Mihin ihmeessä ihmiset saivat rahansa kulumaan joskus ysärillä?
Ei ollut kalliita iphoneja, ipädejä, iwätchejä, sata eri suoratoistopalvelua, uusi telkku ostettiin kerran 10 vuodessa, tietokone kerran 5 vuodessa, pelit ja leffat piratoitiin, laajakaistaaliittymiä ei ollut, joka kadunkulmassa ei olllut pizzakebabbeja ja mäkkejä, ulkona syötiin pari kertaa vuodessa, luksusautot olivat harvinaisia, vuoden lomamatkat olivat korkeintaan pari viikkoa espanjaan, ja joku viro oli vielä silloin puoli ilmainen, vaikkeihan siellä edes mitään ostettavaa ollut (paitsi että farkuilla ja vessapaperilla sai pillua).
Kommentit (181)
Vierailija kirjoitti:
90-luvulla ostettiin cd-levyjä, nykyään niitä ei ostella kun musiikkia voi kuunnella ilmaiseksi youtubesta. Myös elokuvia vuokrattiin kovasti. Pelikoneisiin ostettiin pelejä. Silloin tuunattiin autoja ja laitettiin kunnon musiikkilaitteet niihin. Oli hienoa aikaa.
Ostetaan niitä edelleen vuonna 2023. Itselle tuli juuri 22.12. postista Uutuus cd.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ollut laajakaistaa, joten netinkäytön vuoksi puhelinlaskut oli tavattoman korkeita. 😆 Ja tietokoneet ja telkkarit ja muut vempeleet maksoivat tuhottomasti.
Silloin lapsille ostettiin suksia, luistimia ja muita muinaisjäänteitä.
Tämä on nykynuorisosta käsittämätöntä! Ne rahat jotka nykyään tungetaan johonkin puhelimeen ja suoratoistoihin, käytettiin ennen liikuntavälineisiin ja -palveluihin. Ja oltiin terveempiä ja hoikempia.
pyöräiltiin kun ei ollut bussilippuun varaa!
Tuokin joo, oli iso investointi ostaa lapsille polkupyörät. Nykyäänhän ne vetelykset pitää viedä autolla mäkkärin oven eteen. 😁
Läskit!
Kyllä rahat sai kulumaan ilman näitä puhelin ym härpäkkeitäkin. Jo 70-luvulla matkusteltiin ja reilattiin, biletettiin ja käytiin ravintoloissa useamman kerran viikossa ja ajeltiin taksilla, ostettiin vaatteita ym. Ostin asunnonkin.
Pelaamalla niitä videopelejä jotka imivät persettä, kuten eräs kertoi.
91 ja 92 kesät vietin Ibizzalla, talvisin pari viikkoa alpeilla ja reissuja Lappiin.
Helsingissä biletettiin ankarasti ja vaatteita käytiin shoppaamassa välillä Tukholmassa/Lontoossa.
Kyllä rahaa sai menemään vaivatta jo tuolloin.
n.1972
Teineille olisi ollut vaatteita, kenkiä, käsilaukkuja, koruja, leluja / esineitä, lävistyskoruja, kirjaa. Osalle ei vain annettu rahaa mihinkään, eli ei ollut kuin perusvaatteet, ehkä kengät ja takki saattoivat olla erikoiset. Aikuisille kosmetiikkaa, kirjoja, kulttuuria, matkoja, taidetta, huonekalut, sisustus, videot.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei mitenkään. Olin teni-ikäinen 90 luvulla. 15 000mk tilillä ja pari tonnia lompakossa aina. Rahaa säästyi kummasti.
Minä olin keskisuuren yrityksen taloushallinnon päälikkönä ja palkka 10.500 markkaa kuukaudessa. Ja koskaan ei ollut rahaa kahta tonnia lompakossa.
Samaa tasoa oli rakennusinsinööreillä, jotka olivat työnjohtajina.
Tosin, 90-luvulla insinöörit jäivät työttömiksi, kun oli suurtyöttömyys.
Sain pelkästään 10 000mk siitä, että suostuin käymään rippikoulun. 100mk oli viikkoraha.
