvinvointi" alueet seuraa perässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alzheimer potilaat osaavat lukea ja muistavat oman nimensä.
On ihan hyvä jos jollekin isolle seinälle tms. kirjoittaa sellaisen muistutuksen missä kerrotaan siitä mistä hän toitottaa. Esimerkiksi tässä tapauksessa, NN, Sinulla ei ole työtä, olet jo eläkeiässä ja sinulla on Alzheimer joka heikentää sinun muistiasi ja tämä on kirjoitettu sinulle jotta et kyselisi tästä asiasta.
Esimerkiksi iso valkotaulu on tuohon hyvä. Se ei poista oireita, mutta se auttaa muistuttamaan koska hänelle seinällä oleva valkotaulu on aina uusi esine "joka ei ollut siinä vähän aikaa sitten".
Toisaalta, riippuen oireesta, potilasta ei kannata jatkuvasti muistuttaa todellisuudesta, vaan voi ihan rauhassa elää potilaan muistoja ja kuvitelmia jos ne ovat hyviä kuvitelmia ja muistoja.
Kun sairaus etenee, lukutaito menee.
Pidin kyllä huolta omaisestani vielä siinä vaiheessa, kun lukutaito oli jo mennyt. Tämä vaihe ei tosin kovin pitkään kestänyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ei ole virallinen omaishoitaja? Miksi tekee työn ilmaiseksi? Minä en ymmärrä....
Omaishoitajaksi ei pidä IKINÄ alkaa. Silloin hoidettava ei ikinä tule saamaan oikeasti jo tarvitsemaansa vanhainkoti- tai palvelutalopaikkaa, "koska kyllä sitä jo omainen hoitaa kotona". Vanhan ja sairaan omaishoitajan odotetaan tekevän sama työ yksin, mitä kolmivuorotyötä tekevät hoitajat tekevät porukalla.
Juuri noin! Ei omaishoitajaksi, koska työhön ei saa tukea, ja työn perusteella monet tuista evätään, kunnes omaishoitaja on itse hoidon tarpeessa! Uskoisitteko jos sanon että on olemassa sanattomat sopimukset joilla avun tarvitsijoille kielletään kertomasta kaikesta mahdollisesta tuesta mikä heidän on mahdollista saada? Arvatkaa miksi? Koska kunta ei halua maksaa ja tuolla tavalla saa hyvät säästöt. Siksi kunta
Tuo pitää varmasti paikkansa. Mun isäni ryhtyi nyt 94-vuotiaana äitini (96v) omaishoitajaksi. Homma lähti siitä, että sain vihdoin suostuteltua heidät ottamaan vastaan hyvinvointialueen palvelutarpeenohjaajan. Menin itse paikan päälle, kun ohjaaja tuli käymään. Ohjaaja tiesi jo etukäteen, että olen aiemmalta ammatiltani sairaanhoitaja, työskennellyt aikoinaan vanhustyössä ja olen edelleenkin varsin hyvin perillä sote-alan lainsäädännöstä. Kyllä hän kertoi kaiken mahdollisen eikä salaillut yhtään mitään. Harmittavampaa on, että vanhat jäärät eivät halua mitään apua. Siis ulkopuolisilta, minulta kyllä ottaisivat vastaan vaikka 24/7 hoivan :D Sain sentään heidät puhuttua ympäri ostamaan yksityiseltä hoivapalveluyritykseltä siivouspalvelun. Isä saa siis nyt omaishoidontukea (vaikka eläkekin on ihan hyvä) ja sillä rahalla saa oikein hyvin katettua siivouspalvelun kustannukset.
Vierailija kirjoitti:
Jos tilanne olisi toisinpäin olisi appi varmasti jo hakenut avioeroa ja muuttanut pois. Useinhan naisen sairastuessa vakavasti mies jättää naisen, mutta naisen vain oletetaan hoitavan sairaan miehensä.
En minä ainakaan niin tehnyt. Terv nimim Alzheimer vei vaimoni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos tilanne olisi toisinpäin olisi appi varmasti jo hakenut avioeroa ja muuttanut pois. Useinhan naisen sairastuessa vakavasti mies jättää naisen, mutta naisen vain oletetaan hoitavan sairaan miehensä.
En minä ainakaan niin tehnyt. Terv nimim Alzheimer vei vaimoni.
Siis en ottanut eroa.
Jos arvioidaan muistisairaan kanssa asumisen rasittavuutta asteikolla 0-100, niin ap:n kertoman tilanteen rasittavuus on noin 1.
Joten kannattaa nauttia nyt, kun tilanne on vielä hyvä.
Huoli-ilmoitus ei ole asiassa ensisijainen menettely. Kyseessä on henkilö, jolle on tehty AD-diagnoosi, joten on olemassa jokin hoitotaho, johon tulee olla yhteydessä. Useissa kunnissa on muistikoordinaattori tai jollain muulla nimikkeellä toimiva henkilö, jonka tehtäviin kuuluu kartoittaa muistisairaan selviytymistä ja antaa ohjeistusta omaisille. Muistiliitto on valtakunnallinen järjestö, jolla on paikallisyhdistyksiä, joista saa tukea ja neuvontaa. Onko appi käynyt lääkärissä viime aikoina, ja onko hänellä jokin seuranta terveyskeskuksessa tai geriatrisella poliklinikalla? Ymmärrän, että aloittajalla on suurempi huoli rouvasta kuin apesta. Nämä apen sairaudesta johtuvat taakat hoidetaan ensisijaisesti siltä pohjalta. Toki anoppi voi hakea apua itselleen muutenkin ollessaan ylikuormittunut kotitilanteensa johdosta.