Tunnistaako autistisen lapsen kiinostuksen kohteista?

- dinosaurukset, avaruus, fiktio (esim SciFi tai fantasia), autot, lentokoneet, junat tai hevoset

joo, näistä on aina kiinnostaneet kaikki, paitsi ehkä vähiten hevoset, kun meillä oli aikoinaan hevonen, joka oli oikeasti pelottava, koska potki ja yritti purra. Lehmien kanssa tultiin hyvin juttuun, koska katsoimme toisiamme lempästi silmiin ja märehdimme aina samoja juttuja ;D

- eri urheilulajit ja musiikki.

jep, nääkin kiinnostaa. Oon siis varmaan vaan joku ylipäänsäkaikestakiinnostumisrajaton-rajoitteinen?

-winner-

Autistinaiset osaavat maskata niin hyvin, että pääsevät naimisiin ja saavat lapsia. He yrittävät kirjoista lukea kuinka lasta hoidetaan. Eivät he kuitenkaan osaa hoitaa lapsia, koska aidot äidintunteet puuttuvat. Niitä ei opita kirjoista. On aika arpapeliä, mitä lapsista tulee. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taitaa se yks ja sama autistivihaaja taas olla valloillaan täällä. 

Tuliko assipaskiaiselle ihan uutena ettei teistä pidetä?

Tämä assipaskiainen täytti tällä viikolla 30v ja moni kaveri (ns "normaali" btw) muisti lahjalla vaikken toivonut. Otaksuisin siis että sentään jotkut minusta pitävät.

Vierailija kirjoitti:

No ei todellakaan voi. Lapseni on obsessoitunut kissoihin ja voin luvata että suurinosa lapsista varmaan tykkää niistä samalla tavalla.

Tiesitkö muuten että monet historiamme suurimmista muusikoista olivat luultavasti autisteja?

Minusta ihmisten diagnosoiminen jälkikäteen on historiallisesti kapeakatseista. Menneinä vuosisatoina ei autismin käsitettä ollut olemassa. Vaikeimmat tapaukset olivat sen ajan käsityksen mukaan vähämielisiä, mutta sen sijaan oli ihan normaalia olla äkäinen, eristäytynyt ja lahjakas. Tai siis toki harvinaista, jos puhutaan vaikka Beethovenin kaltaisesta lahjakkuudesta. Mutta monet näistä neroista kasvatettiin jo lapsena neroiksi, mikä omalta osaltaan löi leimansa heidän persooniinsa.

Siksi on mielestäni vähän naiivia alkaa keksiä jälkikäteen diagnooseja ihmisille, jotka ovat olleet poikkeuksellisen lahjakkaita jollakin elämän alueella. 



Ja mitä tulee alkuperäiseen aiheeseen: ei erityinen kiinnostus asioihin tee kenestäkään autistia. Merkittävät ongelmat sosiaalisessa kanssakäymisessä tekevät.

-eri.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ei todellakaan voi. Lapseni on obsessoitunut kissoihin ja voin luvata että suurinosa lapsista varmaan tykkää niistä samalla tavalla.

Tiesitkö muuten että monet historiamme suurimmista muusikoista olivat luultavasti autisteja?

Minusta ihmisten diagnosoiminen jälkikäteen on historiallisesti kapeakatseista. Menneinä vuosisatoina ei autismin käsitettä ollut olemassa. Vaikeimmat tapaukset olivat sen ajan käsityksen mukaan vähämielisiä, mutta sen sijaan oli ihan normaalia olla äkäinen, eristäytynyt ja lahjakas. Tai siis toki harvinaista, jos puhutaan vaikka Beethovenin kaltaisesta lahjakkuudesta. Mutta monet näistä neroista kasvatettiin jo lapsena neroiksi, mikä omalta osaltaan löi leimansa heidän persooniinsa.

