Puolet minusta, tv - sarja

Mutta miten jostain numero cM:stä voi päätellä sukulaissuhteen? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Munasolujen ja siittiöiden lahjoitus ja käyttö on mielestäni ihan ok. Siitä ajatuksesta en vaan pidä, että salaisuudet paljastuu noilla testeillä.  Jos olisin joskus luovuttanut nimettömänä,  en haluaisi ketään ovelleni tai soittamaan. 

Jos lapsi on alkujaan syntynyt luovutus soluista. Uskon että se on myös jossain vaiheessa lapselle kerrottu.

Kyllä, mutta luovuttajan henkilöllisyyden oli sovittu pysyvän salassa. 

Ei oltu luvattu. Ainoastaan se, että luovutus on anonyymi eikä hoitava taho tietoa näin voi kertoa. Ei salassapito terveydenhuollossa milloinkaan tarkoita, ettei asia voi muuta kautta tulla ilmi.

No mikä se muu taho olisi voinut olla? Ei varmaan monikaan tullut ajatelleeksi että nuo testit tulee nopeasti kaikkien saataville.  

Vierailija kirjoitti:

Mutta miten jostain numero cM:stä voi päätellä sukulaissuhteen? 

Tästä löytyy paljon tietoa netistä. Kukaan ei varmaan jaksa sitä tänne selittää :) 

Vierailija kirjoitti:

K. Mitä yhteistä meillä olisi? Ei mitään. 

Onhan, sama isä, eli osa geeneistä olisi.

JA saisit tietää, miksi "isäsi" teki niinkuin teki.

Tai, ettei ollutkaan isäsi!

JP itse kertoi, kuinka pitää koko ajan päällä suojamuuria. Mielestäni tämä välittyi aika hyvin koko ajan ohjelman ajan, ei ollut niin helposti lähestyttävän oloinen. Usein traumatisoituneet ihmiset käyttäytyvät tuolla tavalla (minä itse mukaan lukien..)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kannata jaella sukusoluja jos ei ole valmis kohtaamaan niistä syntynyttä lasta

Vanhan hedelmöityshoitolain mukaan nimenomaan oli tarkoitus,  että ketään ei kohdata. Nykyään on eri tilanne.  

Mua on aina mietityttänyt, kun maailmalla sitten on näitä toisistaan tietämättömiä sisaruspuolia, että mitä jos he tietämättään alkavat lisääntyä yhdessä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kannata jaella sukusoluja jos ei ole valmis kohtaamaan niistä syntynyttä lasta

Vanhan hedelmöityshoitolain mukaan nimenomaan oli tarkoitus,  että ketään ei kohdata. Nykyään on eri tilanne.  

 

 

Mua on aina mietityttänyt, kun maailmalla sitten on näitä toisistaan tietämättömiä sisaruspuolia, että mitä jos he tietämättään alkavat lisääntyä yhdessä. 

Se on ihan mahdollista.  Itsellä oli osa suvusta hukassa, joten tietoisesti välttelin tietyn paikkakunnan puolisoehdokkaita 😁. Ihan kiva serkku sieltä löytyi mutta ei koskaan kohdattu näissä merkeissä.  

Siten että lapsi perii noin puolet dna:sta äidiltään ja puolet isältään. Ja isovanhempien osuus on taas puolet siitä puolikkaasta. Näin kärjistetysti mutkat suoriksi. Kun tiedossa on, että cM-lukema on vaikkapa 300, voidaan arvioida, että kyseessä on pikkuserkku-serkku. Jälleen kärjistetysti mutkat suoriksi, koska sitten tulee niitä poikkeuksia ja poikkeuksen poikkeuksia, jotka pitää ottaa huomioon.

Vierailija kirjoitti:

Mutta miten jostain numero cM:stä voi päätellä sukulaissuhteen? 

108 vastauksena tähän ylläolevaan.

Voi olla että tämän kaltaiset aiemmat kommentit on poistettu. Nykyään kun ei voi sanoa ääneen ilmiselviäkään asioita.

Tuntuuko kenestäkään muista oudolta yhteensattumalta, että saman äidin eri isiltä syntyneet lapset ovat seksuaalivähemmistön edustajia? Onko vain sattumaa, vai voiko äidin geenit, tai varhainen hylkääminen vaikuttaa asiaan? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

K. Mitä yhteistä meillä olisi? Ei mitään. 

Onhan, sama isä, eli osa geeneistä olisi.

JA saisit tietää, miksi "isäsi" teki niinkuin teki.

Tai, ettei ollutkaan isäsi!

 

Isyys on hyvin suhteellista. Pelkkä yhteinen perimä ei tee kenestäkään isää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta miten jostain numero cM:stä voi päätellä sukulaissuhteen? 

108 vastauksena tähän ylläolevaan.

Oletat, että jokainen käy dna- testeisessä. Eipä käy!!

Vierailija kirjoitti:

Sinä sentään tiedät keitä sinun vanhempasi ovat. Ohjelman J-P halusi vaan saada tietää kuka on hänen biologinen isä.

Kyllä halusi, mutta haukkui täysin viattoman ilkeäksi ja itsekkääksi ihmiseksi, ainoastaan sen takia, että hän EI halunnut selvittää asiaa. Minäkään en haluaisi jo valmiiksi sekavaan elämääni yhtään tuntematonta DNA:n kärkkyjää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Biologinen vanhemmuus ei ole itsessään mitään. Meidän suvussa kävi ilmi että mummon isä ei ollutkaan tämän biologinen isä. Mutta mitä väliä sillä on? Mummo itse ei eläessään puhunut tästä asiasta vaikka kyllä tiesi asiasta. Ei sillä minun mielestäni ole mitään merkitystä. Mummolla oli tähän varmasti omat syynsä ja minusta ne syyt ei kuulu kenellekään muulle, koska asiahan on ennen kaikkea hänen, ei kenenkään muun asia.

