Uusi kissa, miten vanha kissa hyväksyi uuden kissan ?

Kuukauden oli toinen kissa vessassa suljettuna, siitä toisen kuukauden samassa tilassa vanhan kissan kanssa. Ottivat yhteen, piti aloittaa alusta. Puoli vuotta meni ja taas piti tehdä sama. Nyt vuosi ilman yhteenottoja. Toivottavasti ei tarvitse enää sulkea vessaan. Ankeaa olla vain seinät seuranaan.

Vierailija kirjoitti:

Paljon helpompi on totuttaa vanha kissa pentuun kuin vaikka yksivuotiaaseen kissaan. Meillä ei ole koskaan ollut ongelmia, vanhemmat kissat olleet todella helliä pentuja kohtaan.

No enpä tiedä. Meillä meni vanhan ja nuoren totuttautumisessa pitkään, mutta kannatti olla kärsivällinen kun nyt niin tykkäävät toisistaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

KISSAT ON PERSEESTÄ. NAINEN TAI MIES, KENELLÄ ON KISSOJA ON RED FLAG. NIILLÄ EI OLE EDES MITÄÄN TARKOITUSTA.

Sekoitit nyt asioita. Koirat ovat Red flag. Ne aiheuttavat lisää stressiä ja sairauksia. Kissan silittäminen alentaa verenpainetta ja siitä on enemmän seuraa ja sen leikkimistä on hauska seurailla.

Ihmiset jotka ovat joko koira tai kissa ihmisiä ovat perseestä meidän eläinrakkaiden mielestä. 

On julmuutta hankkia vanhalle kissalle pentu kaveriksi. Vanhempi kissa vanhenee hyvin äkkiä ja tällöin nuori kissa jää yksin leikkimään ja loppujen lopuksi yksin kokonaan kun vanha kissa kuolee. Jos on vanha kissa niin kaveriksi samaa ikäluokkaa oleva tai kaksi pentua.

Vierailija kirjoitti:

On julmuutta hankkia vanhalle kissalle pentu kaveriksi. Vanhempi kissa vanhenee hyvin äkkiä ja tällöin nuori kissa jää yksin leikkimään ja loppujen lopuksi yksin kokonaan kun vanha kissa kuolee. Jos on vanha kissa niin kaveriksi samaa ikäluokkaa oleva tai kaksi pentua.

Sama kuin taaperon ottaisi eläkeläisen seuraksi 

Otin kolmannen kissan sisarusten kaveriksi. Pari kolme päivää uusi kissa kökötti samassa paikassa keittiön pöydällä ja sitten oli kaveri original kissojen kanssa. Jotain siinä kissamaailmassa tapahtui, mutta en tiedä mitä.

Voiko 12 v kissan seuraksi ottaa juuri luovutus ikäisen pennun, kokemusta kellään?

Vierailija kirjoitti:

Ehkä antaa köniin et oppii olemaan.

Niin ne tekee luonnossa.

Isompi - pienempi.

Vanhempi - nuorempi.

Älä sinä siihen dynamiikkaan ihmisenä lainkaan sotkeudu.

Vierailija kirjoitti:

Voiko 12 v kissan seuraksi ottaa juuri luovutus ikäisen pennun, kokemusta kellään?

Miksi pitää ottaa pentu?? Tuossa tilanteessa paras on 6 v ylöspäin 

Meillä aikanaan kaksi kissaa. Toinen pentuna taloon tullut, toinen nuorena aikuisena. 17 vuotta saman katon alla eivätkä missään vaiheessa oikein tykänneet toisistaan :D Jatkuvasti eri puolilla taloa ja jos toinen tuli samaan huoneeseen niin toinen lähti saman tien. Eivät onneksi tapelleet, muuta kuin ruokakupilla saattoivat toisiaan läppästä, jos ei valvonut vierestä että molemmat menee omalle kupilleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voiko 12 v kissan seuraksi ottaa juuri luovutus ikäisen pennun, kokemusta kellään?

Miksi pitää ottaa pentu?? Tuossa tilanteessa paras on 6 v ylöspäin 

Koska pentu on niiin söpö

🙄

Ottivat rajusti yhteen, mutta sen jälkeen olivat kuin paita ja peppu. Kaksi kollia.

Mulla oli kevaalla 1v 2kk vanha poikakissa ja toin 10 viikkoa vanhan poikapennun kotiin. Asuin pienessa kaksiossa joten erillaan pitaminen ei ollut vaihtoehto. Vanhempi kissa sahisi ensijarkytyksesta pariin kertaan, mutta puolen tunnin sisalla oli jo nuuskimassa ja nuolemassa pennun naamaa. Annoin pennulle pienen tervetuliaiskylvyn ennen ku paastin jaloittelemaan ja vanhempi kissa seurasi tarkkaan vieressa. Koska mun pentu oli niin pieni niin pidin pojat alkuun yot (ja kun en ollut kotona) erillaan ja tein pennulle kylppariin oman huoneen. Vaikka muuten kaikki meni ihan kivasti, niin vanhempi kissa aluksi leikki mun makuuni liian rajusti pennun kanssa joten en luottanut heita keskenaan jollen ollut paikalla vahtimassa. Kuukauden paasta pentu oli jo kasvanut sen verran, etta saivat olla jo keskenaan 24/7. Heista tuli parhaat kaverukset nopeasti ja nyt painivat ja nukkuvat ja syovat yhdessa, ja pesevat toisiaan. 