Siksi on mielestäni vähän naiivia alkaa keksiä jälkikäteen diagnooseja ihmisille, jotka ovat olleet poikkeuksellisen lahjakkaita jollakin elämän alueel

Tämä on aika kapea käsitys autismista. Toki oireisiin kuuluvat haasteet sosiaalisessa kanssakäymisessä neurotyypillisten kanssa, mutta myös aistitiedon käsittelyn poikkeavuudet valtaväestöön verrattuna, hermoston herkkä kuormittuminen ja toiminnanohjauksen haasteet. Toisaalta oireisiin kuuluu myös vahvuuksia kuten hyvä keskittymiskyky, taito ratkaista monimutkaisiakin ongelmia, kyky havaita yksityiskohtia, vahva oikeudentaju sekä taito ajatella ns. laatikon ulkopuolelta asioita ja siten keksiä uutta. Tästä syystä monet suuret keksinnöt ovat autistien aikaansaannoksia. Haasteet tulevat pitkälti siitä, että maailma on suunniteltu neurotyypillisislle. Esimerkiksi avokonttorit ja monet julkiset tilat ovat haastavia autisteille niiden melun, kirkkaiden valojen ja pieneen tilaan ahdettujen ihmismäärien takia.

Vierailija kirjoitti:

Autistinaiset osaavat maskata niin hyvin, että pääsevät naimisiin ja saavat lapsia. He yrittävät kirjoista lukea kuinka lasta hoidetaan. Eivät he kuitenkaan osaa hoitaa lapsia, koska aidot äidintunteet puuttuvat. Niitä ei opita kirjoista. On aika arpapeliä, mitä lapsista tulee. 

Tosi omituinen käsitys autismista. Kyllä autisteilla on tunteet ja usein he kokevat asiat hyvinkin voimakkaasti. Tapa osoittaa niitä tunteita kuitenkin usein poikkeaa neurotyypillisestä tavasta ilmaista niitä. Autistien lapset ovat usein myös autisteja, joten perheen sisällä ongelmia ei välttämättä esiinny, vaan ristiriitoja tulee neurotyypilliseen maailmaan siirryttäessä. Esimerkiksi nykyinen peruskoulu ilmiöoppimisineen ja itseohjautuvuuksineen on autistilapselle haastava paikka.

Vastaus ap:n kysymykseen: kuten joku aiemmin ketjussa sanoikin, ein tunnista. Etenkin tytöillä kiinnostuksen kohteet voivat olla samanlaisia kuin ikätovereillakin, mutta huomattavasti intensiivisempiä. Itselläni on kaksi autistista tytärtä, toista kiinnostaa muoti ja kauneus ja toista taas musiikki ja kuvataide.

85. Jos mietitään maailmanhistorian suuria neroja, niin vaikeaa kuvitella että he olisivat yltäneet saavutuksiinsa, mikäli heillä olisi ollut merkittäviä elämää rajoittavia aistiyliherkkyyksiä, eli esimerkiksi jos he olisivat kokeneet julkiset tilat, valot ja melun ahdistavina.

Esimerkiksi lähes kaikki suurimmat säveltäjät, joita tuossa joitakin viestejä takaperin väitettiin autisteiksi, esiintyivät hyvin monenlaisissa tilanteissa ja esimerkiksi johtivat monien teoksiensa kantaesitykset.

Monet suuret lahjakkuudet ovat olleet eksentrisiä, mutta heidän kutsumisensa autisteiksi sillä perusteella on yhtä mielekästä kuin alkaa tänä päivänå diagnosoida hysteriaa naisilla. Diagnoosit ovat aikansa lapsia.

ja aikuisen. junat ja sumutorvet on ainakin huono merkki

Vierailija kirjoitti:

Autistinaiset osaavat maskata niin hyvin, että pääsevät naimisiin ja saavat lapsia. He yrittävät kirjoista lukea kuinka lasta hoidetaan. Eivät he kuitenkaan osaa hoitaa lapsia, koska aidot äidintunteet puuttuvat. Niitä ei opita kirjoista. On aika arpapeliä, mitä lapsista tulee. 

