Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Biologinen kelloni tikittää velvollisuuden syvällä rintaäänellä. ov
05.01.2007 |
Huh heijaa, tämä vuonna napsahtaa 28 vuotta mittariin. Tuntuu vanhalta, melkein 30. En tosin ole lainkaan siinä vaiheessa kun luulin esim 18-vuotiaana melkein kolmekymppisten olevan. On epävarmuutta työpaikasta, pätkätöiden seassa yritän saada opinnot valmiiksi. Asuntolainaa on ihan kauheasti, vaikka kaikki ovat sanoneet että se on ihan normaali summa tänä päivänä. Asutaan 1980-luvun remppaamattomassa kolmiossa, 77 neliötä.
Lapset ovat olleet meille aina niitä " sitten joskus, totta kai" -asioita. Nyt ajatus pyörii mielessäni yhä enemmän siitä syystä, että olen niin vanha, ei mene kuin muutama hetki niin on todella viimeinen hetki. Muutoin en hinguten kaipaa vauvaa, elämä ei tunnu tyhjältä ilman sitä, miehen kanssa ollaan onnellisia meidän kahden hengen perheessä. Toisaalta emme myöskään ajattele vauvan muuttavan elämäämme täysin vaikeampaan suuntaan. Ajattelen vakityön puuttuessakin että on niitä lapsia muillakin ihmisillä.
Mitäs tästä sanotte? Lastenteko on mielessä enimmäkseen siksi, että kohta on pakko, tai sitten unohtaa koko asia.
Kommentit (14)
ihan olen onnellinen tästä lapsesta. Suosittelen kuitenkin miettimään lapsen hankintaa ihan vakavissaan. Voi olla, ettet edes saisi lasta tai siinä tekemisessä voi vierähtää useampi vuosi ja kuten sanoit 30 on jo oven takana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anteeksi vaan, mutta ei 36-vuotiaalla enää kamalasti aikaakaan ole, etenkin kun hän haluaa kuulemma kaksi tai kolme lasta.
Vierailija:
Anteeksi vaan, mutta ei 36-vuotiaalla enää kamalasti aikaakaan ole, etenkin kun hän haluaa kuulemma kaksi tai kolme lasta.
Minä aloitin 28-vuotiaana yrittämään lasta oli täytin 30 sinä vuonna kun esikoinen syntyi. Sitten oli taas pitkään hiljaista, nyt meillä on taapero ja sen hoitamisessa on lähes nelikymppisenä aika raskasta.
Harmi vain, että olen vastikään tavannut uuden kumppanin - hänellä lapsia edellisestä avioliitosta. Kaikille osapuolille olisi paras, ettemme heti alkaisi yksiin ja kutemaan, mutta toi biologia iskee vastaan ja lujaa :/
Todellisuus iskee. Kiire sulla ei ole, mutta kokemuksesta voin sanoa ettei se myöskään odottelemalla enää juuri parane. Nyt sun kannattaa porista miehen kanssa ja alkaa vähitellen kyselemään mitä se tuumaa. Paluuta ei siiten enää ole :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta 40-v on todellakin liian vanha ensisynnyttäjäksi!!! Riski saada vammainen lapsi on jo tosi korkea!
Ensinnäkään 28-vuotiaalla ei ole vielä kiire. Mullakin pari kaveria on jo heittäneet hanskat naulaan lapsenteon suhteen, koska eivät ole löytäneet sopivaa miestä. Hei kamoon, sietäisi miettiä, miten paljon vaikka kymmenessä vuodessa voi tapahtua!
Toiseksi, jos teetkin lapsen, ja huomaat, ettei se sittenkään ollut sun juttusi. Mitä sitten? Ei lasta voi palauttaa kauppaan. Sen kanssa on elettävä, ja sitä on rakastettava silloinkin, kun se itkee ja kakkaa ja sotkee ja riehuu. Sen takia pitää olla varma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Moni lapsia mahdollisimman pian pakkomielteisesti halunnut on huomannut ettei elämä ja parisuhde muutu sen ruusuisemmaksi. Lapsi rajaa kuitenkin ensimmäiset vuotensa aika paljon etenkin äidin mahdollisuuksia pois. Päinvastoin taas monesta vahingosta on tullut toivuttu vauva ja on huomattu ettei tää ookaan niin kamalaa. Lapsi kasvaa pian, sen kanssa voi tehdä montaa normaalia asiaa elämässä, se voi myös lähentää vanhempia, se tuo ihania hetkiä elämään.
Että niin tai näin. Life is a bitch and then you die.
kokeilevansa raskautta lähempänä 20 kuin 30 ikävuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
suurin osa taman maailman lapsista syntyy ilman sen kummempaa suunnittelua ja heidat hoidetaan niin hyvin kuin pystytaan. Taydellista tilannetta ei kannata jaada odottamaan. Jos tuntuu yhtaan silta etta lapsen haluaa niin eikun tekemaan: harva sita loppujen lopuksi katuu, ainakaan kun on jo noinkin " kypsassa" iassa.
Koska halutaan lapsia. SE on se ero. Ei ihmisen kannata elää sillä periaatteella, että kun jotain on tapana tehdä, tai koska sitä odotetaan. Sillä tavalla vain tekee itsensä onnettomaksi. Lapsen hankinnassa harkinta on sitäkin tärkeämpää, että siinä on kyse yhden tai useamman ihmisen elämästä, jonka voi sössiä niin maan totaalisesti.
Totta, vahinkoja sattuu, ja niiden kanssa eletään, ja totta on sekin, että suuressa osassa maailmaa lapsia vaan " tulee" . Mutta me eletään sellaisessa yhteiskunnassa, jossa jokaisella on mahdollisuus valita. Vaikka sitten lapsettomuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ettei 100% uskoa haluunsa saada lasta voi saavuttaa. Aina tulee mieleen, että mitäs jos niin ja näin. Olisi ihan epärealistista ajatella, että mikään ei vauvaperheessä ole ikinä huonosti. Mä sanoisin ettei sun elämä vaikeudu kuin max 1/3 siitä miten vaikeaksi sen koet nyt.
Ne tehdään sitten, kun on itse siihen valmis. Olit sitten 18 v. tai 40 v. Ei kumpaankaan ikäryhmään kuuluva synnyttäjä ole harvinaisuus tänä päivänä.
Alue: Aihe vapaa
Itse olen enemmän kuin tyytyväinen, että tein lapset heti lukion jälkeen. Eipä tule aukkoja, opinnot hyvässä vauhdissa nyt ja sitten voi keskittyä siihen työelämään ja lapsetkin jo koulussa kunhan valmistun.
Jos olette onnellisia noin, miksi ihmeessä pitäisi puoliväkisin lapsia tehdä? Ei niitä velvollisuudesta kannata tehdä. Tosin, sulla on hei yli 10 vuotta aikaa. Mikä kiire?