Mulla on ikävä mun ex-anoppia

Erossa tosiaan menettää niin paljon.

Kiva kuitenkin, että kerranki  jollain on ollut hyvä anoppi. Antaa meille poikien äideille toivoa.

Mun anoppi oli vit tumainen ennen kun miehensä kuoli ja tiesi sen kyllä itsekin. Varmasti vaikutti osaltaan mun mielenterveyteen.

Miksi et voisi pitää yhteyttä hänen kanssaan edelleen? Onko se erityisesti kielletty? Tiedän ihmisiä, jotka ovat tekemisissä ex-anoppiensa kanssa. 

Miksi naiset on niin vittumaisia etenkin poikien äidit?

Eron ei tarvitse merkitä kaikkien tärkeiden ihmissuhteiden loppua. Minulla on ihana ex-miniä. Rakastan häntä valtavasti. En unohda häntä koskaan. Olemme ystäviä edellen. Kenties ex-anoppisi odottaa sinun aloitettasi? Soita rohkeasti ja kysy hänen kuulumisia. Samalla voit toivottaa hyvää joulua. 

Vierailija kirjoitti:

Erossa tosiaan menettää niin paljon.

Kiva kuitenkin, että kerranki  jollain on ollut hyvä anoppi. Antaa meille poikien äideille toivoa.

Ei siihen mitään toivoa tarvita, että olisi ihminen ihmiselle.

Mä menen ensi viikolla ex-anopille kylään, on loma. Käyn usein just tässä joulun alla, joskus kesälläkin. Asuu kauempana, oon yötä. Vaihdetaan kuulumiset ja lahjat, vien aina joulukukan ja häneltä saan villasukat. Niitä sukkia on tolkuttomasti, kun en hirveästi käytä... Mutta kiitollisena otan joka kerta.

Hänellä on aina ne samat kahvikupit, samat koristeet, vanhimmat jostain 1960-luvulta. Aina samaa (ihanaa, yksinkertaista perus) ruokaa, aina samalla reseptillä tehty joulukakku. Ja mulle tulee aina hyvä ja lämmin mieli, turvallinen olo. Joku joka kuuntelee, joku joka rakastaa ruualla, villasukilla, puhtailla tuuletetuilla talventuoksuisilla petivaatteilla.

Poikansa tietää ja tietää olla tulematta paikalle just silloin. Yritti ekan kerran paheksua, mutta muori pisti kuriin ja sanoi, että ystävänsä ei kuulu hänelle.

Vierailija kirjoitti:

Mä menen ensi viikolla ex-anopille kylään, on loma. Käyn usein just tässä joulun alla, joskus kesälläkin. Asuu kauempana, oon yötä. Vaihdetaan kuulumiset ja lahjat, vien aina joulukukan ja häneltä saan villasukat. Niitä sukkia on tolkuttomasti, kun en hirveästi käytä... Mutta kiitollisena otan joka kerta.

Hänellä on aina ne samat kahvikupit, samat koristeet, vanhimmat jostain 1960-luvulta. Aina samaa (ihanaa, yksinkertaista perus) ruokaa, aina samalla reseptillä tehty joulukakku. Ja mulle tulee aina hyvä ja lämmin mieli, turvallinen olo. Joku joka kuuntelee, joku joka rakastaa ruualla, villasukilla, puhtailla tuuletetuilla talventuoksuisilla petivaatteilla.

Poikansa tietää ja tietää olla tulematta paikalle just silloin. Yritti ekan kerran paheksua, mutta muori pisti kuriin ja sanoi, että ystävänsä ei kuulu hänelle.

Ihana! Olen niin iloinen puolestasi

Kun erottiin miehen kanssa, niin rakas anoppi itki, että ethän sinä meistä eroa. Enkä eronnutkaan.

Siitä on jo parikymmentä vuotta aikaa, kun erosin, mutta olen edelleen väleissä ex-anoppinikin kanssa. Juuri kävi kylässäkin luonani. Ei ne ihmissuhteet mihinkään historiaan jää, jos ei niitä jätä tarkoituksella taakseen. Myös exän ja uuden vaimonsa kanssa ollaan väleissä. Ex-anoppi on myös lapsemme mummi. Tottakai hän silloin kuuluu yhä sukuunkin. Jne.

Minä puolestani kaipaan pojan ex-tyttöystävää. Voi kun olisi odottanut poikaa muutaman vuoden. No, ovat ystäviä edelleen, mutta minä en näe häntä. 

Oma veli erosi juuri ja niin surettaa mitä kaikkea eron myötä menee uusiksi. Aina olen ollut hyvissä väleissä hänen vaimonsa kanssa ja varmasti tullaan olemaan yhteydessä jatkossakin, mutta ei se sama asia enää ole eikä varmasti enää niin paljon tule pidettyä yhteyttä, saati nähtyä häntä, mitä nyt.