Mitä tehdä, kun tunteet yllättävät
Olen aina arvostanut rationaalisia päätöksiä enemmän kuin tunneperäisiä. Kyllä minulla tunteitakin on, mutta tällä kertaa ne yllättivät.
Tapasin ihmisen, joka tuntui kodilta ensi hetkestä asti. Jos näin voi sanoa. Pystyimme keskustelemaan kaikesta, ilman pelkoa suuttuukohan toinen. Välillämme on vahvaa vetovoimaa, enkä ole tuntenut tällaista aikaisemmin. Tuskin ikinä. Ollaan tunnettu aika pitkään jo ja vietetty aikaa läheisissä tunnelmissa.
Meillä molemmilla on kuitenkin perheet, ns. valmis elämä. En tahtoisi olla erossa hänestä, mutten myöskään kestä ajatusta rikkoa perhettäni. Päätös kuitenkin on tehtävä.
Olen vastuuntuntoinen ja omistautunut. Siinäkin tilanteessa, että rakkaus loppuisi kumppania kohtaan.
Kommentit (41)
Vierailija kirjoitti:
Joko keksitty tarina tai sitten olet aika nössö. Kuka tyytyy rakkaudettomaan liittoon? Joko hän on todellinen pelkuri tai pelkkä pelkuri.
En näe pelkuruutta siinä, että tuntee velvollisuutensa ja kantaa vastuunsa. En näe pelkuruutta siinä, että laittaa perheensä onnen ja hyvinvoinnin omansa edelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joko keksitty tarina tai sitten olet aika nössö. Kuka tyytyy rakkaudettomaan liittoon? Joko hän on todellinen pelkuri tai pelkkä pelkuri.
En näe pelkuruutta siinä, että tuntee velvollisuutensa ja kantaa vastuunsa. En näe pelkuruutta siinä, että laittaa perheensä onnen ja hyvinvoinnin omansa edelle.
Pelkuruutta, jos ei uskalla toimia kuten haluaa. Vahvuutta sivuuttaa tunteet.
Sivusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joko keksitty tarina tai sitten olet aika nössö. Kuka tyytyy rakkaudettomaan liittoon? Joko hän on todellinen pelkuri tai pelkkä pelkuri.
En näe pelkuruutta siinä, että tuntee velvollisuutensa ja kantaa vastuunsa. En näe pelkuruutta siinä, että laittaa perheensä onnen ja hyvinvoinnin omansa edelle.
Pelkuruutta, jos ei uskalla toimia kuten haluaa. Vahvuutta sivuuttaa tunteet.
Sivusta.
No tässähän on sellainen dilemma, että ap haluaa toimia seuraavasti:
Olla yhdessä ihastuksensa kanssa ja vastuunsa perhettään kohtaan.
Nämä kaksi asiaa eivät ole sovitettavissa yhteen, joten hän toimii joka tapauksessa vastoin tahtoaan riippumatta siitä, mitä valitsee.
Kertoisin heti molemmile perheille plus kaikille lähisukulaisille. Nyt joulupyhinä on hyvä aika, kaikki saavat rauhassa sulatella asiaa. Sitten menisin tämän uuden sydänystäväni kanssa Tui-lomalle Meksikoon, siellä ne tunteet kirkastuisivat.
Rakkaus on lopulta valinta. Kaikki vaaleanpunainen tippuu ennen pitkää. Jotakuta tulee valita rakastaa. Se on todellista rakkautta, missä sitoudutaan.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ne tunteet siitä laimenee. Älä ruoki niitä, jos haluat säilyttää häne vain ystävänä, älä päästä itseäsi tilanteeseen missä päädytte koskettamaan toisianne. Keskity perheeseesi. Jos et kerran halua rikkoa liittoasi, älä sitten tee niin.
Mutta tälläisessä tilanteessa on se,että sitä toista miettii siltikin jatkuvasti,joskus enemmän joskus vähemmän. Vaikkei olisi yhteyksissä,eikä näkisi missään. Niin aina silloin tällöin,jos tunteita on ollut,niin se ihminen ja ne lämpimät tunteet tulee mieleen. Vuosien ajan. Aika rasittavaakin. Jotenkin se tilanne pitäisi hoitaa,vaikka olisi oma kumppanikin,jos se molempia rassaa. Tai sitten se menee molemmilla hyvin ohi,kun ei näe. Sehän olisi ihannetilanne.
