Lue keskustelun säännöt.
Läheisen kuolema ennen joulua, joulunvietto?
16.12.2023 |
Onko kenelläkään kokemusta joulunvietosta tilanteessa missä läheinen on kuollut vähän ennen joulua? Miten olette viettäneet sinä vuonna joulua?
Meillä kävi niin, kun miehen isä kuoli äkillisesti viime viikolla. Alustavasti sovittiin että joulua vietetään kuitenkin, koska meillä on kolme pientä lasta, joista varsinkin vanhimmat osa jo odottaa joulua. Silti nyt tuntuu että joulunvietosta ei tule mitään. Mies haluaisi mennä jouluksi äidilleen, mutta lasten kanssa se on mahdotonta. Miehen äiti taas olisi meille oikein tervetullut, kuten myös miehen siskon perheeseen, mutta ei halua. Hän haluaa olla joulua kotona ja nyt mies kokee huonoa omatuntoa siitä että äitinsä on yksin jos me ei olla siellä.
Kommentit (248)
Lapsille joulu on kiva ja tärkeä juhla. Eivät he ymmärrä suru-juhlasta mitään ja eikä kannata viedä sinne jouluksi. Mies menköön yksin käymään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun äiti kuoli kaksi viikkoa sitten.Menen isän kanssa siskoni perheen luo syömään aattona.Minun mieheni haluaa olla yksin kotona(hän menetti äitinsä alle 4kk sitten).Meidän veljemme perheineen menee aatoksi veljeni avovaimon vanhempien luokse ja tulevat isäni luo joulupäivänä.Minä,siskoni ja hänen poikansa menemme isän luokse yöksi aattona.
Tuntuu niin oudolta,että äitiä ei enää ole😥
Siis kysehän ei ole siitä että vain ap:n miehen äiti on menettänyt puolisonsa. Ap:n mies on myös menettänyt isänsä. Hänen surunsa voi olla myös suuri vaikkei sitä ehkä samalla tavalla näytä kuin äitinsä. Äiti ja poika voivat haluta yhdessä muistella lapsuudenperhettä josta nyt kuoli jäsen.
Tässä tilanteessa tekisin ap:na niin niin että juhlisin joulua päivän etukäteen. Lasten ollessa vielä pieniä ei sillä ole niin väliä juhlitaanko joulua 23.12 tai 24.12. Jos nyt joku jouluohjelma joka tulee vaan aattona telkkarista on pakollinen niin löytyy se kuitenkin YouTubesta tai jostain muualta. Mies lähtee sitten 24.12. äitinsä luokse ja viettää siellä pari päivää muistelemassa isäänsä ja tukemassa äitiänsä. Ap ja lapset jatkavat joulupyhien viettoa normaalisti aivan kuin aatto olisikin jo ohi ja olisi joulupäivä-tapaninpäivä.
Onko tässä nyt kyseessä se, että lapsille ei haluta näyttää surua? Tässä olisi oiva mahdollisuus lapsille oppia, että suru kuluu elämään ja joulukin on erilainen silloin. Oppivat empatiaa ja käytöstapoja surevia kohtaan. Älä missään nimessä estä surevan miehesi päätöstä, missä joulunsa viettää. Hänellä ja äidillään on paljon puhuttavaa ja saavat tukea toisistaan. Vaikutat hyvin itsekkäältä, kun laitat suuren surun edelle omat kylmät tunteesi ja periytät saman suhtautumisen lapsillesi. Se tulee kostautumaan sinulle vanhana tai vaikka nuorempana, jos menetät lastesi isän äkillisesti ja lapset eivät välitä surustasi pätkän vertaa. Siinäpä sitten itket yksin oli joulu tai arki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysykää nyt siltä leskeltä, miten hän haluaa joulun viettää. Joku toinen haluaa paljon ihmisiä ympärilleen, toinen haluaa surra ja itkeä rauhassa. Pahin tilanne on se, että lesken luo tulee porukkaa, joka odottaa, että äiti hoitaa siinä samalla kaikille ruuat ja siivoukset. Miten touhukas ja aikaansaapa aloittajan mies on? Aloittajalla on vauva hoidettavanaan, siinä on ihan tarpeeksi, kun muutkaan perheen lapset eivät ole isoja.
