Vanhempani alkoivat avustaa minua taloudellisesti ja nyt saan kuulla siitä lähes päivittäin!

Elämäni ajatui vakavan sairastumisen ja siitä seuranneen eron myötä siihen pisteeseen että jouduin alkaa miettimään minkä tärkeän lääkkeen sekä lisäravinteen syömisen lopetan. Ruokaa en vähempää voi syödä tms. Koska olen käytännössä jo luuranko. Jäin yksinhuoltajaksi enkä lapseni elintasosta itseni vuoksi ala tinkimään! Kaikkia pakollisia lääkäreiden määräämiä esim.lääkkeitä ei huomioida tuissa enkä saa niistä edes kelakorvausta. Sairauteni on harvinainen ja puhkesi yhtenä kauniina päivänä enkä voinut sitä mitenkään estää. Olen täysin työkyvytön ja elän toisten avun varassa päivät.

Mutta asiaan. Tietenkin vanhempani ahdinkoni ovat nähneet ja halusivat auttaa. En ole heiltä mitään pyytänyt ja avun ottaminen vastaan ei ole minulle ollut mikään helppo juttu. Mutta kun säästöt on nyt syöty ja rahat erittäin tiukilla niin suostuin siihen he ostelevat mm. näitä lääkkeitä minulle. Ja nyt sitten saan kuulla tästä jatkuvasti kuinka monta euroa heiltä nyt kuluukaan minuun. Kuinka paljon se tekee vuositasolla, kuinka ovat alkaneet katsella minun takiani alennuksesta ruokaa jne. On se vaan kamalaa kun aikuista lasta joutuu eläkeläisenä tukea. Tosi kivaa tämmöinen. Yksi päivä jo suutuin ja sanoin että lopetetaan tämä järjestely, en halua teidän rahoja.

Vanhempani eivät tosiaankaan ole mitään huonotuloisia. Hyvät eläkkeet ovat saaneet. Ei ole velkoja. On mökki, kiva asunto ja säästöjä. Perintöäkin saivat aika paljon. Että ei ole nyt siitä kyse etteivätkö he pärjäisi. Vaan tämä on jotain muuta. En ymmärrä miksi tekevät näin?! Elämäni on ihan riittävän kurjaa ja haasteellista muutenkin. Ei minua tarvitse syyllistää siitä kun menin sairastumaan enkä enää pysty työelämässä olla. Vinkkejä kellään mitenkä tästä eteenpäin?