Höpö höpö nyt. Kyllä mä tunnen valtavan voimakasta äidinrakkautta, ja sen rakkauden ilmaiseminen sanallisesti, fyysisesti ja teoilla tulee aivan luonnostaan. Vauvasta huolehtiminen tuli ihan vaistonvaraisesti. Vaikeinta mulle vanhemmuudessa oli ehkä sellainen vaihe, missä aletaan opettaa lapselle, miten ihmiset toimii ja käyttäytyy. Mutta lapset olikin tietysti perinyt multa tätä, eli eivät olleetkaan "normaaleja lapsia". Nyt kun ovat murrosikäisiä jo, niin koen taas tosi helpoksi ja luontevaksi vanhemmuuden, kun lapsille voi puhua avoimemmin kaikesta (mulle siis on tosi vaikeaa valehdella, ja pienten lasten kasvatukseen kuuluu paljon sellaista, minkä mun mieli kokee valehteleluks).

Ei multa ylipäätään puutu tunteita, vaan päinvastoin tunnen selvästi keskimääräistä voimakkaammin. 

Vierailija kirjoitti:

85. Jos mietitään maailmanhistorian suuria neroja, niin vaikeaa kuvitella että he olisivat yltäneet saavutuksiinsa, mikäli heillä olisi ollut merkittäviä elämää rajoittavia aistiyliherkkyyksiä, eli esimerkiksi jos he olisivat kokeneet julkiset tilat, valot ja melun ahdistavina.

Esimerkiksi lähes kaikki suurimmat säveltäjät, joita tuossa joitakin viestejä takaperin väitettiin autisteiksi, esiintyivät hyvin monenlaisissa tilanteissa ja esimerkiksi johtivat monien teoksiensa kantaesitykset.

Monet suuret lahjakkuudet ovat olleet eksentrisiä, mutta heidän kutsumisensa autisteiksi sillä perusteella on yhtä mielekästä kuin alkaa tänä päivänå diagnosoida hysteriaa naisilla. Diagnoosit ovat aikansa lapsia.

No ei diagnoosit silleen ole aikansa lapsia, että ihan täysin samalla lailla meitä autismin kirjon ihmisiä on ollut lienee koko ihmiskunnan historian ja olemassaolon ajan. Ei kyseessä ole mikään aikaan sidottu kulttuurillinen ilmiö, vaan synnynnäisesti erilainen neurotyyppi.

Tietenkään mikään historiallisten henkilöiden jälkikäteen diagnosointi ei voi olla muuta kuin arvelua. 

Vierailija kirjoitti:

Autistinaiset osaavat maskata niin hyvin, että pääsevät naimisiin ja saavat lapsia. He yrittävät kirjoista lukea kuinka lasta hoidetaan. Eivät he kuitenkaan osaa hoitaa lapsia, koska aidot äidintunteet puuttuvat. Niitä ei opita kirjoista. On aika arpapeliä, mitä lapsista tulee. 

Ei puutu aidot äidintunteet täällä. 

Vierailija kirjoitti:

85. Jos mietitään maailmanhistorian suuria neroja, niin vaikeaa kuvitella että he olisivat yltäneet saavutuksiinsa, mikäli heillä olisi ollut merkittäviä elämää rajoittavia aistiyliherkkyyksiä, eli esimerkiksi jos he olisivat kokeneet julkiset tilat, valot ja melun ahdistavina.

Esimerkiksi lähes kaikki suurimmat säveltäjät, joita tuossa joitakin viestejä takaperin väitettiin autisteiksi, esiintyivät hyvin monenlaisissa tilanteissa ja esimerkiksi johtivat monien teoksiensa kantaesitykset.

Monet suuret lahjakkuudet ovat olleet eksentrisiä, mutta heidän kutsumisensa autisteiksi sillä perusteella on yhtä mielekästä kuin alkaa tänä päivänå diagnosoida hysteriaa naisilla. Diagnoosit ovat aikansa lapsia.

Ei kaikilla autisteilla suinkaan ole rajoittavia aistiyliherkkyyksiä. Mulla on itselläni kyllä aistiyliherkkyyksiä, mutta ne eivät ole sen laatuisia, että mua mitenkään häiritsisi esim. kauppakeskusten ym. melu ja ihmispaljous. 

Tiedoksi tämäkin, että autistisilla on tavallista enemmän OCD. Olen nähnyt ja todennut tuon ilman tietoakin, kun tarpeeksi lähellä noita on.

OCD alkaa näkymään aikuistuessa. Totta.