Mummon äiti oli käynyt vähän rimpsalla.

Itseasiassa ei, vaan jäänyt leskeksi hyvin nuorena.

Miksi se oli sitten pitänyt salata?

Sepä siinä juuri on, että se ei kuulu kenellekään, ei myöskään sinulle, eikä kenellekään DNA:n vaatijalle!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kannata jaella sukusoluja jos ei ole valmis kohtaamaan niistä syntynyttä lasta

Vanhan hedelmöityshoitolain mukaan nimenomaan oli tarkoitus,  että ketään ei kohdata. Nykyään on eri tilanne.  

 

 

Mua on aina mietityttänyt, kun maailmalla sitten on näitä toisistaan tietämättömiä sisaruspuolia, että mitä jos he tietämättään alkavat lisääntyä yhdessä. 

Tämhän on mahdollista ihan biologisten vanhempienkin perheissä, jos esimerkiksi perheen isällä on ollut aiempiakin suhteita.

Parhaiten tällaiset välttää kun koko suku ei elä siellä samalla paikkakunnalla.

Vierailija kirjoitti:

Voi olla että tämän kaltaiset aiemmat kommentit on poistettu. Nykyään kun ei voi sanoa ääneen ilmiselviäkään asioita.

Tuntuuko kenestäkään muista oudolta yhteensattumalta, että saman äidin eri isiltä syntyneet lapset ovat seksuaalivähemmistön edustajia? Onko vain sattumaa, vai voiko äidin geenit, tai varhainen hylkääminen vaikuttaa asiaan? 

Helillä oli mukuloita? On pitänyt saada ne miehen alla.

Vierailija kirjoitti:

Toivon todella että jokainen saa selville biologisen vanhemman. Olipa sitten taustalla anonyymi luovuttaja tai ei

Mitä jos paljastuu että oma isä on sitten joku Juha Valjakkala tai Jammu Siltavuori? Ehkä kaikkea ei haluakaan tietää.

Minun isäni on varmaan romani, olen niin tumma verrattuna muihin perheenjäseniin. Äiti on melko varmasti käynyt vieraissa mutta eihän näistä sovi puhua!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toivon todella että jokainen saa selville biologisen vanhemman. Olipa sitten taustalla anonyymi luovuttaja tai ei

Mitä jos paljastuu että oma isä on sitten joku Juha Valjakkala tai Jammu Siltavuori? Ehkä kaikkea ei haluakaan tietää.

Minun isäni on varmaan romani, olen niin tumma verrattuna muihin perheenjäseniin. Äiti on melko varmasti käynyt vieraissa mutta eihän näistä sovi puhua!

Tottakai sopii puhua. Senkus kysyt äidiltäsi. Tai tee dna-testi sisarustesi kanssa. Minä ainakin tekisin kaikkeni jos jotain epäilisin. 

On tosi helppoa etukäteen uhota että itse tekisi dna-testejä ja tekisi kaikkensa selvittääkseen biologisen isänsä ja esimerkiksi löytääkseen biologiset sisaruksensa. Mutta se on ihan eri homma olla itse siinä tilanteessa.

Olen lapsesta asti tiennyt että isäni ei ole biologinen isäni. Biologinen isä ei ole koskaan kuulunut elämääni ja lapsena tiesin vain sen että on tehnyt sellaisia asioita minkä vuoksi oli vankilassa. Teininä halusin tietää lisää ja sain tietää että tämä oli vankilassa henkirikosten vuoksi. Mietin vuosia sitä haluanko tietää lainkaan biologisen isän henkilöllisyyttä.

Sain tietää hänen henkilöllisyytensä parikymppisenä ja voin sanoa, että olisi ollut paljon helpompaa jos en olisi tiennyt. Jos saisin valita uudelleen, valitsisin että en halua tietää henkilöllisyyttään. Kyseinen ihminen oli tehnyt niin kauheita asioita mitä ei voi oikein edes ymmärtää. Luin asiaan liittyvät uutiset, lehtijutut, oikeudenkäyntiasiat, tuomiot, nettikeskustelut jne. Aloin tuntea syvää inhoa itseänikin kohtaan, minua inhotti niin paljon se tieto yhteisestä perimästä. Harkitsin jopa oman elämäni lopettamista.

Tämän kaiken käsittelyssä meni noin kymmenen vuotta ja vasta nyt kolmekymppisenä elän melko normaalia elämää. En voi edelleenkään sanoa olevani mitenkään sinut asian kanssa, mutta asia ei enää vaikuta elämääni niin paljon kuin aiemmin. Yritän lähinnä elää ja keskittyä muihin asioihin. Minulla on nyt kaksi omaa lasta ja toki tulevaisuudessa on tehtävä se valinta mitä kertoa omille lapsilleni. En tosiaan halua heille samaa taakkaa, joten tuskin kerron ainakaan ihan kaikkea, ainakaan lapsena tai nuorena.

Haluaisin vain muistuttaa ihmisiä, että nämä asiat ei aina ole niin yksinkertaisia kuin monet ajattelee. Kenelläkään ei ole mitään velvollisuutta myöskään selvittää omaa perimää jos ei halua eikä osallistua dna-testiin.

Ihmisellä on oikeus tietää juurensa. Tarvittaessa vaikka oikeuden kautta. Ja nämä tapaukset varmasti lisääntyvät tulevaisuudessa.