Uusi kissa, miten vanha kissa hyväksyi uuden kissan ?

Meillä ei ainakaan ongelmia. Vanhemmat kissat tykkäs heti pikkukissasta.Olivat suojelevia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli aikoinani aikuinen kissa, noin 2 v naaras.

Otin lisäksi aivan pienen pennun, taisi olla hyvä jos oli luovutusikäinenn oikeasti edes.

Ensin pentu oli vessassa koko ajan, jos en ollut vahtimassa kissoja.

Alkuun vanhempi kissa meni pakoon pentua (juu kyllä, luit oikein) ihan kauhuissaan.

Hetken päästä se kyllä tottui ja vttu alkoi pesemään aina sitä pentua, ihan ku emo:)

Vanhempina tulivat hyvin toimee

Oli aikoinaan, mihin katosi? Otit alle luovutusikäisen pennun? Onneksi vanha kissa hoiti. Onko tuo vttu kirosana?

En ole tuo, joltakysit,mutta vastaan silti.

Olen 72-vuotias. Ensimmäisen kissani sain 15vuotiaana, maatalosta. Siihen aikaan oli aivan yleistä,että kissanpennut luovutettiin jopa vain 4 viikon ikäisinä - parempaa ei ymmärretty.  MInun pentuni pli 5 viikon ikäinen,jouduin auttamaan sitä syömisessä. Kissa kuvitteli ilmeisesti itsensä sitten koko ikänsä ihmiseksi,käytöksestä päätellen ja eli 19-vuotiaaksi, erittäin terveenä,kunness siten vnahan asairastui.

Minulla on koko ikäni olllut ja on edelleen useampi kissa. Rescue-kissoja jo useamman vuosikymmenen. Tiedon lisääntyessä ja tiedon saatavuuden helpottuesssa (internet) olen etsinytkaiken mahdolisen tiedon kissoihin liittyen.

Muta tosiaa, niin vaikeaa kuin se on nuoremmille ymmärtää (minkä puolestani ymmärrän hyvin, useille se on ollut olemassa "aina"), netti ja sen kattava tietomaailma oli saatavallla tavisihmisille vasta 90-luvulla.  Kaikissa kirjastoissa ei ollut kissanhpito-oppaita edes saatavilla,tieto kulki vain suusta suuhun.

Ja silloin, kuten vielä nykyäänkin, ihmiset jakoivat väärääkin tietoa olettaessaansen oikeaksi.

Yhä edelleen suurin osa ihmisistä uskoo jonkun väittämän todeksi,tarkistamatta asiaa itse, vaikka se oisi nykyään hyvinkin helppoa.

Yritäin tälä ptikälläj utulla sanoa, että tuon vastaamasi komentin tekijä voi yhtä hyvin olla kaltaiseni vanhus...

Ei siis pidä kiirehtiä tuomitsemaan ennenkuin taustatiedot ovat selvillä. Pätee kaikissa asioissa:)

Hyviä ohjeita on jaettu. Varmin ja usein tulokseltaan paras tapa on tosiaan tutustutta kisssat hiljalleen toisiinsa. 

TÄmä siis monenkymmen vuoden rescue-kissojen kanssa toimineelta, talossammeon aina monta kissaa kerrallaan.

On myös huomioitava,että jotkut kissateivät kertakaikiaan siedä kissakavereita.Siksi eläinsuojista usein annetaan jotkut kissat vain ainoiksi kissoiksi.

Olen laittanut uuden kissan kuljetuslaatikon  lattialle ja kertonut vanhalle kissalle, että tämä muutti nyt meille. Uusi kissa oli erittäin sosiaalinen, isosta laumasta kotoisin oleva, ei sitä olisi voinut sulkea yksinään minnekään. Vanha kissa taas oli menettänyt oman sisaruksensa vähän aikaisemmin. Uusi kissa olisi halunnut olla enemmän kaveria vanhan kanssa kuin vanha uuden, mutta ei niillä mitään riitaa koskaan ollut keskenään. Alusta asti pystyivät syömään samasta ruokakupistakin. 

Yksi kunnon kissatappelu, jossa vanhempi kissa näytti uudelle kuka talossa määrää. Sen jälkeen parhaat kaverukset 20 vuotta

Tässä ketjussa taitaa olla useampi juttu siitä, ettei vanha kissa hyväksy mukisematta uutta pentu kissaa.

Minulla on noin vuoden vanha kissa, eli hyvin nuori katti. Hyväksysiköhän nuorempi helpommin uuden kaverin. Vai onkohan iällä väliä.

My two cats don't care about each other, they hardly interact in any way

Vanha kissa hyväksyi heti uuden kissan. Yhteiselo sujui hetken ok kunnes uusi kissa yritti tappaa vanhan kissan. Uusi kissa löysi nopeasti uuden kodin.

