Ahdistus loppui, kun omaksuin oikeiston arvot
Ennen olin tosi huolissani siitä, että kaikki romahtaa ja jään tyhjän päälle. Ahdisti niin helvetisti maailma.
Sitten aloin ottaa vastuuta omasta elämästä ja tajusin, että voin itse vaikuttaa asioihin. Se toi sydämeen rauhan: jos jotain, niin olen ainakin yrittänyt pitää kaikesta huolta. Olen fyysisesti terve, joten koitan pitää pään itse pinnalla niin että ei tarvitse hypätä sosiaalietuuksien mukaan vuodesta vuoteen.
Toivoisin, että kaikki nykyhallituksesta ahdistuneet ymmärtäisivät irrottautua valtion helmoista. Silloin meillä jäisi enemmän rahaa niille, jotka sitä oikeasti tarvitsevat.
Kommentit (17)
Tavalliselle duunarille ei oikein löydy sopivaa puoluetta tällä hetkellä. Vasemmistopuolueet ovat työttömien ja syrjäytyneiden puolueita ja oikeistopuolueet puolestaan suurituloisten toimihenkilöiden ja menestyvien yrittäjien puolueita.
Vierailija kirjoitti:
Tavalliselle duunarille ei oikein löydy sopivaa puoluetta tällä hetkellä. Vasemmistopuolueet ovat työttömien ja syrjäytyneiden puolueita ja oikeistopuolueet puolestaan suurituloisten toimihenkilöiden ja menestyvien yrittäjien puolueita.
Jaa miten nykyinen hallitus on sitten duunareita vastaan? Jos olet normaali hyvä työntekijä niin hallituksen toimet vain edistävät asemaasi työelämässä ja verot laskevat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tavalliselle duunarille ei oikein löydy sopivaa puoluetta tällä hetkellä. Vasemmistopuolueet ovat työttömien ja syrjäytyneiden puolueita ja oikeistopuolueet puolestaan suurituloisten toimihenkilöiden ja menestyvien yrittäjien puolueita.
Jaa miten nykyinen hallitus on sitten duunareita vastaan? Jos olet normaali hyvä työntekijä niin hallituksen toimet vain edistävät asemaasi työelämässä ja verot laskevat.
Jotenkin tuo tyhmän esittäminen ei mene läpi. Käytät väsytystaktiikkaa missä toinen laitetaan selittämään perus asioita toistuvasti sinulle kuin idiootille. Mikään määrä selittämistä ei riitä koska tiedät kyllä. Olet vain murtamassa toisen psyyken esittämällä tyhmää.
Vierailija kirjoitti:
Kymmenen pistettä ja papukaijamerkki
Kiitos! Oli kieltämättä iso henkinen loikka uskaltaa luottaa itseen kun ei aiemmin ollut mitään itseluottamusta. Mutta uskalsin ja se on kannattanut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tavalliselle duunarille ei oikein löydy sopivaa puoluetta tällä hetkellä. Vasemmistopuolueet ovat työttömien ja syrjäytyneiden puolueita ja oikeistopuolueet puolestaan suurituloisten toimihenkilöiden ja menestyvien yrittäjien puolueita.
Jaa miten nykyinen hallitus on sitten duunareita vastaan? Jos olet normaali hyvä työntekijä niin hallituksen toimet vain edistävät asemaasi työelämässä ja verot laskevat.
Paljonko sun varallisuus nousee, jos mä annan sulle kympin enemmän ruokarahaa ja samalla nostan ruuan hintaa 15 euroa?
Ei se köyhän varallisuus mihinkään nouse, jos alapäähän annetaan kymppi ja yläpäähän tonni, kun kaikki muu kallistuu samaan aikaan.
Nyt odotat vasemmistolaisilta vastuunkantoa omasta elämästä. Hei eivät kykene siihen, kun luulevat aina kuuluvansa johonkin "sorrettuun" ryhmään ja näin pääsevät uhriutumaan.
Me oikeistolaiset emme sen sijaan uhriudu. Me teemme ja otamme vastuuta tekemisistämme.
Mullapa on sairaus, johon ei ole parantavaa hoitoa ja jonka puhkeaminen ja paheneminen eivät riipu geeneistä tai elintavoista. Kyllähän sitä itse haluaisi tehdä vaikka ja mitä, mutta ei pysty.
Aika harva pitkään työttömistä on omasta halustaan. Meillä on kaikenlaisia ongelmia, ihan terveydestä alkaen, tai sitten persoonassa semmoista, josta työnantajat eivät arvosta. Ja kaikki ei riipu itsestä. Kun työnhakijoita on moninkertaisesti paikkoihin nähden, aina joku jää rannalle. Enää ei riitä että on hyvä ja kehittää itseään, sillä löytyy joku joka on paras.
Vierailija kirjoitti:
Mullapa on sairaus, johon ei ole parantavaa hoitoa ja jonka puhkeaminen ja paheneminen eivät riipu geeneistä tai elintavoista. Kyllähän sitä itse haluaisi tehdä vaikka ja mitä, mutta ei pysty.
Aika harva pitkään työttömistä on omasta halustaan. Meillä on kaikenlaisia ongelmia, ihan terveydestä alkaen, tai sitten persoonassa semmoista, josta työnantajat eivät arvosta. Ja kaikki ei riipu itsestä. Kun työnhakijoita on moninkertaisesti paikkoihin nähden, aina joku jää rannalle. Enää ei riitä että on hyvä ja kehittää itseään, sillä löytyy joku joka on paras.
