Lue keskustelun säännöt.
Onneksi en lähtenyt anoppilaan jouluksi. Vaimo soitti sieltä itkuisena kun 7-vuotias pikku-Hitler pilaa kaikkien juhlat
25.12.2023 |
On vaimon siskon poika. Hän on oikea hirviö, olen monta kertaa katsonut sitä peliä vierestä hermot kireällä. Huomionhakuinen, ilkeä, jos ei muuta keksi niin kiusaa perheen koiraa. Vanhempansa paapovat ja anoppi myös. Appiukko lähtee ulos kun mekkala alkaa, ei selvästi jaksa. No itse peruin tämän takia joulun anoppilassa, en jaksa ollenkaan sitä enää. Liian monta mökkireissua on mennyt tuon pennun takia pilalle. Joo, ei tunnu pahalle kirjoittaa näin. Vaimo lähti velvollisuudesta, mutta nyt soittelee itkuisena ja väsyneenä että ei jaksa olla siellä. Ja taustalta kuuluu karmea metakka..
Ai jai. Nyt muutama olut, pari siivua kinkkua valkosipulisinapilla ja sitten levylautaselle joku hyvä levy. Kyllä yksinäisen joulu on kivaa!
Kommentit (70)
Ei se aina ole kurista kiinni. Nuorempi sukulaiseni on tällainen aikanaan sukujouluja piinannut ongelmatapaus, ja tiedän faktana että kasvatuksessa ei vaan voi olla mitään niin pielessä. Ei se kivaa ole eikä sitä ole pakko ymmärtää, mutta jotkut vaan syntyvät pari piuhaa ristissä. Tällä ihmisellä on nyt aikuisenakin nolla motivaatiota kaikkeen ja päihdeongelma, muut perheen lapset ovat normaaleja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olisit mennyt sinne pitämään kuria ja järjestystä. Sitähän tuollainen penska kaipaa.
eihän näitä voi muut komentaa, siinä saa aikamoiset vihat päälleen. Testattu on joskus yberkurittoman sukulaislapsen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja kirjoittaa niin, että sanoo olevansa mies. Kirjoitustyyli tosin sanoo hänen olevan nainen. Ärsyttää nämä feikkialoitukset.
Eli jotain naista ärsyttää jonkun sukulaisen "huonosti käyttäytyvä" lapsi, joka pilaa juhlat "kaikilta". Tunnistaako kukaan? Itsekin taidan tunnistaa yhden esimerkkiin sopivan lapsen ja naisen lähipiiristäni.
Jos tunnet mene sanomaan. Vai oletko ärsyn äiti?
Ole mies ja sano oikea syy. Noloa valehdella jotain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaverivanhempien lapset ovat juuri tuollaisia. Kaikki annetaan periksi, lapsi saa ihan kaiken, mitä keksii pyytää, koskaan ei tule seurauksia, jos vaikka kiusaa ja rääkkää sisaruksia tai lemmikkieläimiä. Usein nämä silmäterät ovat sisarusten joukossa niitä kultalapsia. Karu tulevaisuus on edessä, jos joku viranomainen tulee olemaan ensimmäinen, joka sanoo ei tällaiselle.
Vierailija kirjoitti:
Tekisi mieli sanoa, että se ei ole lapsen vika. Mutta kun joskus se on.
No ei ole. Kyllä se on aina aikuisen vika. Erityislasten kanssa on usein tiukoilla, mutta ne ongelmat eivät ole tekosyy käyttäytyä huonosti. Erityislapsen kanssa vain täytyy löytää ne keinot, millä sosiaalisista tilanteista hänen kanssa selvitään. Ja jos ei ole mistään erityislapsesta kyse, vaan kieroon kasvatetusta, niin todellakin on vain aikuisten vika.
T. Erityislapsen äiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämän joulun trollailuteema näyttää olevan kauhukakarat.
Yläpeukuista päätellen hän ei ole ainoa jolla on tuollainen ongelma.
