Lue keskustelun säännöt.
Onko teillä unelmat "kutistuneet" vuosien varrella?
18.12.2023 |
Siitä ei ole kovin monta vuotta, kun minulla oli vielä tosi isoja unelmia. Ihan kaikesta - lähtien siitä mitä kaikkea halusin ammatillisesti saavuttaa, millaista elämää haluaisin elää ja millaisessa talossa asua, millainen puoliso minulla olisi, ja niin edelleen.
Nyt olen nelikymppinen ja hätkähdyin siitä, miten pieniksi unelmani ovat kutistuneet. En halua enää mainetta ja mammonaa, vaan haluaisin tehdä työtä josta tykkään ja tienata sillä keskipalkan verran rahaa. Sen verran että sillä tulee toimeen. Rakkaudesta en ole haaveillut pitkään aikaan. Suurin haaveni on se, että haluaisin kunnostaa lapsuudenkotini loppuelämän kodikseni.
En tiedä johtuuko tuo unelmien kutistuminen varsinaisesti realismista, koska kyseinen lapsuudenkoti on kosteusvaurioinen, ja tuntuu tässä vaiheessa aika mahdottomalta, että minulla koskaan olisi tarpeeksi rahaa sen kunnostamiseen. Itse asiassa keskipalkkainen työkin alkaa tuntua mahdottomalta, saatikka sitten sellainen mistä tykkään.
Onko muilla ollut tällaista unelmien kutistumista? En edes osaa päättää onko se surullinen ilmiö vai ei. Ei oikein vain kiinnosta enää mikään muu kuin omat pienet asiat.
Kommentit (46)
Päinvastoin. Yllätyin opiskelijana kuinka paljon elintaso nousi lapsuudenkodista, ja työelämään siirryttäessä miten paljon jää joka kuukausi säästöön, 2000e.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Unelmat ovat pysyneet samoina. En ole pystynyt toteuttamaan siinä aikataulussa ja sillä tavalla kuin olisin halunnut, mutta toteutan niitä silti niin paljon kuin voin.
Ei, koska olen saavuttanut ne tärkeimmät jutut jo. Ihanat lapset, hyvä työ, ihana parisuhde. Unelmat ovat kyllä kasvaneet, koska lottovoitto ja talvet ulkomailla olisi haaveissa.
Suuret ammattiin liittyvät unelmat jäivät toteutumatta. Pari unelmaani toteutui, mutta eivät osoittautuneetkaan toteutuneina sellaisiksi kuin ajattelin.
Haaveilin omasta hevosesta koko lapsuuden ja nuoruuden. Lasten ollessa pieniä ei ollut mahdollisuutta toteuttaa tätä. Sitten jossain vaiheessa oli sekä taloudellinen tilanne että elämäntilanne sellaiset, että ostin oman hevosen. Pari vuotta meni hyvin, ja sitten se sairastui. Viimeiset vuodet siitä ei ole ollut mitään iloa, eläinlääkärilaskuja, huolta, murhetta ja rahanmenoa ainoastaan.
Eli ei kannata surra, jos jotkut unelmat ei toteudu. Joskus unelmat on parempia kuin niiden toteuttaminen. Harmi vaan, ettei sitä voi etukäteen tietää.
Vierailija kirjoitti:
Haaveissa oli kerrostalokolmio Krunikasta ja laivan kokoinen jenkkirauta - nyt on vuokrayksiö Kinnulassa ja polkupyörä.
M 52
Miksi Kinnula kuulostaa paremmalta kuin Kruunuhaka. Suomessa on pakko olla muuta kuin Helsinki tai vaihtoehdoksi joku muu kaupunki. Kaksio olisi varmaan silti kivempi kuin yksiö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haaveilin nuorena isommista asioista, koska en tuntenut itseäni. Kiiltokuvaelämää muutaman vuoden kokeiltuani vaihdoin uudet huonekalut elämää nähneisiin torilöytöihin ja ulkoisen habituksen tavoittelun kotona puuhailuun sellaisten asioiden parissa, jotka tuovat juuri minulle iloa. Haluan panostaa läheisten kanssa viettämääni aikaan. Elämä on vaatimatonta ja tasaista. Tässä olen onnellinen.
On ja ei. Tietty lapsuuden haave on mielessä ja olen hyvin lähellä toteuttaa sen, mutta pienemmässä mittakaavassa. Kun se on tehty olen valmis lähtemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuorempana haaveita oli miljoonia, suurin osa epärealistisia. Edelleen 56 v rakastan haaveilua, mutta enää ei edes viitsi haaveilla mahdottomuuksista. Ja realistisia haaveita on kiire alkaa toteuttaa ennen kuin tästä kupsahtaa. Haaveita joutuu priorisoimaan 😬
Vierailija kirjoitti:
Noin 70 % unelmista ja haaveista mennyt viemäriin.
30% toteutuma on huima tulos! Mahtavaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miehenhän pitäisi elämänsä aikana rakentaa talo, kasvattaa lapsi ja kirjoittaa kirja.
No sitä taloa tuskin koskaan rakennan, vaikka minulla päässäni onkin sen piirustukset.Ehkä eniten olisin halunnut kasvattaa nimenomaan pojan, mutta minulle siunaantui neljä tyttöä. Tosin olen kyllä korvannut tämän kasvattamalla toisten poikia (200-250 kpl) valmentajana eri urheilulajien parissa. Kirjaa en ole ajatellut koskaan kirjoittaa, joten siltä osin tavoitteet ei ole kutistunut.