Kysytty on, haluaa olla kotona. Ei den tarkemmin ole määritellyt haluaako olla yksin vai seurassa. Mutta mies haluaa että äitinsä ei ole yksin jouluna.
Ap
Ja kumman halu on merkittävämpi, miehen vai hänen äitinsä?
Ja kummat ovat miehelle tärkeämpiä, oma äiti vai omat lapset, joiden luota hän
Ei pidä arvottaa ihmisiä tuolleen. Kaikki on yhtä tärkeitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On kokemusta ja vietin sitten joulun yksin ja omat sukulaiseni lähtivät muualle juhlimaan. Olisin ollut joulun töissä mutta ei ollut silloin sellaisia töitä että olisi jouluksi päässyt töihin sillä olin ollut joulun töissä ja tykkäsin siitä. Mitään ei paljon tarvinnut tehdä vaan valvontaa ja vaan pääasiassa istuttiin työkavereitten kanssa kahvihuoneessa joulutunnelmissa.
Olimme suhteessamme ihan alkuvaiheessa jotenka en voinut mennä mukaankaan ihan tuntemattoman ihmisen hautajaisiin. Jotkut kyllä menivät mutta minä en sellaista pitänyt sopivana.
Vierailija kirjoitti:
Minun äiti kuoli kaksi viikkoa sitten.Menen isän kanssa siskoni perheen luo syömään aattona.Minun mieheni haluaa olla yksin kotona(hän menetti äitinsä alle 4kk sitten).Meidän veljemme perheineen menee aatoksi veljeni avovaimon vanhempien luokse ja tulevat isäni luo joulupäivänä.Minä,siskoni ja hänen poikansa menemme isän luokse yöksi aattona.
Tuntuu niin oudolta,että äitiä ei enää ole😥
Ymmärrän tunteesi itsekin äitini menettäneenä. Itke, kun itkettää ja jossain vaiheessa huomaat nauravasi hassuille muistoille äidistäsi, sekin kuuluu surutyöhön. Tunteet ailahtelevat laidasta laitaan. Jos suru alkaa tuntua ylivoimaiselle, soita lähikirkkosi kansliaan ja varaa aika papin kanssa keskusteluun. He ovat tämän alan asiantuntijoita eivätkä missään nimessä tuputa uskoa tms. mikäli et halua. Voit mennä vaikka miehesi kanssa yhdessä sinne. Käsittääkseni kirkkoon kuulumattomatkin voivat palvelua käyttää. Kirkoissa kokoontuu myös sururyhmiä, missä itsekin kävin ja onneksi kävin. Meitä oli siellä monenlaisia ja yhdistävä asia oli loputon suru. Siellä voi siis kohdata järkyttäviäkin kohtaloita, mutta pakko ei ole kertoa mitään itsestään.
Otan lämpimästi osaa suureen suruusi! Muista, ettei ole oikeaa tapaa surra tai jotain tiettyä määrättyä aikaa, kauanko saa olla siipi maassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minusta miehesi kannattaisi mennä äitinsä luo ja sinä olet lasten kanssa
Äiti kolmen pienen lapsen kanssa jouluna yksin ja lapset ilman isää?
Vierailija kirjoitti:
Lapsille joulu on kiva ja tärkeä juhla. Eivät he ymmärrä suru-juhlasta mitään ja eikä kannata viedä sinne jouluksi. Mies menköön yksin käymään.
Älä aliarvioi lapsia. Tämä joulu ei ole noille lapsille kiva juhla. Lapset eivät opi ymmärtämään surusta mitään, jos heidät jätetään kaiken ulkopuolelle. Mutta nyt onkin kysymys heidän joulunvietostaan. Onko aikuisten joulu tärkeämpi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siis kysehän ei ole siitä että vain ap:n miehen äiti on menettänyt puolisonsa. Ap:n mies on myös menettänyt isänsä. Hänen surunsa voi olla myös suuri vaikkei sitä ehkä samalla tavalla näytä kuin äitinsä. Äiti ja poika voivat haluta yhdessä muistella lapsuudenperhettä josta nyt kuoli jäsen.