Muuten uskoisin, mutta tuo itkuisuus jonkun räkänokan takia on vähän liikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisko tuon pikku hitlerin vaa jättää jatkossa ilman lahjoja ei anna mitää ei synttäreillä, eikä jouluna jos käytös ei muutu. Sanoo sille vain että sä et koskaa enää saa lahjoja jos käytös ei parane pysyvästi.
Vierailija kirjoitti:
Voisko tuon pikku hitlerin vaa jättää jatkossa ilman lahjoja ei anna mitää ei synttäreillä, eikä jouluna jos käytös ei muutu. Sanoo sille vain että sä et koskaa enää saa lahjoja jos käytös ei parane pysyvästi.
Luuletko että näin koskaan käy? Ei todellakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tyttöreni, olivat noin 12 ja 8 vee, kun oltiin mummolassa joulua viettämässä kuten aina. Siellä yksi kauhulakara, serkkunsa, veljenpoika, 8 vee.
Kaikki kyllästyneitä siihen ääliöön ja häiriköinti on, mutta äitini ja veljeni paapoivat.
Isäni vetäytyi aina ulos terassille, kun ei jaksanut.
Kunnes sitten yksi joulu katkesi kameliselkä. Pukki jakeli lahjoja, oli pienempiä serkkuja, he jännittivät, kaikki käyttäytyivät kauniisti. Yhtäkkiä tämä pöljä juoksi päin kuusta ja huusi, että koska on mun vuoro, saamari?
Silloin mun vanhempi tytär 12 vee, nappasi häntä, sekkuaan, kiinni korvasta ja kiikutti viimeiseen huoneeseen huutaen samalla, Saamari, tarpeeksi monta joulua olet jo pilannut, senkin hemmoteltu ääliö kakara!
Paiskasi vielä sen huoneen oven kiinni, ja sanoi, että tänne et tule, tai lennät ulos lumihankeen.
Oli hetken hiljaista, jolloin isäni rykäisi ja sanoi, että sieltä se totuus tuli lapsen suusta ja minä jatkoin, että Kyllä, vihdoin ja viimein.
Veljeni mulkoili, äidiltä pasmat sekaisin, mutta pukki otti tilanteen haltuun.
Jälkeenpäin sanoin veljelläni, että tyttäreni ei tarvitse pyytää anteeksi yhtään, hän vain toi ilmi sen mitä muut ajattelevat.
Ja sinä voit jäädä pois kakarasi kanssa, jos et saa kunnioittamaan muiden juhlaa, isäni komppasi minua ja sanoi pojalleen, että näin on, valinta on sinun.
Kyllähän se kaveri pikkuhiljaa vuosien varrella rauhoittui ja 15 veenä jo ihan fiksu kaveri, eikä enää häiriköi juhlissa.
Kyllä komentaa saa. Eihän aikuinenkaan saa häiriköidä muita.
Vierailija kirjoitti:
Tekisi mieli sanoa, että se ei ole lapsen vika. Mutta kun joskus se on.
Luultavasti vanhempien vika, kun jättivät lapsen kasvattamatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä melkein 9v. häiriköijä. On ihan normaali lapsi, mutta käytöstavat ovat mitä on. Vanhemmat ja isovanhemmat antavat tehdä mitä vain. Muut katselevat vähän vaivautuneina sitä menoa, kun hakkaa isäänsä ja puhuu törkeästi muille ihmisille.
