Lue keskustelun säännöt.
Miksi mennä naimisiin alle 25v? Kestääköhän
17.12.2023 |
Tuttuni meni naimisiin 23v, taisi juuri olla täyttämässä 24. Pariskunnan molemmilla osapuolilla edellisistä suhteista lapset ja yhteinenkin tehty jo, hankala uskoa, että kestäisi, mutta mielenkiinnosta kyselen, että onko tällaiseen nopeasti ja nuorena avioon kiirehtivällä jotain syytä taustalla, epävarmuus tms? Vai olenko vain kapeakatseinen, itse en voisi kuvitella siinä iässä sitoutuvani kehenkään loppuelämäkseni, varsinkin kun yhteistä elämää takana pari-muutama hassu vuosi. Ajatuksia?
Kommentit (46)
Me alettiin seurustella 20-vuotiaina, muutettiin yhteen heti, kihloihin 2 kk tuntemisen jälkeen, 1. raskaus vuoden kuluttua, naimisiin 23-vuotiaina. Ei taustalla epävarmuutta vaan päinvastoin, taustalla nimenomaan varmuus siitä että halutaan olla loppuikämme yhdessä. Miksi odottaa, kun tietää mitä tahtoo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihminen on aivoistaan fyysisestikin keskenkasvuinen vähintään 30v asti. Ei ole sattumaa että ihminen on hedelmällisimmillään silloin kun on tyhmimmillään.
https://www.menshealth.com/health/a26868313/when-does-your-brain-fully-…
Alkuhuuma kestää ensimmäiset 3v. Sen biologinen tarkoitus on saada naaras astutettua. Tyypillisesti tällöin naaraalle herää ajatus naimisiinmenosta ja sikiämisestä ja hän aloittaa niistä mankumisen.
Keski-iässä on avioeropiikki, jolloin vaihdetaan nuorempaan poljettavaan ne ketkä voivat. Lisääntyvien miesten määrä on pienempi kuin lisääntyvien naisten määrä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuossa on painolastina se, että kummallakin on lapsia jo parikymppisenä ja suhde toisen vanhemman kanssa ei kestänyt alkua pidemmälle. Tietysti voivat oppia erheistään, mutta kun jo on tehty yhteinenkin lapsi, epäilyttää, että ovat nopeita käänteissään. Myös eron suhteen.
Nämä lukiossa tavanneet "untuvikot" ovat eri lähtökohdissa.
Tämä juuri. Lapsensahan on jo kerran eronnut.
Ihmetyttää myös, miksi ap toppuuttelee nuorten vanhempien naimisiinmenoa! Eikö olisi ollut parempi keskustella lapsensa kanssa aikoinaan siitä, ettei kannata tehdä vauvaa, jos suhde ei ole varmalla pohjalla?
Vastauksesi taisi tulla väärään ketjuun.
Tästä ketjusta tulee jotenkin hyvä mieli, kun ihmiset kertovat onnistuneita parisuhdetarinoita. Kaikki ei olekaan synkkää ja tuhoon tuomittua, maailmassa on toivoa :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten mahdollista tuossa iässä lapset tehty?
Olin 20-v., mieheni 21-v. Onnellisia avioliittovuosia takana nyt 42 ja toivottavasti monen monta edessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eiköhän avioliitot juuri kestä paremmin mitä nuorempana naimisiin mennään.
Meiltä löytyy jo kaksi naperoa. Ollaan 16-vuotiaita ja koulut on jo viime keväänä käyty, nyt iltatähti haaveissa <3
Ihan hyvin voi kestää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin 19-vuotias naimisiin mennessä! Nyt oltu jo 49 vuotta eli hyvin on kestänyt. Sulhanen oli toki jo vanha: 21-vuotias! Jos löytää hyvän jo heti, miksei voi onnistua?
Voi onnistua, jos käy aivan ilmiömäinen tuuri. Mutta kyllä jos tänä päivänä jonkun avioliitto kestää 19-vuotiaasta loppuelämän, niin täytyy olla melkoinen virtuoosi jo tuon ihmisenkin.
