Lue keskustelun säännöt.
kysymys miehille isyydestä, vastaa rehellisesti
18.12.2023 |
Jos SINÄ olisit samassa asemassa kuin nainen jonka viimeinen mahdollisuus saada lapsia on noin 42-vuotiaana JA JOKA joutuu kestämään raskauden, synnytyksen, imetykset ym niin haaveilisitko vanhemmuudesta?
mulla on vaan alkanut olla semmonen fiilis että teitä kiinnostaa isyys "vain teoriassa", että on mukavaa saada sanoa olevansa isä mutta siihen se sitten jääkin. Kuinka moni teistä viihtyisi missään määrin YH-isänä?
sen sijaan näen miehiä jotka on niitä isukkeja ja isoin asia elämässä on "sen pyhimmän" metsästäminen deittiäpeistä. Eksä hoitaa teidän mukulanne ja toivotte että jos vahinko taas käy niin seuraava nainen hoitaa taas mukulan numero 2.
Onko teistä kukaan pikkupoikana edes haaveillut isyydestä, tai edes teininä? Tuskin kukaan.
Oon vm88 nainen ja en teidän kanssa ole uskaltanut edes lähteä koko touhuun.
Kommentit (21)
Haaveilisin vanhemmuudesta tuossa tilanteessa. Onneksi semmoinen tilanne ei ollut koskaan ajankohtainen. Neljäs lapsi syntyi ollessani 32 v.
Kolmannen kohdalla olin kotona suurimman osan vanhempainvapaista, exä töissä. Eron jälkeen osa lapsista asui minun luona osa exän.
Tuskin minä pikkupokana isyydestä haaveilin, mutta kyllä se joskus parikymppisenä oli jo selvää, että haluan useamman lapsen.
Kaksi vanhinta lasta on jo yli 20. Molempiin olin yhteydessä viimeksi eilen ja kyselin, ovatko tulossa tännepäin joulouna. Nähtävästi saan kaikki lapset kasattua luokseni viettämään yhden illan joulun aikana. Olen tukenut ja auttanut aina kun on tarvinnut. Miksi ei? Minun lapsiahan ne on ja rakkaita minulle nyt ja aina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En haaveillut isyydestä teininä, silloin haaveili että saisi eka kerran pillua.
Haaveilin isyydestä heti kun ensimmäinen vakavampi suhde syntyi. Ja tästä ne lapset sitten syntyikin. Suhde ei tosin kantanut ja jäin yh-isäksi kahdelle pojalle. Lapsia olisi varmasti enemmän jos olisin onnistunut kumppanin valinnassa paremmin. Periaate päätös oli että minulla ei ole lapsia kuin yhdelle naiselle ja kävin steriloitavana heti eron jälkeen.
Oma näkemys on aina ollut että lapset tehdään 20 -30v iässä. Nyt on hyvä kun lapset on ollut omillaan jo tovin
T: M71
Isyys on parasta mitä minulle on tapahtunut, eikä se johdu siitä että muutoin olisi ollut kurjaa. Lapsi muuttaa kaiken ja antaa elämälle tarkoituksen. Tuo mukanaan myös kuolemanpelon.
Naisen tehtävä on kasvattaa lapsi. Miehen tehtävä on laittaa spermat naisen emättimeen.
En todellakaan haaveilisi vanhemmuudesta. Ikinä en ole lapsistakaan haaveillut, mutta 2 niitä suostuin tekemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noh, itse olen ollut yh-iskä lasten taaperoiästä asti. Päivääkään en vaihtaisi pois:)
M48
Kyllä mä olen ollut valmis lapsiin jo alle 20 vuotiaana.
Isäksi tulin kuitenkin vasta 29 vuotiaana.
Siloinkin kun puolisolle totesin, että 10 vuotta yhdessä, jos hän ei halua perhettä niin mun on aika siirtyä eteenpäin vaikka rakastinkin ja rakastan vaimoani edelleen.
M51
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole päivääkään koskaan haaveillut isyydestä.
Mutta isä minusta tuli kahdesti enkä päivääkään vaihtaisi pois.
M41
Haaveilin isyydestä, halusin olla samanlainen kuin oma isäni. Silloinen tyttöystäväni ei halunnut lapsia, ja eron jälkeen aloin seurustella itseäni vanhemman naisen kanssa, jolla oli jo aiemmasta suhteesta kaksi lasta. Nyt olen aika tyytyväinen, ettei minulla ole omia lapsia: joka toinen viikko vaimon lapset ovat meillä ja saan olla turvallinen aikuinen heille, joka toinen viikko vaimon kanssa vietämme lapsettoman parin elämää.
M28
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ero tulisi haluaisin ehdottomasti olla lähivanhempi. En kestä ajatusta etten näkisi noita päivittäin.
Parikymppisenä ajatus isyydestä lähinnä pelotta ja siksi käytin ehkäisyä. Kolmekymppisenä tuli parille kaverille lapsia ja iski "vauvakuume".
Ensimmäisen lapseni syntymässä olin läsnä ja kun hän lopulta saapui maailman ymmärsin heti etten ollut ymmärtänyt elämästä ihan kaikkea. Näin ihan aidon ihmeen ensimmäistä kertaa elämässäni. Samoin oli toisen kohdalla.
