Lue keskustelun säännöt.
Mies pettynyt elämäänsä
17.12.2023 |
Olen parisuhteessa miehen kanssa, joka on pettynyt elämäänsä.
Kaikki on hänestä pielessä... kaikessa on valinnut väärin. Parisuhdetta nyt ei nimeä pieleen menneeksi valinnaksi, mutta en ihmettele, jos päänsä sisällä ajattelee niin.
Mä aika paljon elän omaa elämääni enkä ns. ole antanut miehen pilata omaa elämääni. Mutta aika riippakivihän tuo on nykyään.
Onkohan tuo jokin tilapäinen elämäkriisi jonka voi odottaa menevän ohi vai pitäisikö mies jättää elämään omassa kurjuudessaan...
Kommentit (63)
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäisiä olette ja kuinka pitkään olette olleet yhdessä, onko jokin seitsemän vuoden kriisi yhteiselossa? Onhan lapsettomuuskin eräänlainen kriisi parisuhteessa. Onko sitä tutkittu tai hoidettu? Oletteko yhdessä purkaneet tuntoja lapsettomuudesta?
Onko hän työelämässä löytänyt oman uranpolkunsa ja tekeekö liikaa töitä? Tämäkin saattaa aiheuttaa pettymystä, jos suunta ei ole vielä selvillä.
Toista et voi muuttaa, vain omaa suhtautumista häneen? Onko sinulla kykyä myötätuntoisee ja empaattiseen läsnäoloon? Mietin kun et ole antanut miehen tyytymättömyyden haitata omaa elämääsi? Minun elämääni ainakin vaikuttaa puolisoni tunteet jossain määrin. Onko teillä yhteisiä kiinnostuksen kohteita ja harrastuksia?
Jos rakastatte toisianne niin löydätte ajan kanssa toivottavasti tasapainon suhteessa.
Olemme olleet yhdessä jo viisitoista vuotta, ikää molemmilla +/- 45. Lapsettomuutta tutkittiin, mutta selkeää syytä ei löytynyt. IVF-hoitoa harkittiin, mutta jo silloin mies alkoi vetäytyä ja paeta töihin eikä aktiivisesti ollut niihin hakeutumasa, joten luovuin itse ajatuksesta. Ajattelin, etten jaksa niitä kumppanin kanssa, josta ei ole tueksi. Ja nykyään olenkin tyytyväinen, ettei tähän suhteeseen lasta tullut. Mies taas katuu, ettei niihin hoitoihin menty. Sen enempää emme ole aiheesta puhuneet, en ole jaksanut houkutella puhetta toisesta ulos, kun se on niin vaikeaa.
Taloudellinen tilanne on molemmilla kunnossa. Mies tosin kokee, ettei työllä ole merkitystä. Yhteinen juttu on luonnossa liikkuminen, muuta ei enää oikein ole. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kysy miettiikö mies vaihtamista nuorempaan naiseen jonka kanssa tehdä vielä lapsia. Siitä voi johtua puhumattomuus.
Vierailija kirjoitti:
Kysy miettiikö mies vaihtamista nuorempaan naiseen jonka kanssa tehdä vielä lapsia. Siitä voi johtua puhumattomuus.
naisiahan niin vain vaihdetaan :D :D :D
Vierailija kirjoitti:
Kysy miettiikö mies vaihtamista nuorempaan naiseen jonka kanssa tehdä vielä lapsia. Siitä voi johtua puhumattomuus.
Jos noin on, eiköhän suhteemme olisi sillä selvä ja mies sen itsekin tietää. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysy miettiikö mies vaihtamista nuorempaan naiseen jonka kanssa tehdä vielä lapsia. Siitä voi johtua puhumattomuus.
Jos noin on, eiköhän suhteemme olisi sillä selvä ja mies sen itsekin tietää. Ap
jos siksi ei uskalla sanoa? tietää et jättäisit ja ei saisi nuorempaakaan tilalle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Harvinaista, että eroa mietitään ratkaisuksi vasta aloituksen viimeisessä lauseessa.
Aaah, kyllä kannattaa olla lapseton sinkku ja elää oman näköistä 5/5 elämää 24/7.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies voisi keskustella vaikka lääkärin kanssa, mutta suostuuko? Kyllä näille voi koko elämänsä uhrata ja äidiksi ruveta, jos vaan haluaa. Oman elämänsä siinä sitten heittää menemään. Ja kaiken huipuksi voi vielä käydä niin, että piristyttyään mies hoksaakin haluavansa uuden, parikymppisen tyttösen, itselleen. Valintakysymys.
Jep, mutta auta armias jos se masentunut osapuoli olisi nainen. Hylkääminen tai "elämänsä uhraamisesta" puhuminen ei tulisi kuuloonkaan.
Minun puolestani tässä saa puhua myös miehet, joiden puoliso on elämäänsä pettynyt. Ap
Vaimoni ajoittain kummallisesti on pettynyt johonkin kälkeenpäin ja syyttää siitä minua.
