Lue keskustelun säännöt.
Onko teillä unelmat "kutistuneet" vuosien varrella?
18.12.2023 |
Siitä ei ole kovin monta vuotta, kun minulla oli vielä tosi isoja unelmia. Ihan kaikesta - lähtien siitä mitä kaikkea halusin ammatillisesti saavuttaa, millaista elämää haluaisin elää ja millaisessa talossa asua, millainen puoliso minulla olisi, ja niin edelleen.
Nyt olen nelikymppinen ja hätkähdyin siitä, miten pieniksi unelmani ovat kutistuneet. En halua enää mainetta ja mammonaa, vaan haluaisin tehdä työtä josta tykkään ja tienata sillä keskipalkan verran rahaa. Sen verran että sillä tulee toimeen. Rakkaudesta en ole haaveillut pitkään aikaan. Suurin haaveni on se, että haluaisin kunnostaa lapsuudenkotini loppuelämän kodikseni.
En tiedä johtuuko tuo unelmien kutistuminen varsinaisesti realismista, koska kyseinen lapsuudenkoti on kosteusvaurioinen, ja tuntuu tässä vaiheessa aika mahdottomalta, että minulla koskaan olisi tarpeeksi rahaa sen kunnostamiseen. Itse asiassa keskipalkkainen työkin alkaa tuntua mahdottomalta, saatikka sitten sellainen mistä tykkään.
Onko muilla ollut tällaista unelmien kutistumista? En edes osaa päättää onko se surullinen ilmiö vai ei. Ei oikein vain kiinnosta enää mikään muu kuin omat pienet asiat.
Kommentit (46)
Se on onni tässä maailmassa jos on pieneen tyytyväinen.
Nuorempana kaikki tuntuu aidosti mahdolliselta, vanhempana tulee juurikin tuota realismia, että kaikkea ei ole mahdollista tai edes tarpeeksi aikaa saavuttaa. Lopulta huomaa, että ei tarvitsekaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei, päinvastoin!
Koronan aika opetti että pitää elää nyt heti eikä vasta kun "tilanne sallii, on eläkkeellä, saa perintöä" tms. Etätyö antaa paljon mahdollisuuksia ja mekin hyödynnämme ne.
Haaveilimme elämästä ulkomailla ja toteutimme sen vajaa 2v sitten. Tosin vasta 50/50 töiden ja lasten perheiden takia mutta tämäkin on jo taivas entiseen verrattuna. Monet tuttavammekin ovat tehneet saman ratkaisun ja lisää tulee.
Unelmien toteuttamista estää vain terveyden heikkeneminen näin 60+v. Ainoa haave mistä toistaiseksi olen joutunut luopumaan on moottoripyörämatka halki Euroopan - häntäluu ei kestä sitä istumista. Lyhyitä matkoja kyllä.
Mulla on joka päivälle 100 haavetta, jos niistä saan yhdenkin vietyä huomiseen se on jo lähempänä toteutumista😄 En luovuta ennenkuin olen tuhkana ruusujeni juurella
Noin 70 % unelmista ja haaveista mennyt viemäriin.
Miehenhän pitäisi elämänsä aikana rakentaa talo, kasvattaa lapsi ja kirjoittaa kirja.
No sitä taloa tuskin koskaan rakennan, vaikka minulla päässäni onkin sen piirustukset.Ehkä eniten olisin halunnut kasvattaa nimenomaan pojan, mutta minulle siunaantui neljä tyttöä. Tosin olen kyllä korvannut tämän kasvattamalla toisten poikia (200-250 kpl) valmentajana eri urheilulajien parissa. Kirjaa en ole ajatellut koskaan kirjoittaa, joten siltä osin tavoitteet ei ole kutistunut.
M55
Olen saavuttanut elämässä jo kaikki unelmani lukuunottamatta yhtä: kestävä taloudellinen riippumattomuus. Sen suhteen olen valmis toisaalta joustamaan, koska pidän työstäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos olen rehellinen niin olen saavuttanut aika paljon nuoruuden unelmistani. Nyt tuntuu että on jäljellä enää yksi suuri unelma.
Ei oikeastaan. Yhä unelmani on elää yksin ja olla omassa rauhassani. Valitettavasti olin nuorempana tyhmä ja hankin lapsia joten tässä sitä ollaan. Yksi jäljellä ja se viihtyy ihan liian hyvin kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No sairauden myötä on mennyt monta unelmaa. Vielä hiukan haaveilen lottovoitosta, mutta en enää edes juurikaan matkustamisesta ym. Miehiä on ollut tarpeeksi ja yksi lapsikin. Jos voittaisin lotossa rakennuttaisin meidän omistamalle tontille uuden paremman talon ja korjaittaisin tämän vanhan. Tämä unelma tuskin koskaan toteutuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole, on ainostaan tulleet vain isommiksi. Miksi rajoittaa itseään pieniin unelmiin?
On. Haaveilin ensin puolisosta, omasta perheestä ja kolmesta (kenties neljästäkin) lapsesta ja ajatuksena oli perustaa perhe nuorena.
Kun sopivaa puolisoa ei tuntunut löytyvän jouduin luopumaan ajatuksesta olla nuori äiti ja lopulta sitten lapsihaavekin kutistui siihen, että saisin olla edes yhden lapsen äiti.
Nyt sekin mahdollisuus on jo ohi ja olen edelleen sinkku eli vuosien kuluessa se perhehaave pieneni pienenemistään ja lopulta sitä oli enää turha elätellä. Edelleen kaipaan kyllä parisuhdetta ja rakkautta, mutta siitäkin haaveesta kiinni pitäminen alkaa tuntua hankalalta enkä enää pysty uskottelemaan itselleni että "se oikea" voi tulla vastaan vaikka huomenna.