Mun pojat on molemmat sisakissoja ja vanhempi ei ollut tavannut muita kissoja 14 ensimmaisen elinviikkonsa jalkeen, mutta ma jotenkin tiesin etta han mielellaan ottais kaverin, ja oikeassa olin. Pentu taas oli yksi kahdeksasta pennusta, ja silla perheella oli kolme aikuista kissaa ja koiria, joten han ei ollut moksiskaan. Varmaan mietti etta thank god taalla asuu toinenkin kissa!!!

Riippuu paljon kissojen iästä sekä sukupuolesta. Kolli hyväksyy helpommin uuden tulokkaan jos se on tyttökissa, kuin  tyttökissa kollin. Jos molemmat  ovat tyttöjä, tai molemmat kolleja tulee kovia yhteenottoja. Kissoja ei saa jättää keskenään.  Mitä vanhempia kissat ovat sitä hankalampi ja pitempi on totutusvaihe. Mutta totutusvaiheessa kissoja ei saa koskaan päästää toistensa kimppuun, häviölle jäänyt muistaa sen ja tilanne voi kääntyä yllättäen. Parasta on pitää kissat pidetään eri tiloissa ja totutellaan vähitellen toistensa hajuihin. Aikuinen kissa hyväksyy yleensä pennun nopeasti,  paitsi jos kissa on elänyt ikänsä yksin, pahimmillaan voi tappaa pennun.

Vierailija kirjoitti:

Täällä puhutaan että aikuiselle kissalle pentu kaveriksi. Väärin, naaraskissalle jos ottaa pennun kaveriksi niin naaras yrittää luonnonmukaisesti vieroittaa pentua eli huonosti käy. Vaikka olisi leikattu tai ei koskaan olisi ollut pentuja, sisäänrakennettu ominaisuus naarailla. Urokset eri juttu.

Ehkä tapauskohtaista. Ja nykyään luovutusikä niin korkea että ne pennut on kyllä täysin vieroittuneita eivätkä käyttäydy naaraita kohtaan kuin äitejä kohtaan.

Kyllä meillä on leikatut naaraat hyväksyneet pentuja laumaan. Leikattu kolli myös. Joku hyväksyy avosylin, joku vähän varautuneemmin mutta kaikki vähintään sietää. Tarviiko enempää ollakaan, kunhan pystyy elämään samassa taloudessa. 

Ei ongelmia. Meillä ainakin ottivat hyvin vastaan. Jopa äidilliset vaistot heräsivät vanhemmissa kissoissa.

Meidän vanhemmat kissat rakastuivat heti pikkuiseen kissanpentuun joka löydettiin. Kaikki sujui hienosti vaikka mietittiin ensin miten mahtaa kolli tykätä. No sekin tykkäsi.

Käyttäjä7325 kirjoitti:

Veikkaan että riippuu pitkälti kissan luonteesta ja siitä onko kissa maatiainen vai ihan rotukissa. Meillä on kaksi Maine Coonia, jotka ollut nyt parhaita kavereita, vaikkakin kyllä laiskoja sellaisia jo muutaman vuoden. Muistan kun ensimmäinen oli kaksivuotias ja otettiin sille kaveri saman katon alle, niin olivat kuin aina oisivat olleet yhdessä ensimmäisestä päivästä lähtien, ehkä pientä arkailua oli aluksi sellaisen tunnin verran, mutta siitä eteenpäin liikkuivat ja makoilivat yhdessä milloin missäkin huoneessa kuin parhaat ystävykset. Ostettiin niille tuollainen kiipeilypuukin https://preeco.fi/20-kissan-kiipeilypuut, ei oo kissoja hirveesti kiinnostanut kiipeily, mutta puussa oli tollainen kiva laatikko mihin pääsevät nukkumaan. Ollut kyllä tosi hyvä.

Kiipeilypuu nyt kuuluu olla joka taloudessa , jos on kissoja. Se on itsestäänselvyys, eikä sitä tarvitse edes mainostaa.

itse ap kysymykseen en ottaisi uutta kissa, tai jos otta ja eivät heti hyväksy toisiaan, hankkisin uuden kodin välittömästi uudemmalle kissalle.

Sitä ei tarvitse edes miettiä. Kissa on reviiri eläin.