Kissoja on monenlaisia, osa viihtyy ainoana kissana perheessä vaikka suurin osa kissoista onkin laumaeläimiä. 

Meille otettiin about samanikäinen kissa meidän toisen kissan kaveriksi. Tutustuttaminen meni hitaan kaavan mukaan, vaihdeltiin ekana hajuja muutaman päivän, sitten istuin oven välissä että kissat molemmin puolin kun vaikuttivat olevan kiinnostuneita toisistaan. Sitten parin päivän ajan avasin ovea sen verran raolleen, että pääsivät nuuhkimaan vähän lähemmin, mutta eivät päässeet kontaktiin muuten. Kun kaikki näytti menevän hyvin, otettiin hyttysverkko-ovi joka laitettiin kahden huoneen väliin ja valvottuina saivat nuuskutella ja ihmetellä toisiaan. Kun nääkin meni hyvin niin päästettiin sitten molemmat samaan tilaan. Pari ekaa päivää meni vähän molempien ihmetellessä että miten tätä tyyppiä kannattaa lähestyä, mutta kohta noi jo leikkivätkin toistensa kanssa. Leikkikavereita siis näistä tuli kuten toivottiin ja kyllä ovat nukkuneetkin välillä yhdessä, eli siltä osin meni tosi hyvin. Tässä tutustuttamiskokonaisuudessa meni meillä about viikko.

Kannattaa mennä noilla ohjeilla, mitä esimerkiksi SEY:n sivuilla on. Näissä pitää ottaa huomioon myös kissojen persoonallisuudet, että osaa lukea kissojaan. Esimerkiksi tämä uudempi kissa oli sosiaalisesti tosi taitava ja osasi käsitellä meidän toista kissaa hyvin (meni luo, mutta esimerkiksi selkeästi käyttäytyi alistuneesti ja rauhallisesti, eli ei ollut uhkana).

Meille on tullut monta kertaa pikkupentu kotiin, missä on ollut jopa 3 aikuista kissaa. Mitään pahaa ei ole koskaan tapahtunut. Pentu on nauttinut olostaan, kun on saanut mielinmäärin kiusata ja härnätä isompiaan ja kahden viikon jälkeen pikkuinen on ollut pomo kotona. Isommat ovat aina tietäneet, että se on penska eikä sitä oteta vakavasti. Etuajo-oikeus ruokakupilla ja paras nukkumapaikka ihmisten kanssa ovat aina olleet selvä juttu. Eri juttu olikin, kun kerran tuli kaksivuotias kissa hieman vanhemman kaveriksi. Olivat sisäkissoja, mikä pahensi välejä. Mitään vakavaa ei sattunut, mutta vanhemmasta kissasta tuli todella kateellinen ja mustasukkainen. Kaiken lisäksi uusi tulokas oli kova sylikissa. Toisenkin piti sitten opetella, vaikka oli pentuaikojensa jälkeen ollut enempi kovis. Uskomattomia asioita tapahtui, mutta koskaan ei kumpaankaan sattunut eli mitään todellista vahinkoa ei vanhempi kissa aiheuttanut. Myöhemmin kissat olivat kuin vanha aviopari. Uudempi kissa oli vilkas, iloinen, sosiaalinen ja uhkarohkea, hiukan hölmön tuntuinen ja tosi onnellinen olostaan kotona. Meidän vanhempi kissa oli tarkka, varovainen, vetäytyvä, ärtyisä, taitava, tarkka ihmisistään ja kodistaan ja tavoistaan. Myöhemmin muutettiin maalle ja kissat saivat rajoitetun vapaakävelyoikeuden. Välillä "etätöissä" eli nukkumassa sisällä. Ulos pääseminen rauhoitti varsinkin vanhempaa kissaa. Nuorempi kissa osoittautui kovaksi menijäksi, joka ei malttanut pitää kuin ruokataukoja hiukan. Iltakuudelta se kannettiin rättiväsyneenä sisään.

Paljon helpompi on totuttaa vanha kissa pentuun kuin vaikka yksivuotiaaseen kissaan. Meillä ei ole koskaan ollut ongelmia, vanhemmat kissat olleet todella helliä pentuja kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

Areenassa on ollut brittidokumentti kissoista. Siinä kissojen elämää seurattiin pitkään ja huomioina oli, että kissa hyväksyy täysin vain samaan sukuun kuuluvan kissan. Kissat voivat jopa esittää 'omistajan' läsnä ollessa tulevansa toimeen, mutta kamerat paljastivat toisen totuuden.

Ei se vaan aina sitten pidä paikkaansa, meillä oli kamera kuvaamassa meininkiä kun ei oltu kotona. Lähinnä leikkivät ja riehuivat yhdessä.

