Uusi kissa, miten vanha kissa hyväksyi uuden kissan ?

Vierailija kirjoitti:

Tutustuttamisohjeet kun kissa tulee uuteen laumaan

https://sey.fi/kaakkois-suomi/kaakkois-suomen-elainsuojeluyhdistys/ohje…

Ap llä oli tiedossa kuinka uusi ja vanha kissa opetetaan toisiinsa.

Kyse oli lähinnä siitä kuinka se yhteiselo onnistui ?

 

Joistakin vastauksista päätellen liian iso riski ottaa toista kissaa.

 

Kissat olivat heti samassa tilassa minun valvovan silmäni alla. Öisin pidin niitä muistaakseni muutaman yön verran eri huoneissa. Joku kolme päivää meni, että olivat enemmän kiinnostuneita toisistaan kuin vihamielisiä. 

Oma asenteesj ratkaisee eniten. Anna huomiota ja rakkautta kummallekin kissalle, puhu rauhoittavasti, niin sopeutuminen tapahtuu nopeasti. 

20v vanha kissa hyväksyi uuden yhdeksän kuukauden jälkeen. Yhdeksän. Oli kestämistä. Vanhalla oli ollut sisko 20v. 

Noin 2v sisällä kuoli sitten ja otettiin kaveri tälle nuorimmalle, niin se hyväksyi uuden kun uusi sai juoksut eikä pelännyt kun vaan per setti ja mourusi. Narttuja siis kaikki. 

=D

Aika huonosti. Vanha kissamme eli monta vuotta prinsessana talossa, joten toiset kissat ovat sille kauhistus. Nyt muutaman vuoden jälkeen vanhus sietää nuorempaa, mutta selvästikään ei ole kovin innostunut ja tekee asian harvinaisen selväksi.

Tämä riippuu pitkälti kissan luonteesta ja sen kokemuksista. Meillä oli kolli, joka otti kaikki uudet kissanpennut ystävällisesti vastaan heti. Nuuhkutti ja nuoli korvat ja pepat ja oli hyvin hoivaava ja suojeleva. Se oli tottunut hoivaamaan emonsa nuorempia pesueita. Toinen löytökissa taustainen kissa taas sähisi, murisi ja kävi päälle ja suhtautui aina varauksella muihin kuin omaan sisaruksensa. Tämä sisar taas oli ystävällisen välinpitämätön uusien tulokkaiden suhteen.

Vierailija kirjoitti:

Aika huonosti. Vanha kissamme eli monta vuotta prinsessana talossa, joten toiset kissat ovat sille kauhistus. Nyt muutaman vuoden jälkeen vanhus sietää nuorempaa, mutta selvästikään ei ole kovin innostunut ja tekee asian harvinaisen selväksi.

Kuulostaa todella uskottavalle jutulle.Noin se varmaan yleensä menee.

Vierailija kirjoitti:

Kaveripariskunnalla oli 5-vuotias kissa ja päättivät sitten ottaa pennun. Tutustuttaminen ja kaikki tehtiin oikeaoppisesti, alku vaikutti tosi hyvältä. Vähän jännittyneitä olivat molemmat kissat.

No, aikaa kului ja vanhemmasta kissasta alkoi jatkuvasti enemmän ja enemmän näkyä, että se vihasi silmittömästi sitä pentua. Hyökkäili ihan kunnolla pennun päälle ja pentu sitten alkoi pelkäämään ja pissailemaan sohville. 

Joutuivat sitten valitettavasti antamaan pennun toiseen kotiin. 

Arvelen jos tutustuttamiseen olisi käytetty pidempi aika lopputulos olisi ollut toinen. 

Joskus vaaditaan, 4-8 viikkoa eri huoneissa ja senkin jälkeen omat vessat, kupit ja muut ja mahdollisuus kiivetä karkuun tai piiloutua turvaan. 

Harvoin joutuu luopumaan jos on oikeaoppisesti tehty tutustuttaminen. 

Tuli toinen tyttökissa eivätkä tulleet toimeen koskaan, paitsi hetkittäin. Tappelua ja sähinää vuosikaudet. Nyt on enää uusin tulokas jäljellä. Yhtäkään lemmikkiä on muuten sitten ota enää ikinä.

Tuli toinen tyttökissa eivätkä tulleet toimeen koskaan, paitsi hetkittäin. Tappelua ja sähinää vuosikaudet. Nyt on enää uusin tulokas jäljellä. Yhtäkään lemmikkiä en muuten sitten ota enää ikinä.

Kaikki jotka laittavat viikon sisällä yhteen, ovat mielestäni sydämettömiä vanhaa kissaansa kohtaan varsinkin, koska ihan sama tilanne jos esim kumppanisi kutsuisi ventovieraan teille asumaan, ei taatusti toimi. 

Kissat ovat ihan normaaleja puolustaessaan reviiriään ja oma turvallisuus on niillä etusijalla, se on ihan luonnonlaki. 

Jos tutustuttaminen sujuu helposti se on silkkaa onnenkauppaa. 

Vierailija kirjoitti:

Kaikki jotka laittavat viikon sisällä yhteen, ovat mielestäni sydämettömiä vanhaa kissaansa kohtaan varsinkin, koska ihan sama tilanne jos esim kumppanisi kutsuisi ventovieraan teille asumaan, ei taatusti toimi. 