Tässä tilanteessa tekisin ap:na niin niin että juhlisin joulua päivän etukäteen. Lasten ollessa vielä pieniä ei sillä ole niin väliä juhlitaanko joulua 23.12 tai 24.12. Jos nyt joku jouluohjelma joka tulee vaan aattona telkkarista on pakollinen niin löytyy se kuitenkin YouTubesta tai jostain muualta. Mies lähtee sitten 24.12. äitinsä luokse ja viettää siellä pari päivää muistelemassa isäänsä ja tukemassa äitiänsä. Ap ja lapset jatkavat joulupyhien viettoa normaalisti aivan kuin aatto olisikin jo ohi ja olisi joulupäivä-tapaninpäivä.
Höpö höpö. Miksi aikuiset eivät voi viettää joulua etukäteen tai jälkikäteen, tai miksi heidän pitää viettää sitä ollenkaan?
Ja mitä se muistelu tähän kuuluu?
Ot nyt huomioon että ap:llä on kolme pientä lasta. Hän pärjää heidän kanssaan ehkä huonommin kuin yksi aikuinen leskirouva.
Ihan kuin tässä oisi vain yksi sureva, isoäiti jonka mies on kuollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi niin moni ajattelee, että leski suree enemmän kuin kuolleen lapsi? Ei se mikään automaatio ole ja voi se olla toisinpäinkin.
Eli pitää huomioida paitsi se miehen äiti, mutta myös se mies, että miten haluavat viettää joulun. Tuntuisi epätodennäköiseltä, että tuossa tilanteessa se mies haluaisi olla joulun erossa omista lapsistaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun äiti kuoli kaksi viikkoa sitten.Menen isän kanssa siskoni perheen luo syömään aattona.Minun mieheni haluaa olla yksin kotona(hän menetti äitinsä alle 4kk sitten).Meidän veljemme perheineen menee aatoksi veljeni avovaimon vanhempien luokse ja tulevat isäni luo joulupäivänä.Minä,siskoni ja hänen poikansa menemme isän luokse yöksi aattona.
Tuntuu niin oudolta,että äitiä ei enää ole😥
Ymmärrän tunteesi itsekin äitini menettäneenä. Itke, kun itkettää ja jossain vaiheessa huomaat nauravasi hassuille muistoille äidistäsi, sekin kuuluu surutyöhön. Tunteet ailahtelevat laidasta laitaan. Jos suru alkaa tuntua ylivoimaiselle, soita lähikirkkosi kansliaan ja varaa aika papin kanssa keskusteluun. He ovat tämän alan asiantuntijoita eivätkä missään nimessä tuputa uskoa tms. mikäli et halua. Voit mennä vaikka miehesi kanssa yhdessä sinne. Käsittääkseni kirkko
Kirkon sururyhmät ovat perseestä. Surutyötä ei ole olemassakaan. On vain surua, eikä siitä tarvitse parantua, koska suru ei ole sairaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsille joulu on kiva ja tärkeä juhla. Eivät he ymmärrä suru-juhlasta mitään ja eikä kannata viedä sinne jouluksi. Mies menköön yksin käymään.
Älä aliarvioi lapsia. Tämä joulu ei ole noille lapsille kiva juhla. Lapset eivät opi ymmärtämään surusta mitään, jos heidät jätetään kaiken ulkopuolelle. Mutta nyt onkin kysymys heidän joulunvietostaan. Onko aikuisten joulu tärkeämpi?
Lapset ei ajattele surua samalla tavalla kuin aikuiset. Lapsi keskittyy enemmän hetkeen. Lapselle pari viikkoa on ihan eri aika kuin aikuiselle. Jos lasten isoisä kuoli viime viikolla, on se jouluna ensi viikolla jo vanha juttu heille. Lapset elää hetkessä. Heille joulu on joulu, todennäköisesti yhtä kiva kuin muutenkin, vaikka isoisä kuolikin siellä joulukuun alkupuolella.