M55
Parhaat rakastajat saavat tyttäriä:)
Olen seurannut etäältä vierestä kun muut ovat saavuttaneet unelmani.
Kun lähestyin viidenkympin ikää, kaikki tavoitteet ja unelmat katosivat. Nyt seuraan katsojana tätä näytelmää.
Vaikka paiskin töitä kuin mielipuoli, olin kuitenkin koko ajan nimetön taustanäyttelijä ja nyt lopulta katsomon puolella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On. Ei juuri ole enää mitään. Ihan tyhmää ja turhaa koko unelmointi!
Mitä järkeä on haaveilla ja tavoitella sellaista, joka ei koskaan toteudu?
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa haaveista jäi haaveiksi. Kaikki uraan ja ammattiin liittyvät. Oikeastaan aika pian sen jälkeen, kun 25 vuotta tuli mittariin, niin ovia alkoi sulkeutua rytinällä. Nyt 37-vuotiaana on jäljellä enää matkustamiseen ja terveyteen liittyviä unelmia.
Mulla päinvastoin, unelmat vasta alkoivat toteutumaan 36 ikävuoden jälkeen!
Siihen saakka olin köyhän duunariperheen perheen ainokainen, köyhän lapsiperheen äiti pahimpaan lama-aikaan ja lopulta 3 lapsen yh .
36v aloin seurustelemaan nykyisen mieheni kanssa ja sitkeästi ryhdyimme toteuttamaan unelmiamme. Niin uran suhteen kuin kodinkin - asumme 3. itselle suunnitellussa ja rakennetussa talossa, meillä on myös talo ulkomailla. Lapsia on kaikkiaan 4, kaikki terveitä ja menestyneitä ja lastenlapsiakin 3. Viimeisen kerran vaihdoin työpaikkaa parempaan 58v, sain tehdä vuosien ajan unelmahommia ja nähdä maailmaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei minulla ole unelmia, vaan tavotteita.
n43
Mulla oli nuorena niin, että en uskaltanut haaveilla oikein mistään. Oli koko ajan sellainen olo, että kaikesta opiskelusta ja työnteosta huolimatta joudun varmaan jonnekin katuojaan.
Oli ihmeellinen olo joskus kolmekymppisenä tajuta, että kannatti tehdä kaikki ne uhraukset. Elämässä alkoi mennä hyvin. Vaurastuin ja perustin yrityksen. Löytyi ihana mieskin.
olen saavuttanut enemmän mitä halusin.
🇺🇦🇮🇱
Vierailija kirjoitti:
On. Ei juuri ole enää mitään. Ihan tyhmää ja turhaa koko unelmointi!
Mitä järkeä on haaveilla ja tavoitella sellaista, joka ei koskaan toteudu?
Eipä ne kotona murjottamalla toteudukaan eikä kukaan toteuta niitä sun puolestasi.
Unelmat vaatii työtä, vaivannäköä, säästämistä ja jopa jostain muusta luopumista.
Kaikki unelmat ei ole isoja ja kalliita. Mun tämän viikon unelma on ollut hapanjuuren herättäminen henkiin 2 viikon jääkaapissaolon jälkeen. Jos se onnistuu saan leivottua huomenna mahtavaa ciabattaa:)
Kiva keskustelu. Ihan Nuorena, lukioikäisenä, unelmoin omannäköisestä elämästä, ainakaan ei tylsää perhe-elämää ja tavanomaista työtä. Mieluiten olisin ryhtynyt noidaksi mutta kyvyt ei riittäneet. Nyt 25 v naimisissa saman miehen kanssa, kaksi aikuista lasta, valtion virka. Olen aivan tyytyväinen.
Kaikista unelmista on täytynyt vuosien myötä luopua ja oikeastaan mikään ei ole toteutunut. Haaveilin ihan perusjutuista perheestä, kauniista itserakennetusta kodista ja puolisosta ja lapsista siis ennen kaikkea. Jossain vaiheessa nuorempana varmaan toivoin, että elämä olisi taloudellisesti vähän helpompaa kuin lapsuuden perheessäni mutta varsinaisesta mammonasta en ole koskaan haaveillut. Mutta mitään haaveistani en saanut. Ikisinkuksi jäin ja kuten joku täällä jo sanoi vanhuus tällä asetelmalla ei kiinnosta kyllä yhtään. Jäljellä olisi haave rakkaudesta, mutta en jaksa siihenkään enää uskoa. Elämäni on ollut yhtä pettymystä toisen perään ja nyt taistelen masennuksen kanssa. Paitsi että en jaksa oikeastaan edes taistella, kuhan olen.
Mä menetin masennuksen myötä kyvyn unelmoida jo parikymppisenä, eikä ole palautunut. Se on se, kun tajuaa kaiken mittakaavan.. ni ei jotenkin enää jaksa innostua mistään. Vaikka olis maailman kuuluisin ja paras, niin ei sillä ole lopulta mitään väliä isossa mittakaavassa.
Haaveissa oli kerrostalokolmio Krunikasta ja laivan kokoinen jenkkirauta - nyt on vuokrayksiö Kinnulassa ja polkupyörä.
M 52