Vierailija kirjoitti:
Kertoisin heti molemmile perheille plus kaikille lähisukulaisille. Nyt joulupyhinä on hyvä aika, kaikki saavat rauhassa sulatella asiaa. Sitten menisin tämän uuden sydänystäväni kanssa Tui-lomalle Meksikoon, siellä ne tunteet kirkastuisivat.
:)
Mitä voimakkaampia tunteita, sitä enemmän vastapuoli muistuttaa omaa lapsuuden perheenjäsentä tai läheistä. Se ei aina ole hyvä merkki.
Ihannetilanteessa miehellä voisi olla kaksi naista tai naisella kaksi miestä :). Kaikki voittaisivat. Jos naiset vielä kykenisivät tulemaan toimeen toistensa kanssa ja heille sopisi tälläinen järjestely.
Vierailija kirjoitti:
Mitä voimakkaampia tunteita, sitä enemmän vastapuoli muistuttaa omaa lapsuuden perheenjäsentä tai läheistä. Se ei aina ole hyvä merkki.
No eihän kukaan kumppani ole ihan samanlainen kuin omat vanhemmat tai läheiset. Ei sellaista kannata pelätä.
Ongelmana on vielä et AP on narsisti. Ei mies halua tällaista lapsiensa elämään..
Vastuuntuntoisuudesta plussaa. Nyt vaan toimimaan niin.
Sanasta miestä (naista), sarvesta härkää.
Vierailija kirjoitti:
Rakkaus on lopulta valinta. Kaikki vaaleanpunainen tippuu ennen pitkää. Jotakuta tulee valita rakastaa. Se on todellista rakkautta, missä sitoudutaan.
Joillakin on helppoa,kun elämässä ei tule vastaan muita sellaisia ihmisiä,jotka herättäisivät yhtä voimakkaita tai voimakkaampia tunteita kuin oma puoliso. Eletään koko elämä yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Kertoisin heti molemmile perheille plus kaikille lähisukulaisille. Nyt joulupyhinä on hyvä aika, kaikki saavat rauhassa sulatella asiaa. Sitten menisin tämän uuden sydänystäväni kanssa Tui-lomalle Meksikoon, siellä ne tunteet kirkastuisivat.
Jokainen aikuinen elää omaa elämää,ei se kuulu muille,ei sukulaisille. Sulatelkoot rauhassa juonen käänteitä. Pitää uskaltaa elää,rehellisesti. Ja vastuukin kantaa.
Vierailija kirjoitti:
Mitä voimakkaampia tunteita, sitä enemmän vastapuoli muistuttaa omaa lapsuuden perheenjäsentä tai läheistä. Se ei aina ole hyvä merkki.
Tämähän se on. Mitä lähempänä traumaa liikutaan, sen *paremmalta* _tuntuu_. Tunne ei kuitenkaan ole tiedon väärti, ja hyvin nopeasti mennään ojasta allikkoon. Ihmisen tunne-elämä on ihan täyttä sitä itseään. Käytännössä se kannattaisi ohittaa kokonaan.
Tiedän mistä puhut. En olisi ikinä uskonut löytäväni itseäni tästä tilanteesta. Molemmat tahoillamme kymmeniä vuosia naimisissa, lapset aikuisia. Ja en ole siis koskaan pettänyt ketään. Mutta nyt aivan puskista aivan järjetön vetovoima ja yhteenkuuluvuuden tunne toista ihmistä kohtaan, jonka olen työympyröissä tavannut jo yli 10 vuotta sitten, mutta vasta reilu vuosi sitten tämä tunne iski, kun tutustuimme lähemmin. Että pitää ihmisten vielä näin vanhana seota.
Sanalaku sanoo; "jos lähtee sutta pakoon tulee karhu vastaan ". Mietipä sitä.....
Kenestä?