Äitipuoleni kuoli siskon syntymäpäivänä ja samalle päivälle olo järjestetty siskon synttärit. Suunnilleen eka asia mitä sisko sanoi oli, että synttärit pidetään kuitenkin. Niin ne pidettiinkin.
Mielestäni pitää tehdä siten kuin leski haluaa.
Ap mahtuu kyllä perheineen ok-taloon yöksi. Jollei muka mahdu, niin hotelliin.
Ja olkaa siellä hotellissa vaikka kolme päivää, niin saatte olla kunnolla tukena.
Ohis:
Kun yksi naapuri kuoli, niin sitten siellä alkoi parveilla runsaasti hänen lapsiaan ja lapsenlapsiaan.
Lapsenlapsetkin kävivät itsekseen mopoilla.
Ajattelin, että olisivatpa käyneet noin usein silloin, kun vanha muori oli vielä elossa. Kummasti löytyi aikaa perinnön himossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta miehesi kannattaisi mennä äitinsä luo ja sinä olet lasten kanssa
Äiti kolmen pienen lapsen kanssa jouluna yksin ja lapset ilman isää?
Laitetaan asiat tärkeysjärjestykseen ja kyllä aikuinen ihminen pärjää lastensa kanssakin keskenään jonkun joulun.
Minä olen pärjännyt montakin joulua ihan yksinkin ja tulen pärjäämäänkin tarpeen tullessa. Teen käsitöitä ja katselen leffoja.
Jouluhan ei ole päiväkohtainen vaan sitä voi viettää ihan milloin tahansa muulloinkin.
Vierailija kirjoitti:
Siitäkin on toki keskusteltu että mies menisi yksin äitinsä luo ja minä jäisin lasten kanssa kotiin. Mutta mies ei haluaisi niinkään, ei olla erossa lapsista eikä toisaalta että jäisin yksin kolmen lapsen kanssa.
Kun isä kuoli, laitoimme me kaikki lapset syrjään ne en halua-kitinät ja teimme kuten lesken tarpeet olivat. On se kumma ettei edes yhtä joulua voi joustaa omista tottumuksista. Pakottaa ei anoppia teille voi, mutta jos hän toivoo kotiinsa seuraa, järjestäkää se jotenkin. Ensivuonna taas perhejoulu.
Vierailija kirjoitti:
Siis kysehän ei ole siitä että vain ap:n miehen äiti on menettänyt puolisonsa. Ap:n mies on myös menettänyt isänsä. Hänen surunsa voi olla myös suuri vaikkei sitä ehkä samalla tavalla näytä kuin äitinsä. Äiti ja poika voivat haluta yhdessä muistella lapsuudenperhettä josta nyt kuoli jäsen.
Tässä tilanteessa tekisin ap:na niin niin että juhlisin joulua päivän etukäteen. Lasten ollessa vielä pieniä ei sillä ole niin väliä juhlitaanko joulua 23.12 tai 24.12. Jos nyt joku jouluohjelma joka tulee vaan aattona telkkarista on pakollinen niin löytyy se kuitenkin YouTubesta tai jostain muualta. Mies lähtee sitten 24.12. äitinsä luokse ja viettää siellä pari päivää muistelemassa isäänsä ja tukemassa äitiänsä. Ap ja lapset jatkavat joulupyhien viettoa normaalisti aivan kuin aatto olisikin jo ohi ja olisi joulupäivä-tapaninpäivä.
Tämä on muuten hyvä, mutta ehkä ainakin vanhimman lapsen voisi ottaa mukaan.
Ehkä lapsenlapsen mukanaolo olisi ihanaa leskelle.
Onhan tuossa vaihtoehtoja vaikka kuinka. Yövytte mummolla epämukavasti, vuokraatte matkailuauton, jossa yövytte, menette lähimpään hotelliin, ajatte illalla kotiin (lapset nukkuu takapenkillä) tai jotain. Kyllä te jotain keksitte.
Tai sitten mies voi käydä hakemassa leskirouvan teille. Tai hän voi viettää sen aaton yksinään. tai mies voi viettää joulun äitinsä kanssa ja sinä lapsien. Tärkeintä on että kysytte kaikkien toiveet ja teette kompromissin.