Kerroinkin, että kannatan sitä että sinunkaltaisille oikeille työkyvyttömille turvataan toimeentulo. Mutta monet jäävät ahdistuneena kotiin ihan vaan siksi että työelämä ei "sovellu" heille. Minun mielestä silloin pitää koittaa päästä pitemmälle, parempiin töihin. Tai yrittää vaikuttaa työilmapiiriin myönteisesti. Ottaa vastuu tilanteesta ja tehdä siitä omasta työelämästä parempi.
Mutta monet suhtautuvat työpaikkoihin niin kuin firmat olisivat jotain rahakasan päällä nukkuvia hirviöitä. Oikeasti se on vain duunia, ei mitään sen vakavampaa.
Ap
Me vasemmistolaiset pidämme huolta kaikista. Tuemme köyhiä, emmekä eriarvoista ihmisiä huonoihin ja hyviin. Yhteiskunta joka auttaa ja pitää huolta kansalaisistaan voi paremmin.
Vierailija kirjoitti:
Me vasemmistolaiset pidämme huolta kaikista. Tuemme köyhiä, emmekä eriarvoista ihmisiä huonoihin ja hyviin. Yhteiskunta joka auttaa ja pitää huolta kansalaisistaan voi paremmin.
Ette te ketään auta. Te passivoitatte köyhät ihmiset menettämään mielenterveytensä kämpilleen. Sitten ne istuu siellä yksiössään ilman tekemistä ja ei muuta kuin liikaa aikaa vatuloida ikäviä asioita ja sekoavat lopullisesti. Ulos maailmaan, tekemään jotain, toimittamaan edes jotain, ihmisten joukkoon. Sillä se ihmiset jaloilleen pääsee eikä makuuttamalla ja uhriuttamalla.
Joo, itse olen vasemmiston äänestäjä ja aina ollut töissä.
Olin kerran töiden välissä kuukauden työttömänä ja kävin museossa, johon työttömät olisivat pääseet halvemmalla, mutta en vaan pystynyt siinä kassalla sanomaan olevani työtön. Niin vahvassa on luterilainen työmoraali itsessäni.
Kauhistuttaa, kun nykytilanteessa työtön on oikeistolaisessa keskustelussa, jopa eduskunnassa ihmisenä arvoton. Mitä tämä tekee ihmisten psyykkelle?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mullapa on sairaus, johon ei ole parantavaa hoitoa ja jonka puhkeaminen ja paheneminen eivät riipu geeneistä tai elintavoista. Kyllähän sitä itse haluaisi tehdä vaikka ja mitä, mutta ei pysty.
Aika harva pitkään työttömistä on omasta halustaan. Meillä on kaikenlaisia ongelmia, ihan terveydestä alkaen, tai sitten persoonassa semmoista, josta työnantajat eivät arvosta. Ja kaikki ei riipu itsestä. Kun työnhakijoita on moninkertaisesti paikkoihin nähden, aina joku jää rannalle. Enää ei riitä että on hyvä ja kehittää itseään, sillä löytyy joku joka on paras.
Kerroinkin, että kannatan sitä että sinunkaltaisille oikeille työkyvyttömille turvataan toimeentulo. Mutta monet jäävät ahdistuneena kotiin ihan vaan siksi että työelämä ei "sovellu" heille. Minun mielestä silloin pitää koittaa päästä pitemmälle, parempiin töihin. Tai
Eihän hän ole oikea työtön, vaan oikea sairas. Kai tiedät että työttömänä on hurja määrä ihmisiä, jotka ovat oikeasti sairaita. Työkyvyttömyyseläkkeelle pääsy on kuitenkin todella vaikea päästä. Ja kaikille ei löydy työtä, jossa voisi olla sairauksien kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mullapa on sairaus, johon ei ole parantavaa hoitoa ja jonka puhkeaminen ja paheneminen eivät riipu geeneistä tai elintavoista. Kyllähän sitä itse haluaisi tehdä vaikka ja mitä, mutta ei pysty.
Aika harva pitkään työttömistä on omasta halustaan. Meillä on kaikenlaisia ongelmia, ihan terveydestä alkaen, tai sitten persoonassa semmoista, josta työnantajat eivät arvosta. Ja kaikki ei riipu itsestä. Kun työnhakijoita on moninkertaisesti paikkoihin nähden, aina joku jää rannalle. Enää ei riitä että on hyvä ja kehittää itseään, sillä löytyy joku joka on paras.
Kerroinkin, että kannatan sitä että sinunkaltaisille oikeille työkyvyttömille turvataan toimeentulo. Mutta monet jäävät ahdistuneena kotiin ihan vaan siksi että työelämä ei "sovellu" heille. Minun mielestä silloin pitää koittaa päästä pitemmälle, parempiin töihin. Tai
Kerrotko miten toteutetaan tämä muutos, että oikeille työkyvyttömille turvataan toimeentulo? Nykyiselläänhän se ei toteudu, vaan työkyvyttömiä pakotetaan työttömien pajoille ja taistelemaan tukihelvetin epävarmuudessa.
Up, mm tätä hämmästeltiin uudessa ketjussa
Mun ahdistui loppui, kun lopetin tavoittelemasta mainetta ja mammonaa. Jaksaminen yrityselämässä päättyi aika huonoon jamaan, vuosi (tai se 300 päivää) meni sairauspäivärahalla ja sen jälkeen alotin paluun osa-aikatöillä (ihan eri hommiin) ensin 2 pvä viikossa 5 tuntia kerrallaan ja siitä hiljalleen työmäärää nostettiin. Aluksi osa-aikaisena palkka ei riittänyt, vaan jouduin turvautumaan tukiin. Nyt olen kyllä ollut täysipäivätyössä jo 2 vuotta, eikä ole tarvetta ollut tuille.
Kymmenen pistettä ja papukaijamerkki