Vien ja haen nämä koulusta, olen mukana harrastuksissa ja suren jo etukäteen kun kohta koittaa aika, jolloin iskä ei enää olekaan kaiken keskipiste ja supermies vaan vmäinen ja vähän nolo tyyppi. Ei tuo taida aina niin mennä, mutta oma teini-ikä oli vanhemmilleni varmaankin melko raskas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole koska tullut pieneen mieleenkään, lapset olisi ollut pahinta mitä elämä voi tarjota. Onneksi lääketiede hoitaa homman.
Vela M57
Kyllä sen tietää, jos haluaa tai ei halua lapsia. Ne naiset tässä asiassa on vaikeammassa tilanteessa. Ei haluaisi valehdella, jos toisella on erilaiset toiveet.
M48
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toisen lapsen jälkeen kävin vasektomiassa koska tiesin, etten enää halua lisää lapsia. Tuosta nyt reilu 10 vuotta aikaa ja ei ole tarvinnut päätöstä katua. Eksä hoitaa vuoroviikoin lapsimme ja vastaavati puolet ajasta minä hoidan lapsiamme.
Kysymys naisille: Haluaisitko lapsia jos tietäisit että tulet olemaan etävanhempi?
Vierailija kirjoitti:
Kysymys naisille: Haluaisitko lapsia jos tietäisit että tulet olemaan etävanhempi?
Haluaisin kyllä, toki mieluusti näkisin lapsiani mahdollisimman paljon. Mutta mieluummin etävanhempi kuin ei ollenkaan vanhempi.
Vierailija kirjoitti:
Kysymys naisille: Haluaisitko lapsia jos tietäisit että tulet olemaan etävanhempi?
Olen toisen lapsen lähi-, ja toisen etävanhempi. Viikko-viikko -systeemissä sillä ei ole samanlaista painoarvoa, mutta en ikinä suostuisi olemaan joka toinen vkl -äiti.
Olen jo kahden nuoren aikuisen isä ja yritän vastata rehellisesti. Vaikka tuossa oli useampikin kysymys, johon ap itse vastasi puolestani.
"Jos SINÄ olisit samassa asemassa kuin nainen jonka viimeinen mahdollisuus saada lapsia on noin 42-vuotiaana JA JOKA joutuu kestämään raskauden, synnytyksen, imetykset ym niin haaveilisitko vanhemmuudesta?"
42-vuotiaana olisin voinut nippanappa ruveta uudestaan isäksi, kun vaimo kovasti halusi, mutta en enää 45-vuotiaana. Ehkä tilanne olisi ollut toinen, jos ei olisi ollut lapsia ennestään, mutta kyllä ne rajat tulevat miehelläkin vastaan.
"Kuinka moni teistä viihtyisi missään määrin YH-isänä?"
No harvempi joo, mutta harva nainen yh:ksi omasta tahdostaan rupeaa. Tietysti, jos toinen vanhempi jostain syystä ei olisi siinä, niin ei miehetkään niitä lapsia pois anna.
"Onko teistä kukaan pikkupoikana edes haaveillut isyydestä, tai edes teininä?"
Pikkupoikana aikuinen elämä tuntuu kyllä niin kaukaiselta, ettei sitä niin konkreettisesti ajattele, mutta varmasti olen ajatellut elämää, "kun minulla on perhe." Teininä ja nuorena aikuisena vastuu tuntui kyllä ihan ylitsepääsemättömältä, joten silloinkin se tuntui jotenkin utopistiselta (että olisi joskus kykenevä perustamaan perheen, olemaan vastuussa useammasta ihmisestä)
"Oon vm88 nainen ja en teidän kanssa ole uskaltanut edes lähteä koko touhuun."
Varmaan on tosiaan parempi niin.
Vierailija kirjoitti:
Haaveilin isyydestä, halusin olla samanlainen kuin oma isäni. Silloinen tyttöystäväni ei halunnut lapsia, ja eron jälkeen aloin seurustella itseäni vanhemman naisen kanssa, jolla oli jo aiemmasta suhteesta kaksi lasta. Nyt olen aika tyytyväinen, ettei minulla ole omia lapsia: joka toinen viikko vaimon lapset ovat meillä ja saan olla turvallinen aikuinen heille, joka toinen viikko vaimon kanssa vietämme lapsettoman parin elämää.
M28
Hienoa, että saat olla heille turvallinen aikuinen.
Minä olen ollut sitä yli 200 lapselle kun olen heitä urheilukentillä valmentanut kohta 30 vuotta. Se on hieno tunne kun päästään siihen vaiheeseen, että lapsi uskaltaa oikeasti näyttää tunteensa ja suuttua sinulle kun tietää, ettei häntä hylätä, vaikka suuttuukin.
Lisäksi vaikuttaa että aikuinen lapsi kiinnostaa vain ja ainoastaan äitiä, ei sitä isää? Oletteko miettineet miltä isyys näyttää sitten kun tyttärenne on esim 25v? Meinaatteko olla puheväleissä, auttaa, tukea? Vai onko menossa seuraava avioliitto ja v*tut siitä ekasta lapsesta? ap