Lue keskustelun säännöt.
Onko teillä unelmat "kutistuneet" vuosien varrella?
18.12.2023 |
Siitä ei ole kovin monta vuotta, kun minulla oli vielä tosi isoja unelmia. Ihan kaikesta - lähtien siitä mitä kaikkea halusin ammatillisesti saavuttaa, millaista elämää haluaisin elää ja millaisessa talossa asua, millainen puoliso minulla olisi, ja niin edelleen.
Nyt olen nelikymppinen ja hätkähdyin siitä, miten pieniksi unelmani ovat kutistuneet. En halua enää mainetta ja mammonaa, vaan haluaisin tehdä työtä josta tykkään ja tienata sillä keskipalkan verran rahaa. Sen verran että sillä tulee toimeen. Rakkaudesta en ole haaveillut pitkään aikaan. Suurin haaveni on se, että haluaisin kunnostaa lapsuudenkotini loppuelämän kodikseni.
En tiedä johtuuko tuo unelmien kutistuminen varsinaisesti realismista, koska kyseinen lapsuudenkoti on kosteusvaurioinen, ja tuntuu tässä vaiheessa aika mahdottomalta, että minulla koskaan olisi tarpeeksi rahaa sen kunnostamiseen. Itse asiassa keskipalkkainen työkin alkaa tuntua mahdottomalta, saatikka sitten sellainen mistä tykkään.
Onko muilla ollut tällaista unelmien kutistumista? En edes osaa päättää onko se surullinen ilmiö vai ei. Ei oikein vain kiinnosta enää mikään muu kuin omat pienet asiat.
Kommentit (46)
On. Haaveilin nuorena että opiskelen, saan hyvän ammatin ja uran, löydän puolison ja perustan perheen, hankin hienon omakotitalon, kesämökin, ja että mun lapset ja mun ystävien lapset olisivat kavereita ja hengailtaisiin perheinä, vietettäisi iltaa ja tehtäisi kaikkea kivaa.
Nyt haaveilen siitä että löytyisi edes se puoliso, ajoissa että lapsia ehtisi yrittää saada, saisin vakituisemman työpaikan ja samassa elämäntilanteessa olevia ystäviä. Ja tietysti siitä että kaikki läheiset pysyisivät terveinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En unelmoi kuin veronpalautuksista ja lomarahoista joista saa jotain säästöön pahan päivän varalle. Lomamatkat etelään ym ovat utopiaa tuloillani. En unelmoi kuin kesälomasta ja muutamasta viikosta hellettä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On. Ei juuri ole enää mitään. Ihan tyhmää ja turhaa koko unelmointi!
Mitä järkeä on haaveilla ja tavoitella sellaista, joka ei koskaan toteudu?
Eipä ne kotona murjottamalla toteudukaan eikä kukaan toteuta niitä sun puolestasi.
Unelmat vaatii työtä, vaivannäköä, säästämistä ja jopa jostain muusta luopumista.
Kaikki unelmat ei ole isoja ja kalliita. Mun tämän viikon unelma on ollut hapanjuuren herättäminen henkiin 2 viikon jääkaapissaolon jälkeen. Jos se onnistuu saan leivottua huomenna mahtavaa ciabattaa:)
En ole tuo kenelle vastaat, mutta "työ, vaivannäkö, säästäminen ja jostain muusta luopuminen" ei aina auta.
Joillakin käy niin, että itsestä riippumattomista syistä unelma toisensa jälkeen kariutuu. Ei siihen tarvita kuin oma tai läheisen vakava sairastuminen. Joskus itsekin ajattelin, ettei sellaista olekaan kuin "huono tuuri", vaan kyllä asiat aina onnistuvat kun jaksaa yrittää. Sen jälkeen on selvinnyt, miten moni asia elämässä voikaan mennä pieleen.