Esimerkki:
Vietimme nuoruudessamne monta juhannusta rock-festivaaleilla.
Joku tantta vuosia myöhemmin alkoi nauramaan: "ihan oikeastikobryvitte teltan kanssa siellä metsässä, kilometrin päässä oli mukava leirintäalue"
Vaimoni kiukkuisena tivasi minulta, miksi me silloin ennen oltiin aina siellä metsässä eikä leirintäalueella?
Ööö... me nautimme siitä ja 1km konserttipaikoista sijainnut leirintäalue ei meille tullut edes kysymykseen, miksi nyt annat jonkun toisen riistää mukavat muistosi?
Kyse on huonosta itsetunnosta ja toisten ihmisten mielipiteiden mukaan elämisestä.
Lue kirja Suomalainen elämä. Se on sosiologisen tutkimuksen myötä tehty kooste erilaisista elämänkerroista. Ne on luokiteltu tyypeittäin. Yksi surkea elämäkohtalotyyppi oli nimeltään jotain Kurja ja huono elämä tms. Se oli ihmisillä, jotka kokivat olleensa kuin lastuja laineilla, että elämä oli kuljettanut heitä huonolla tavalla ihan riippumatta siitä, mitä itse olisivat halunneet. Siis ihmisiä, jotka eivät ota mitään vastuuta omasta elämästään ja onnellisuudestaan, vaan kokevat olevansa huonon elämän uhreja ja kärsijöitä ja katkwria, kun löytyvät kaikesta huonosta syyn itsensä ulkopuolelta. Miehesi kuulostaa vähän sellaiselta. Pysyväiskatkeralta huonon elämän uhrilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies koittaa kauniisti sanoa tyytyneensä sinuun. Kuten huomaat alun vastauksista miehille kelpaa huonokin nainen,kunhan on joku. Useimmat pyrkii pitämään tämän omana tietonaan satunnaisia känniavautumisia lukuunottamatta. Joko hyväksyt kohtalosi tai lähdet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäisiä olette ja kuinka pitkään olette olleet yhdessä, onko jokin seitsemän vuoden kriisi yhteiselossa? Onhan lapsettomuuskin eräänlainen kriisi parisuhteessa. Onko sitä tutkittu tai hoidettu? Oletteko yhdessä purkaneet tuntoja lapsettomuudesta?
Onko hän työelämässä löytänyt oman uranpolkunsa ja tekeekö liikaa töitä? Tämäkin saattaa aiheuttaa pettymystä, jos suunta ei ole vielä selvillä.
Toista et voi muuttaa, vain omaa suhtautumista häneen? Onko sinulla kykyä myötätuntoisee ja empaattiseen läsnäoloon? Mietin kun et ole antanut miehen tyytymättömyyden haitata omaa elämääsi? Minun elämääni ainakin vaikuttaa puolisoni tunteet jossain määrin. Onko teillä yhteisiä kiinnostuksen kohteita ja harrastuksia?
Jos rakastatte toisianne niin löydätte ajan kanssa toivottavasti tasapainon suhteessa.
Olemme olleet yhde
Ei apua! Oot noinkin paljon joutunut joustamaan. Mun mielestä on surullista huomata poikkeuksellisen monen naisen ajattelevan etteivät ansaitse parempaa ja saatetaan luopua perhehaaveista,urasta, jopa ystävistä. Miettikää aina kertaalleen onko kyseinen mies kaiken tämän arvoinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ihminen on ollut ns. pessimisti tai kateellinen nuoruudesta asti, niin sitä on hyvin vaikea korjata aikuisiällä. Usein tällaiset ihmiset vertaavat omaa elämäänsä jatkuvasti muihin, esim. omiin vanhempiinsa. Voi olla että on kovia paineita täyttää ulkopuolisia odotuksia, eikä ole koskaan osannut määrittää saati toteuttaa niitä omia toiveitaan.
En tiedä jaksaisinko itse tuossa tilanteessa, ap:n parisuhde kuulostaa enemmän 60-vuotiaiden kuin 40-vuotiaiden suhteelta.
Pääset helpommalla jos lähdet. Ikäväähän se on toiselle mutta emme ole vastuussa muista ja muiden hyvinvoinnista. Sanon tämän kokemuksesta mutta toiselta puolen. Minä olen kroonisesti masentunut sun muuta ja minä ehdotin miehelleni että otamme vähintään asumiseron ellei kokonaan eroa koska tiedän ja näen paljonko se vie voimia. Se vie voimia myös minulta, kokisin voivani paremmin yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
AP edustaa taas sitä kuuluisaa väitettyä "naisellista empatiaa". Miehellä on huono vaihe elämässä, joten vakavana vaihtoehtona tämän jättäminen pahimmassa ahdingossaan. Sanoisin että keskimäärin mies toimisi päinvastoin tuollaisessa tilanteessa. Tälle iskisi hoivavietti päälle ja haluaisi pitää huolta masentuneesta naiskumppanistaan. Klassista.