Nyt sitten on enemmänkin tavoitteena hyvä terveys jotta yksinelävänä pärjäisin mahdollisimman kauan itsekseni vaikka toisaalta kyllä haaveena on saada lähteä aikanaan ihan suorilta jaloin ja saappaat jalassa. Vanhuus ei tällaisen elämän jälkeen kiinnosta yhtään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tavallaan on, mutta tilalle on tullut uusiakin unelmia. Sellaisia, joista jää jotain jäljelle sittenkin kun minua ei enää ole.
Vierailija kirjoitti:
On. Haaveilin ensin puolisosta, omasta perheestä ja kolmesta (kenties neljästäkin) lapsesta ja ajatuksena oli perustaa perhe nuorena.
Kun sopivaa puolisoa ei tuntunut löytyvän jouduin luopumaan ajatuksesta olla nuori äiti ja lopulta sitten lapsihaavekin kutistui siihen, että saisin olla edes yhden lapsen äiti.
Nyt sekin mahdollisuus on jo ohi ja olen edelleen sinkku eli vuosien kuluessa se perhehaave pieneni pienenemistään ja lopulta sitä oli enää turha elätellä. Edelleen kaipaan kyllä parisuhdetta ja rakkautta, mutta siitäkin haaveesta kiinni pitäminen alkaa tuntua hankalalta enkä enää pysty uskottelemaan itselleni että "se oikea" voi tulla vastaan vaikka huomenna.
Nyt sitten on enemmänkin tavoitteena hyvä terveys jotta yksinelävänä pärjäisin mahdollisimman kauan itsekseni vaikka toisaalta kyllä haaveena on saada lähteä aikanaan ihan suorilta jaloin ja saappaat jalassa. Vanhuus ei tällaisen elämän jälkeen kiinnosta y
Sama homma, olen tosin mies. Fakta on se että ainoa realistinen toive on äkkilähtö suorin jaloin, joku slaagi tai hirvi lasista sisään. Tämä homma on jo niin nähty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miehenhän pitäisi elämänsä aikana rakentaa talo, kasvattaa lapsi ja kirjoittaa kirja.
No sitä taloa tuskin koskaan rakennan, vaikka minulla päässäni onkin sen piirustukset.Ehkä eniten olisin halunnut kasvattaa nimenomaan pojan, mutta minulle siunaantui neljä tyttöä. Tosin olen kyllä korvannut tämän kasvattamalla toisten poikia (200-250 kpl) valmentajana eri urheilulajien parissa. Kirjaa en ole ajatellut koskaan kirjoittaa, joten siltä osin tavoitteet ei ole kutistunut.
M55
Tyttöjesi onni, ettet saanut poikaa. Tuollainen isä on vielä pahempi, jos vierestä näkee, miten paljon enempi arvostaa poikaansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On. Haaveilin ensin puolisosta, omasta perheestä ja kolmesta (kenties neljästäkin) lapsesta ja ajatuksena oli perustaa perhe nuorena.
Kun sopivaa puolisoa ei tuntunut löytyvän jouduin luopumaan ajatuksesta olla nuori äiti ja lopulta sitten lapsihaavekin kutistui siihen, että saisin olla edes yhden lapsen äiti.
Nyt sekin mahdollisuus on jo ohi ja olen edelleen sinkku eli vuosien kuluessa se perhehaave pieneni pienenemistään ja lopulta sitä oli enää turha elätellä. Edelleen kaipaan kyllä parisuhdetta ja rakkautta, mutta siitäkin haaveesta kiinni pitäminen alkaa tuntua hankalalta enkä enää pysty uskottelemaan itselleni että "se oikea" voi tulla vastaan vaikka huomenna.
Nyt sitten on enemmänkin tavoitteena hyvä terveys jotta yksinelävänä pärjäisin mahdollisimman kauan itsekseni vaikka toisaalta kyllä haaveena on saada lähteä aikanaan ihan suorilta jaloin ja saappaat jalassa.
Samoin. Haaveilen enää kuolemasta. Mieluiten kuolisin lento-onnettomuudessa, tykkään vauhdista ja lähtö olisi varmaan varma ja nopea.
Nuorena haaveili luhtitalon päädystä tai pienestä ok-talosta maaseudun rauhassa tai pieni kaupunki. Tulos: kerrostalo pieni kaksio. Mutta siihen on syynsä ja sillä mennään mitä on. Kulloinkin. Matkailu. Tulos: ei matkoja. No siihenkin on syynsä ja nykymaailmassa pitääkin miettiä tarkasti mihin matkustaa. Asiat ovat vähän mutkikkaampia, mikä on mahdollista ja mikä ei. Mielikuvamatkailu on ilmaista. Hengitys maksaa myös, koska ruuassa ja muussa on maksunsa.
Oli haaveita. Osan toteutin: opiskelun, ulkomailla asumisen, maalla asumisen, oman pikku talon, auton, koiran. Isot eli maine ja mammona, ei toteutuneet. Kohta eläkeikä ja toteutumatta jää.
Suurin osa haaveista jäi haaveiksi. Kaikki uraan ja ammattiin liittyvät. Oikeastaan aika pian sen jälkeen, kun 25 vuotta tuli mittariin, niin ovia alkoi sulkeutua rytinällä. Nyt 37-vuotiaana on jäljellä enää matkustamiseen ja terveyteen liittyviä unelmia.
Harvoin ne isot unelmat on toteutuneet. Pienemmät vähän helpommin. Nyt kun iän myötä on tullut arkirealismia ja unelmien tasoa samalla laskettu, niin unelmat toteutuneet vähän paremmin.
nosto