Älä jaksa tuon tuurin kanssa. Kyllä siinä on muutakin
Menin naimisiin 19-vuotiaana. Erosin 23-vuotiaana. 24-vuotiaana menin naimisiin ja erosin 31-vuotiaana. Menin naimisiin 38-vuotiaana ja nyt edelleen 40-vuotiaana siinä liitossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten mahdollista tuossa iässä lapset tehty?
Miten niin? Onhan mahdollisra saada lapsia, heti kun on saavuttanut puberteetti-iän elivaikka 12- tai 13-vuotiaana.
Se ei kyllä ole kovin fiksua, oli sitten mies tai nainen.
Vierailija kirjoitti:
Miten mahdollista tuossa iässä lapset tehty?
Luin joskus suomalaisesta 28-vuotiaasta tytöstä joka oli jo isoemä. Tämä on kehitysmaa. Enää ei opita edes lukemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuossa on painolastina se, että kummallakin on lapsia jo parikymppisenä ja suhde toisen vanhemman kanssa ei kestänyt alkua pidemmälle. Tietysti voivat oppia erheistään, mutta kun jo on tehty yhteinenkin lapsi, epäilyttää, että ovat nopeita käänteissään. Myös eron suhteen.
Nämä lukiossa tavanneet "untuvikot" ovat eri lähtökohdissa.
Tämä juuri. Lapsensahan on jo kerran eronnut.
Ihmetyttää myös, miksi ap toppuuttelee nuorten vanhempien naimisiinmenoa! Eikö olisi ollut parempi keskustella lapsensa kanssa aikoinaan siitä, ettei kannata tehdä vauvaa, jos suhde ei ole varmalla pohjalla?
Vastauksesi taisi tulla väärään ketjuun.
Ei tullut, mutta huomasin että kyse ei olekaan ap:n lapsesta vaan hänen tutustaan. Muilta osin vastaukseni pätee.
Miksi ei, voihan sitä aina erota jos ei homma toimikaan. Enemmän tuo yhteinen lapsi sitoo
Vierailija kirjoitti:
Miksi ei, voihan sitä aina erota jos ei homma toimikaan. Enemmän tuo yhteinen lapsi sitoo
Niin ja se lapsikin tulee joskus kuolemaan kun hänet on siihen vanhempien toimesta pakotettu.
Ei kai suhteen kesto riipu siitä meneekö naimisiin vai ei ja missä vaiheessa. Me ollaan oltu 19v kun tavattu, naimisiin mentiin vuosien päästä kun oli jo lapsiakin, ilman isompia seremonioita. 23 vuotta on yhdessä taivallettu eikä naimisiinmenolla ollut mitään vaikutusta mihinkään.
Tyttäreni oli hieman alle 19v mennessään naimisiin. Sulhasen isoäiti tuli minulle häissä selittämään, että "Minäkin olin samanikäinen, kun menin naimisiin ja pian olen ollut 60v naimisissa!"
Nuorihan hän oli, mutta olivat he jo kolme vuotta seurustelleetkin. Nyt ovat ehtineet olla jo neljä vuotta naimisissa. Eihän sitä kyllä voi tietää, tuleeko tästä sellainen 60 vuoden avioliitto. Mutta jos menee alkumetreillä pieleen, niin ehtii vielä hyvin seuraavalle kierrokselle.
Onko se parempi sitten pyöriä vuosikausia jossain Tinderissä? En minä sellaistakaan olisi omalle lapselle toivonut.
Minä aloin seurustelemaan lapsuuden ystäväni kanssa 17 vuotiaana. Naimisiin mennessä olin 21v. Lapset syntyi kun olin 22v, 24v, 25v ja 28v. Nyt 39v ja edelleen onnellisesti yhdessä. Mies on aina ollut paras ystäväni, en mä usko että kenenkään muun kanssa olisin niin nuorena vakavasti pariutunut.
Syyt avioliitolle oli yhteisen omaisuuden kartuttaminen, perheenperustaminen. Rakkaus. Lasta oltiin jo jokunen vuosi yritetty kunnes mietittiin pitäisikö se vihkiminen hoitaa pois alta ennen lapsia niin kaikki helpompaa, eikä pehreellisenä tarvitse enää myöhemmin alkaa häitä mahduttamaan aikatauluun/budjettiin.
Menin naimisiin pari viikkoa ennen kuin täytin 19.
Ensi kesänä juhlimme 40 vuotis hääpäivää.