Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ennen useampi sukupolvi saattoi asua jopa samassa pihapiirissä
16.12.2023 |
Ja isovanhemmat olivat hyvin tiiviisti mukana lastenlastensa elämässä. Tämä väittämä tuli taas vastaan kun jonkun mielestä isovanhemmilla on moraalinen velvollisuus jollain tavalla auttaa lasten kanssa.
Oliko teidän isovanhemmat miten läsnä teidän elämässä? Entä vanhempanne isovanhemmat? Kuinka monta sukupolvea pitää mennä taakse päin, että päästään tähän samassa pihapiirissä asumiseen?
Omat isovanhemmat asui kaukana. Isän isovanhemmista en tiedä mitään. Äitini isovanhemmista pappa kaatui sodassa ja muori jäi jonnekin Pohjoiseen kun, äidinäiti muutti Helsinkiin.
Kommentit (27)
Vierailija kirjoitti:
3 sukupolvea sitten. Mutta se on lyhyt aika verrattuna niihin tuhansiin vuosiin, jolloin asuttiin perheyhteisöinä.
Eikös se yleensä ollut niin, että asuttiin miehen perheyhteisössä. Nainen ei nähnyt omaa perhettään ja sukuaan enää koskaan naimisiin mentyään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Taas kuvitellaan että koko "ennen" on ollut jotain romantisoitua maalaisidylliä. Mites kaupunkilaiset, tehdastyöläiset, jne.?
Ja entä sotien jälkeiset vuodet? Itse olen kolmannen polven isätön lapsi ja äitini juuret on tuolla rajan takana. Olen 70-luvun lapsi, jota ei mitenkään kasvatettu tai katsottu perään.
- avainkaula lapsi
Jos mennään oikeasti vanhaan aikaan, niin torpparit muutti sinne tänne, vanhat jäi omille sijoilleen. Aina joskus joku otti omaisen viimeisiksi vuosiksi luokseen, tai määrättiin ottamaan.
Kun maatila myytiin, vanha emäntä saattoi jäädä sinne asumaan. Sinänsä fiksua koska hänellähän oli vuosikymmenien tieto asioista. Entisiä isäntiäkin eli talojen torpissa. Joku otti leskenä uuden vaimonkin.
Meillä äidin kotona asui mummo, joka kylläkin kuoli ennen hänen syntymäänsä. Äidin isä ei muuttanut kotoaan vaan eli äitinsä kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Siihen aikaan ei sopinut valittaa. Mistään. Sovussa piti elää ja kuitenkin on ollut näitä vastarannan kiiskejä joiden kanssa ollut mahdoton tulla toimeen.
Ihmekkö tuo että osa söi lipeää.
Mummon isoäidin sisko on merkitty mielenvikaiseksi, koska ei kuunnellut ja totellut ohjeita.
Kummasti pärjäsi elämässään, kun vihdoin päästettiin pois kotoaan ja sai elää vapaammin (myös mummoni oli työorientoitunut jääräpää).
Äidin vanhemmat asui aika lähellä, nähtiin usein viikonloppuisin ja oltiin mm. kesälomalla paljon mummolassa. Isän äiti kuoli kun isä oli lapsi ja isän isä asui toisessa maassa. Nähtiin kuitenkin lomilla jne. Muutenkin omassa suvussani on ollut niin paljon muuttoja vaikka ja minne, että en tiedä että olisi ollut mitään samassa pihapiirissä asumista. Lähimpänä varmaan on se kun äitini lapsuudessa hänen isänsä vanhemmat asui noin kilometrin päässä heiltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Monta sukupolvea asui samassa mökissä.
Esiäidin, s.1852 perhe:
Mies eli esi-isäni.
1. vaimon poika.
Miehen ja 1. vaimon lapset 3kpl
Esiäidin ja -isän lapset, monta.
Esi-isän naimattomia sisaruksia 3kpl.
Erään heistä orvoksi jäänyt poika.
Lapset vanhimmasta päästä muuttivat ajan kanssa omilleen, osalla aikuisista lienee ollut omaa tilaa muissa rakennuksissa (ainakin kesäisin). Mökissä käytiin nukkumassa, koska päivät tehtiin töitä.
Oli se siltikin melkoista naiselle, joka oli pienen perheen kuopus. Toisaalta apua sai ja tarvittiin, koska esi-isäni tuli isäksi vielä 60-vuotiaana minkä jälkeen hän kuoli tapaturman uhrina.
Alue: Aihe vapaa
Vaikka kuinka haluaisimme samoihin piha piireihin Helsingin lähiössä asumaan.Heka kerostalossa asuvana ja asuntoa muu suku haluava Hekalla,ei asunon anoja voi määrittää: Haluan sukuni kanssa samaan piha piiriin vuokra talon asumaan.Kaikilla kun ei niin vakavarasta sukua,että asuisi omistusasunossa.