Kissat ovat ihan normaaleja puolustaessaan reviiriään ja oma turvallisuus on niillä etusijalla, se on ihan luonnonlaki. 

Jos tutustuttaminen sujuu helposti se on silkkaa onnenkauppaa. 

 

Jos oikeasti välittää eläimistä ei silloin ota mitään lemmikkiä. Kaikki muu on pelkkää itsekästä lässytystä.

Sähiseminen ei ole kissan pahuutta, tai aggressiota vaan pelkoa ja siten pyrkii puolustautumaan. Eikä kissaa pidä koskaan arvostella siitä.

Meillä on ollut kissoja aina ja uusi kissa on ollut pentu joka tuodaan yhden tai kahden vanhemman pariksi.

Aluksi voi olla sähinää vanhempien taholta ja pentu on hakenut ihmisestä emoa itselleen mutta muutaman päivän jälkeen jopa leikatut kollit ovat tehneet tuttavuutta ja alkaneet nuolla pentua määrätietoisesti kuin emo.

Vain kerran kun muutettiin tulevan vaimon kanssa yhteen piti tuoda täysikasvuinen kolli kahden täysikasvuisen siskon (kaikki leikattuja) reviirille. Taisi mennä vuosi että kaikki makasivat sulassa sovussa samassa kissanpedissä mutta mitään hirveitä agressioita ei näiden välillä ollut.

Poika tajusi välttää yhteenottoja kahden toisiaan puolustavan nartun välillä.

Nämä kaksi samasta pentueesta olevaa narttua sen sijaan ottivat pari-kolme kertaa niin kovaa yhteen että toista sai käydä paikkaamassa eläinlääkärillä vaikka nukkuivat yhdessä ja hoitivat toistensa turkkia kuin pentuna. Siis myös jo ennen pojan saapumista.

Ex-vaimo oli niin pöljä, että se olisi pitänyt vaikka kolmea koiraa, seitsemää kissaa plus vielä hevosta, sikaa, kanaa ja apinaa pienessä kaksiossa. Yksi iso blondivitsi koko akka.

Itselle riittää hyvin yksi kissa, vaikka asuisin suuressa kartanossa. Yli kahden lemmikin pito alkaa mennä semmoseksi eläintarhatouhuksi, varsinkin kun kerrostalossa asutaan.

Areenassa on ollut brittidokumentti kissoista. Siinä kissojen elämää seurattiin pitkään ja huomioina oli, että kissa hyväksyy täysin vain samaan sukuun kuuluvan kissan. Kissat voivat jopa esittää 'omistajan' läsnä ollessa tulevansa toimeen, mutta kamerat paljastivat toisen totuuden.

Tutustumiseen meni vajaa viikko niin että pieni oli omassa huoneessaan. Vanhempi kävi aika ajoin ovella haistelemassa ja sähisemässä. Sitten kohtasivat ja menikin aika helposti. Pieni kissa oli itse sen verran rohkea ja utelias, että ei jäänyt alakynteen vaan alkoi leikkiä sitkeästi. Isompi tajusi sitten, että toihan on ihan hauska. 

Meidän kohta 19v vanha muori on kokenut jo kaksi kissakaveria. Ensimmäinen poika tuli taloon vuosi muorin jälkeen. Ei silloin luettu internetin kattavaa kissaohjeistusta. Poika tuli suoraan kastroinnista, muori kävi läpsäisemässä sen hereille. Elelivät sovussa siihen saakka kun poju sairastui parantumattomasti. Kolme vuotta sitten saapui uusi pikku poju. Viikko pidettiin erillään. Vähän sähistiin ja läpsyteltiin. Nykyään välit ovat neutraalit. Joskus yllätän nuo nukkumassa sohvalla vierekkäin.

Meillä ei tioiminut. Asunnossa aiemmin asunut, vanhempi kissa muutti "yläkertaan" eli alkoi välttää lattialle laskeutumista kuin ruttoa, tulokas taas sai aina köniinsä jos koitti nousta lattialta mihinkään ylemmäs. Vanhempi keksi myös alkaa tehdä tarpeensa eteisen kaapin päälle/taakse ennen kuin älyttiin laittaa toinen laatikko mikä ei ollut lattiatasossa. Muutama kuukausi seurailtiin mutta kun mitään kehitystä ei tapahtunut niin onneksi tulokkaalle löytyi uusi, hyvä koti. 

Yhteenmuutosta siis kyse, kummallakin oli oma kissa.

Minulla on ollut yli 30 vuotta kissoja (yhteensä 8), joten olen seurannut tutustumista useamman kerran. Tosiaan se vaihe kannattaa hoitaa varovasti ja rauhassa. Ja alkuvaiheessa saattaa esiintyä hyvinkin suurieleistä sähinää ja kähinää, kun ottavat mittaa toisistaan ja yrittävät pelotella toisiaan. Siinä vaiheessa, kun haistelevat nenät vastakkain, ollaan jo voiton puolella.

Kissoilla, kuten ihmisillä, on luonne-eroja. Kaikki eivät koskaan sopeudu muiden kissojen seuraan ja toiset tulevat toimeen keskenään paremmin kuin toiset. Asiaa auttaa, jos molemmat ovat aikaisemmin olleet tekemisissä muiden kissojen kanssa.