Jotkut harrastivat taulukauppaa? Julisteitakin.
Kokkeli oli silloin paljon kalliimpaa.
Vierailija kirjoitti:
91 ja 92 kesät vietin Ibizzalla, talvisin pari viikkoa alpeilla ja reissuja Lappiin.
Helsingissä biletettiin ankarasti ja vaatteita käytiin shoppaamassa välillä Tukholmassa/Lontoossa.
Kyllä rahaa sai menemään vaivatta jo tuolloin.n.1972
Lentäminen oli myös tuolloin paljon kalliimpaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei mitenkään. Olin teni-ikäinen 90 luvulla. 15 000mk tilillä ja pari tonnia lompakossa aina. Rahaa säästyi kummasti.
Minä olin keskisuuren yrityksen taloushallinnon päälikkönä ja palkka 10.500 markkaa kuukaudessa. Ja koskaan ei ollut rahaa kahta tonnia lompakossa.
Samaa tasoa oli rakennusinsinööreillä, jotka olivat työnjohtajina.
Tosin, 90-luvulla insinöörit jäivät työttömiksi, kun oli suurtyöttömyys.
Sain pelkästään 10 000mk siitä, että suostuin käymään rippikoulun. 100mk oli viikkoraha.
Mieti, 100mk oli meidän 5 henkisen perheen 2 päivän ruokaraha!
Vierailija kirjoitti:
90 luvulla ostin ensimmäisen tietokoneen. Pöytämallin tietokone maksoi näyttöineen 20 000 markkaa. Siihen verrattuna uusimman ostamani läppärin hinta 150€ tuntuu ilmaiselta.
Mikä tietokone maksoi niin paljon? Commadore, Amiga vai macindosh? Kalleimmat yritysten IBM koneetkaan maksaneet niin paljon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ysärillä ajattiin uudemmilla autoilla kuin nykyään. Vietin lapsuuteni ysärillä enkä muista nähneeni yhtään 70-luvun autoa. 10v vanha auto oli silloin wanha. Nyt joka päivä näkee 90-luvun alkupuolen kotteroita eli yli 30v autoilla ihmiset ajaa.
Muistan saman! Meillä oli ysärillä 70-luvun auto ja se oli yleinen vitsi ja ihmettelyn aihe, vaikka oltiin duunariperhe. Nyt lapsen koulussa opettajien parkkipaikka on täynnä yli 20v vanhoja autoja eikä kukaan ihmettele mitään.
Hyppäys 1970 -luvun autoista ysärin autoihin oli paljon isompi kuin hyppäys 2000 -luvun alun autoista tähän päivään
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
90-luvulla ostettiin cd-levyjä, nykyään niitä ei ostella kun musiikkia voi kuunnella ilmaiseksi youtubesta. Myös elokuvia vuokrattiin kovasti. Pelikoneisiin ostettiin pelejä. Silloin tuunattiin autoja ja laitettiin kunnon musiikkilaitteet niihin. Oli hienoa aikaa.
Ostetaan niitä edelleen vuonna 2023. Itselle tuli juuri 22.12. postista Uutuus cd.
Minkä levyn ostit?
Lapsuudessani ysärillä oli niukkaa, mutta aika vietettiin yhdessä, eikä somessa. Ei ollut varaa mihinkään maksullisiin harrastuksiin. Leikittiin hippaa, hypittiin hyppynaruilla ym. ilmaista tekemistä. Kesäisin käytiin lähirannalla uimassa.
Keräilin Tiimarin alelaarista kirjepapereita ja tarroja. Naapuritädin auttamisesta sai aina tarran kiitokseksi. Rahaa meni tarroihin ja kiiltokuviin, Spice Girl keräilyvalokuviin ja Pokemon kortteihin. Lähikioskista sai 5 pennillä lakukäärmeen. Olisiko kuukausiraha ollut 10mk. Viiden tarran arkki maksoi 5mk. Siinä sai hyvän käsityksen rahan arvosta. Ysärin tärkein oppi oli säästää aina pahanpäivän varalle ennen kuin tuhlaa "turhuuksiin". Kun puskuria oli kerätty tarpeeksi, sen jälkeen oli lupa tuhlata maltillisesti. Kirjastosta lähti viikoittain kassillinen kirjoja mukaan. En vieläkään tajua miten sain ekaluokkalaisena luettua 200 sivuisen novellin vain parissa päivässä. Nyt aikuisena siihen voi mennä puolikin vuotta ennen kuin saa luettua kirjan kannesta kanteen.