On se kumma että aikuiset ihmiset eivät uskalla puhua omille siskoille ja veljille heidän lapsien käytöksestä. Sieltähän se syy löytyy jos eivät komenna ja kasvata. Ja aloittaja niin vässykkä ettei ole halunnut lähteä vaimonsa kanssa joulun viettoon kun joku penska niin ahdistaa. Ja vaimokin itkua tihrustaa lapsen takia :D
Meillä erityiskakaraa suurempi ongelma on sen vanhemmat jotka huutaa ja rääkyy toisilleen ja lapselleen ja lähes kokoajan tappelee keskenään. Se lapsi kyllä rauhoittuu, hiljenee pitkäksikin aikaa ja kuuntelee kun sen kanssa yksi rauhallinen aikuinen kerrallaan keskustelee miten missäkin tilanteessa toimitaan, eikä anna periksi. Toki helppoa näin sukulaisena olla se rauhallinen aikuinen, vanhemmat taistelee sen lapsen kanssa joka päivä niin pinna voi olla tiukalla.
Vierailija kirjoitti:
Voisko tuon pikku hitlerin vaa jättää jatkossa ilman lahjoja ei anna mitää ei synttäreillä, eikä jouluna jos käytös ei muutu. Sanoo sille vain että sä et koskaa enää saa lahjoja jos käytös ei parane pysyvästi.
Ei lapset ymmärrä tuollaista, ei häiritsevästi käyttäytyvät lapset kykene hillitsemään impulssejaan ajattelemalla että en saa lahjoja jos käyttäydyn huonosti. Ei, se aikuisten puuttuminen huonoon käytökseen täytyy tulla heti siinä tilanteessa ja pienestä pitäen. Sillä tavoin lapset oppii. Rajojen asettaminen ja toisten huomioimisen opettaminen aloitetaan jo ihan taaperoiässä, toki ikätaso huomioiden. Ja jos on jotain neurologista hankaluutta, esim ylivirittymistä tai aistiherkkyyttä, niin nämä otetaan huomioon ja huolehditaan että lapsella on mahdollisuus rauhoittua ja että hän oppii että oma levoton/huono olo ei oikeuta käyttäytymään toisia kohtaan huonosti. Ei se tietenkään helppoa ole erityislasten kanssa, ei todellakaan, vaan hyvin vaativaa.
Vierailija kirjoitti:
Meillä erityiskakaraa suurempi ongelma on sen vanhemmat jotka huutaa ja rääkyy toisilleen ja lapselleen ja lähes kokoajan tappelee keskenään. Se lapsi kyllä rauhoittuu, hiljenee pitkäksikin aikaa ja kuuntelee kun sen kanssa yksi rauhallinen aikuinen kerrallaan keskustelee miten missäkin tilanteessa toimitaan, eikä anna periksi. Toki helppoa näin sukulaisena olla se rauhallinen aikuinen, vanhemmat taistelee sen lapsen kanssa joka päivä niin pinna voi olla tiukalla.
Mutta kun se huuto ja rääkyminen ei erityislasten kanssa auta, eikä varmaan normilapsienkaan kanssa. Vaan juurikin se rauhallinen periksiantamaton keskustelu, joskus huomion kohdentaminen muualle, hälinän välttäminen jne. Että sinänsä luulisi että vanhemmat olisi jo oppineet mikä toimii, jos joka päivä joutuvat taistelemaan.
Sukujoulut ne on ihania. Sisarusten lapset varsinkin. Maha täynnä siemailin punaviiniä sohvalla lahjapaketista tulleet villasukat jalassa kun sukulaisteini kantoi huutavaa ja potkivaa serkkuaan 8v pikku-Hitleriä ulos hankeen rauhoittumaan. Ei vaan jaksanut enää sitä tolkutonta riehumista. Tätinsä (siskoni, pikku-hitlerin äiti) ulvoi vieressä kuinka kamalaa on kun kultapoikaa retuutetaan sillä tavalla. Isovanhemmat katsoi hekin vierestä ei tippaakaan järkyttyneinä.
Kyllä lämmitti mieltä. Onneksi itse olen lapseton. Taidan pistää teinille vielä toisen satasen lahjakuoreen.
Menetkö kertomaan syöpäsairaallekin että: "erikoista, minulla ei ole syöpää ollut koskaan".
Vaikutat tosi kivalta tyypiltä hei.