Se ongelma on siinä, että nämä miesten huonot vaiheet tuppaavat ensinnäkin kestämään vuosikausia, alkavat juurikin puhumattomuudella, sitten saattaa olla vuosia kestävää vähättelyä ja piilov*ttuilua vaimoa kohtaan. Siinä vaiheessa kun nainen oikeasti lähtee, niin sitä eroa on tehty jo parhaimmillaan 10 vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Mies koittaa kauniisti sanoa tyytyneensä sinuun. Kuten huomaat alun vastauksista miehille kelpaa huonokin nainen,kunhan on joku. Useimmat pyrkii pitämään tämän omana tietonaan satunnaisia känniavautumisia lukuunottamatta. Joko hyväksyt kohtalosi tai lähdet.
Kauniisti=munattomasti?
Ihminen, mies tai nainen, voi olla myös tietoisesti passiivisaggressiivinen. Käyttäytyä parisuhteessa sen verran huonosti, että toinen jättäisi. Ei esim. halua saada pitkän hyvän suhteen päättäjän leimaa.
Ap:n mies voi myös kuvitella että sitten maagisesti löytyisi häneen rakastuva ihana nuori nainen, joka raskautuisi helposti. Hoitaisi koko paketin ja hän ottaisi tyytyväisen vauvan syliin kerran päivässä töiden jälkeen.
Monilla vanhenevilla tavismiehillä on se harha, että he voivat tulla terveen lapsen isiksi milloin vain ja nuoremmat naiset kiinnostuisivat, koska Sauli Niinistö.
Vierailija kirjoitti:
Aaah, kyllä kannattaa olla lapseton sinkku ja elää oman näköistä 5/5 elämää 24/7.
Turhaa keulimista. Ap voi vielä alkaa elää noin jos tahtoo. Lasta tuskin saa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäisiä olette ja kuinka pitkään olette olleet yhdessä, onko jokin seitsemän vuoden kriisi yhteiselossa? Onhan lapsettomuuskin eräänlainen kriisi parisuhteessa. Onko sitä tutkittu tai hoidettu? Oletteko yhdessä purkaneet tuntoja lapsettomuudesta?
Onko hän työelämässä löytänyt oman uranpolkunsa ja tekeekö liikaa töitä? Tämäkin saattaa aiheuttaa pettymystä, jos suunta ei ole vielä selvillä.
Toista et voi muuttaa, vain omaa suhtautumista häneen? Onko sinulla kykyä myötätuntoisee ja empaattiseen läsnäoloon? Mietin kun et ole antanut miehen tyytymättömyyden haitata omaa elämääsi? Minun elämääni ainakin vaikuttaa puolisoni tunteet jossain määrin. Onko teillä yhteisiä kiinnostuksen kohteita ja harrastuksia?
Jos rakastatte toisianne niin löydätte ajan kanssa toivottavasti tasapainon suhteessa.
Niin no perhehaavet ei välttämättä olisi toteutuneet, vaikka olisin jättänyt miehen silloin, kun selvisi, ettei hän ole valmis aktiivisesti esim. hoitoihin menoa edistämään. Mietin sillon kyllä itselistä hoitoihin menoa, mutta en halunnut lasta niin paljon, että olisin yrittänyt sitä yksin. Eikä urani tai ystävyyssuhteeni ole parisuhteen takia kärsineet.
Se mikä on kärsinyt, on arjen elämän laatu ja parisuhdeaika Se on ollut ihan pystyyn kuollutta elämää. Kiitos siitä kysymyksestä, että kannattaa miettiä, onko mies tämän arvoinen. Ap
Vierailija kirjoitti:
Jos ihminen on ollut ns. pessimisti tai kateellinen nuoruudesta asti, niin sitä on hyvin vaikea korjata aikuisiällä. Usein tällaiset ihmiset vertaavat omaa elämäänsä jatkuvasti muihin, esim. omiin vanhempiinsa. Voi olla että on kovia paineita täyttää ulkopuolisia odotuksia, eikä ole koskaan osannut määrittää saati toteuttaa niitä omia toiveitaan.
En tiedä jaksaisinko itse tuossa tilanteessa, ap:n parisuhde kuulostaa enemmän 60-vuotiaiden kuin 40-vuotiaiden suhteelta.
Tunnistan tuosta mieheni. On elänyt vanhempiensa toivomalla tavalla monessa asiassa. Lspsettimuutemme on myös asia, johon miehen vanhemnat ovat pettyneet. Sisaruksillaan on lapsia, mutta silti näin. Ap
Mies on siis viimeiset viisi vuotta keskittynyt myrkyttämään sinun elämäsi katkeruudellaan. Missä on miehen empatia sinua kohtaan ap ja, miksi hänestä sinun tulee sietää tällaista paskaa? Rakkautta mies ei ainakaan sinua kohtaan tunne, muutenhan hän ei kohtelisi sinua näin.