Söin lapsena hyvin, kun melkein kaikki tehtiin alusta loppuun itse. Ei ollut eineksen aiheuttamaa aliravitsemusta. Mikropizzat syötiin meillä korkeitaan kerran kuussa hätävarana.
Perusvaatteet riitti silloin, eikä ketään syrjitty. Ei ollut FOMOa. Louis Vuittonilla oli pitkään maineensa. Luulin ysärillä, että halvimmat laukut maksoivat vähintään 30 000e kunnes sain kerättyä puolen vuoden palkan tarkoituksena ostaa sieltä halvimman mahdollisen kolikkolompakon joskus 2000-luvulla. Silloin ei ollut verkkokauppaa, josta hinnat olisi voinut tarkistaa. Ysärillä merkkivaatteet pidettiin meidän piirissä saavuttamattomalta, eikä niitä edes tavoiteltu.
Jään haikailemaan huoletonta ysäriä. Silloin syklit olivat pidempiä, eikä työelämälle tarvinnut antaa kaikkensa. Työt seurasivat harvoin kotiin ja vanhemmat olivat aidosti läsnä. Jo eläköityneet sukulaiset eivät millään ymmärrä miten en kerta kaikkiaan jaksa kuunnella heidän jorinoita työpäivän jälkeen. Toivuin pari vuotta sitten burn outista. Kyllä heidän nuoruudessakin paiskittiin töitä, mutta uusia taitoja ei tarvinnut oppia nykyisellä tahdilla ja usein työnantajalla riitti aikaa perehdyttämiseen. Nyt joudut omallakin ajalla opettelemaan uutta ylipitkän työpäivän jälkeen tai kenkää on luvassa seuraavassa yt:ssä.
Hankkivat kymmeniä sijoitusasuntoja maltillisilla tuloilla pk-seudulta. Hinta: 40t / kpl.
Vierailija kirjoitti:
Hankkivat kymmeniä sijoitusasuntoja maltillisilla tuloilla pk-seudulta. Hinta: 40t / kpl.
Kenellä oli varaa hankia, rahan arvohan oli eri, mitä se on nyt.
Pelasin -74 pongia Brightonissa piers -laiturilla kielikurssilla ollessa jonkin verran. Elektroniikkaa jo kuutisen vuotta 14v ikäisenä harrastaneena minua kiinnosti sen toteutus enemmän kuin pelaaminen ja katselin sivusta eninmäkseen toisten pelejä. 10 penceä peli oli omalle kukkarolle liikaa pelata koko ajan. Ja jonoa siihen oli melkein kaiken aikaa, niin sekin vielä. Pelejä hoiti mukava mies, joka huomasi kiinnostukseni ja kertoi miten se toimii.
Juuri kukaan kotimaahan palattua uskonut kun siitä kerroin koulussa ja pihalla. Vuosien päästä sitten jotkut sanoivat, että se taisikin olla totta mitä silloin kerroit :D
No oma ura johti sitten tietoliikenteen (internetin) rakentamiseen jo -85, eikä ennen -94 oikein kukaan ymmärtänyt mitä teen työkseni kun yritin joillekin kysyjille selittää mitä teen työkseni. Kovin moni ulkopuolinen ei nytkään ymmärtäisi jos siitä heille voisin kertoa, nykyisin kun sitäkään ei saa enää tehdä kilpailullisista ja turvallisuudesta johtuen. Mistä sitten on oma riesa kun jotkut ei voi käsittää, että en voi puhua työasioista kun kovin ylimalkaisesti :/
Niin se vain on, että tulevaisuus on nytkin täällä, mutta tieto siitä ei ole tasaisesti jakautunut vielä vähään aikaan.