Luovuitko jostain asiasta/elämäsi osa-alueesta eron myötä?
Oliko sinulla esimerkiksi joku harrastus tai tapa, jonka jätit kokonaan elämästäsi samalla kun erosit parisuhteestasi?
Kommentit (28)
Nyt ei ole autoa. Kauppakassit on itse raahattava kotiovelle. Pieni hinta siitä mielenrauhasta, minkä sain.
Mää luovuin siitä jännityksestä että mitähän jääkaapissa on enää aamulla kun tää yökukkujasika veti öisin melkein kaiken.;) Ei haittaa.;)
En menettänyt mitään vaan sain paljon enemmän
Ainoastaan väliaikaisesti jouduin luopumaan omasta ajasta. Lapset teinejä ja paikassa jossa asutaan on huonosti julkista liikennettä. Ex muutti kauas meistä. Joten muutaman vuoden olen lasten taksikuski. Mutta mielelläni sen teen, muutama vuosi ja ensimmäinen ajaa ajokortin.
Rahallisesti tuntuu että menee jopa paremmin, itselläni hyvä palkka. Eikä enää mene rahaa ex miehen mielijohteessa ostamiin turhiin tavaroihin. Ja jos joku tulee nyt sanomaan että saan tuhansia tukieuroja. Niin saan lapsilisän yh korotuksella. Sen lisäksi ex maksaa elareita 200 euroa/lapsi. Muuten elän ihan omalla, insinöörin palkalla.
Olen paljon rauhallisempi ja onnellisempi kuin ennen. Jatkuva ahdistus minkä ex mies jatkuvalla negatiivisuudella aiheutti on tiessään. Sinkkuna olen ollut pari vuotta, ja rehellisesti en edes kaipaa parisuhdetta. Ihanaa tämä vapaus mikä sinkkuna on.
Menetin lapseni.
Menetin todella paljon materiaa, jolla ei ole lopulta mitään merkitystä.
Se, että menetin lapset elämästäni rikkoo minut. He olivat aina tärkeintä kaikesta, nyt minusta on tehty heille hirviö. Ehkä sitten olen aina ollutkin hirviö, sitä itse ymmärtämättä.
Yhdyn siihen ajatukseen, kunpa vaan voisi nukahtaa heräämättä.
Miten eteenpäin, en todellakaan tiedä.
Kaikki muu on elämässä parempaa eron jälkeen, mutta suru ja murhe lasten vuoksi estää elämän. On vaan opeteltava täysin uusi elämä tai luovutettava.
Lopetin puhelimella roikkumisen. Mies sai hermoromahduksen jos hänen viesteihinsä ei vastannut puolessa tunnissa. Ja niitä viestejähän hän laittoi jatkuvalla syötöllä.
Kyllä. Luovuin sulkiksesta, tenniksestä, hiihtolenkeistä, suunnistuksesta.
Olen perässä vedettävä, mitä tällaisiin tulee. Voin lähteä seuraksi, mutta niin paljoa ei kiinnosta, että yksin lähtisin.
Mistään olennaisesta ja itselleni tärkeästä ei tarvinnut luopua.