Toinen asia on sitten se, että aina ei voi tietää, onko valinnut edes oikeat tavoitteet. Moni haaskaa vuosia sellaisten asioiden parissa, jotka eivät tule koskaan onnistumaan. Vasta jälkeenpäin selviää, kannattiko se vaivannäkö vai ei - vai menikö pahimmillaan rahat ja terveys (mikä on esim. monen optimistisen yrittäjän kohtalo).
Myös sinänsä ihan normaalit ja vaatimattomat toiveet ovat jääneet monelta tässäkin ketjussa toteutumatta. Vaikkapa nyt perheen perustaminen, ihan tuikitavalliset ihmiset sitä tekee. Mutta "työ, vaivannäkö, säästäminen" ei siinä paljon auta, jos ei parisuhdetta löydy tai lapsia yrittämisestä huolimatta synny.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On. Ei juuri ole enää mitään. Ihan tyhmää ja turhaa koko unelmointi!
Mitä järkeä on haaveilla ja tavoitella sellaista, joka ei koskaan toteudu?
Eipä ne kotona murjottamalla toteudukaan eikä kukaan toteuta niitä sun puolestasi.
Unelmat vaatii työtä, vaivannäköä, säästämistä ja jopa jostain muusta luopumista.
Kaikki unelmat ei ole isoja ja kalliita. Mun tämän viikon unelma on ollut hapanjuuren herättäminen henkiin 2 viikon jääkaapissaolon jälkeen. Jos se onnistuu saan leivottua huomenna mahtavaa ciabattaa:)
En ole tuo kenelle vastaat, mutta "työ, vaivannäkö, säästäminen ja jostain muusta luopuminen" ei aina auta.
Joillakin käy niin, että itsestä riippumattomista syistä unelma toisensa jälkeen kariutuu. Ei siihen tarvita kuin om
Olet kyllä oikeassa. Jostain syystä pariutumisesta on tullut hyvin vaikeaa. Jos se ja sitä kautta perhe on ainoa toive toki tuntuu että kaikki on menetetty. Toki parisuhteelle on mahdollisuus kuolemaan saakka.
Elämässä voi olla muitakin haaveita, sellaisia mitä voi toteuttaa ja kokea saavuttamisen iloa sitä kautta.
Jos vaikuttaa että olen saanut unelmat toteutettua sormia napsauttamalla ei ole totta, olen itse monisairas, kärsin kivuista 24/7 ja se on aiheuttanut mm vakavan masennuksen. Olen/olemme menettäneet omaisuutta pariinkin otteeseen ja aloittaneet alusta, menneisyydessä myös mm 4 keskenmenoa. 90% ajasta tuntuu että lyömme päätä seinään mutta se 10% onnistumisia antaa voimaa jatkaa. Ja ne unelmat.
Unelmista ei saa tulla pakkomiellettä, silloin unelmointi vie voimia eikä anna mitään
Tavallaan joo. Burn outin myötä ainakin ammatilliset unelmat kutistuivat. Kunhan nyt pystyisi tekemään töitä uupumatta ja palkka pysyisi edes samana. Minulla on nyt lähes 5000€ palkka, joten pärjään sillä kyllä, vaikka palkkakehitys jäisi tähän. Ennen halusi kurkotella tähtiä ja olin tehnyt suunnitelman uralla etenemisestä. Nyt pääasia on selviytyminen. Ikää minulla on 35v.
Muuten sitten olenkin alkanut panostaa taas niihin työelämän ulkopuolisiin unelmiin. Olen vähän sellanen ihminen, että minusta unelmat on tehty toteutettavaksi ja sen eteen tehdään sitten töitä. Sen takia varmasti paloin loppuun työelämässä, mutta vapaa-ajan unelmien tavoittelu on kyllä enemmän energiaa antavaa kuin ottavaa.
Eikös tarkoitus ole se että unelmilla ja niiden toteutumiselma on merkitystä itselle. Ihan sama mitä muu universumi niistä miettii tai huomaako kukaan??