Mies pettynyt elämäänsä
Olen parisuhteessa miehen kanssa, joka on pettynyt elämäänsä.
Kaikki on hänestä pielessä... kaikessa on valinnut väärin. Parisuhdetta nyt ei nimeä pieleen menneeksi valinnaksi, mutta en ihmettele, jos päänsä sisällä ajattelee niin.
Mä aika paljon elän omaa elämääni enkä ns. ole antanut miehen pilata omaa elämääni. Mutta aika riippakivihän tuo on nykyään.
Onkohan tuo jokin tilapäinen elämäkriisi jonka voi odottaa menevän ohi vai pitäisikö mies jättää elämään omassa kurjuudessaan...
Kommentit (63)
En itse jaksaisi tuollaista kumppania. Joku voi pitää minua kylmänä, mutta en vain jaksaisi. Itsellä lastensuojelutaustaa, olen ihan vauvasta asti kokenut turvattomuutta vanhemmat vakavan päihdeongelman ja traumataustan takia, joka oireili erinäköisenä väkivaltana. Olen tehnyt ihan hemmetin kovan työn itseni kanssa, että olen päässyt jaloilleni ja elän nyt suht normaalia, onnellista ja tasapainoista elämää. En vaan jaksaisi katsella tuollaista kumppania, joka on oman elämänsä ja onnellisuutensa edessä täysin saamaton nurisija. En halua enää ankeuttaa omaa elämääni.
Luonnevika ei parane odottamalla.
Näkökulma ja asenne pielessä.
Ei ne lapset välttämättä olisikaan olleet ne elämän suola vaan olisi voinutkin olla et se märinä johtuisi siinä tapauksessa lapsista jos niitä olisi ollut: "Kun veivät kaiken rahan ja ajan, eivät antaneet hetkeäkään rauhaa ja kun oli se koliikki/ adhd/ autismi yms."