Vanhemmilla 17 vuotias kissa hyväksyi uuden kissan 30 sekunnissa.

Kissa on erittäin reviiritietoinen  eli en ottaisi kissoja eri aikaan. Esim. ennemmin samasta pentueesta kaksi tai sitten vain yksi kissa. Vanhin kissa stressaantuu uudesta kissasta oli se sitten pentu tai aikuinen. Pentuun varmasti voi sopeutua helpommin, mutta en ottaisi riskiä lainkaan.

Minulla oli 3 v leikattu kolli, kun otin narttupennun. Kolli olisi heti halunnut tehdä tuttavuutta, pentu sähisi. Ekana päivänä leikitin pentua olkkarin lattialla ja kolli makasi laiskana selällään poskiaan pesten parin metrin päässä.

Pari yötä nukuin pennun kanssa makkarissa ovi kiinni ja kauppaan lähtiessä suljin pennun makuuhuoneeseen. Olin itse lomalla silloin ja paljon kotona, niin pystyin hyvin vahtimaan, mitä tapahtuu.

Ekan viikon jälkeen nukkuivat yhdessä ja kolli pesi ja hoivasi pentua, antoi syödä omalta kupiltaan ja peitteli laatikolla pennun jätökset. 

Nyt kolli on 7 v ja "pentu" täyttää kohta 4. Harvoin enää nukkuvat yhdessä, eikä kolli pese narttua enää mun nähden kovin usein. Kollin mieluisin leikki on jahdata toista ja siihen joudun joskus puuttumaan, mutta kertaakaan eivät ole mun nähden tapelleet. Molemmat tykkää minusta enemmän kuin toisistaan, mutta kavereita ovat myös keskenään.

Ilmeisesti mulla myös on käynyt todella hyvä tuuri, kun yhteiselo alkoi ja on jatkunut todella kivuttomasti ja helposti. Eläinlääkäri sanoi, että leikatut kollit suhtautuvat uuteen pentuun yleensä paremmin kuin nartut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Areenassa on ollut brittidokumentti kissoista. Siinä kissojen elämää seurattiin pitkään ja huomioina oli, että kissa hyväksyy täysin vain samaan sukuun kuuluvan kissan. Kissat voivat jopa esittää 'omistajan' läsnä ollessa tulevansa toimeen, mutta kamerat paljastivat toisen totuuden.

Ei se vaan aina sitten pidä paikkaansa, meillä oli kamera kuvaamassa meininkiä kun ei oltu kotona. Lähinnä leikkivät ja riehuivat yhdessä.

 

Tämä on totta sen olen monesta kissa kirjallisuudesta lukenut. 

Harmittaa kun ihmiset ei tunnista tai lukevat väärin kissan käyttäytymistä. Kissa kärsii kun ei osata nähdä kissan kärsivän.

Kissa ei oikeasti tykkää kuin oman lauman jäsenistä. Laumaan voi kuulua koira tai undulaatikin, kunhan leimaantuminen on tapahtunut tiettynä kissan elämän ajankohtana pentuaikana.

muuten se on aika vaikeaa. 

Vierailija kirjoitti:

KISSAT ON PERSEESTÄ. NAINEN TAI MIES, KENELLÄ ON KISSOJA ON RED FLAG. NIILLÄ EI OLE EDES MITÄÄN TARKOITUSTA.

Sekoitit nyt asioita. Koirat ovat Red flag. Ne aiheuttavat lisää stressiä ja sairauksia. Kissan silittäminen alentaa verenpainetta ja siitä on enemmän seuraa ja sen leikkimistä on hauska seurailla.

Yleensä oikein hyvin.

Vanha kissa katsoi minua vihaisesti jonka jälkeen huusi "MOUUU", Tämän jälkeen heitti voltin ja potkaisi kiertarilla niskaan, loppuksi hajoitti pöydän karate iskulla.

Lopulta se lähti Nuoremman kissan kimppun.

Taistelu herruudesta jatkuu.

Täällä ois tilanne, että vanha ja muutaman vuoden ikäinen leikattu kolli ehti jo tapella keskenään (olivat erillään mutta karkasivat). Toinen kissa on hirvittävän pelokas ja varmaankin se hyökkäävä osapuoli. Stressaa kaikesta paljon. Voiko tästä tulla ikinä hyvää? Ovat nyt erillään ja hajuja vaihdellaan, mutta kohtaamista ei uskalla järjestää vielä aikoihin.

Onkohan mitään mieltä että molemmat olisivat kohdatessa valjaissa ja hihnassa, jolloin ne saa erilleen helposti jos tulee tappelu, vai oisko tämä vain epävarmuutta lisäävä tekijä? Molemmat ulkoilevat valjaissa välillä joten ovat niihin tottuneet.