Ennen useampi sukupolvi saattoi asua jopa samassa pihapiirissä
Ja isovanhemmat olivat hyvin tiiviisti mukana lastenlastensa elämässä. Tämä väittämä tuli taas vastaan kun jonkun mielestä isovanhemmilla on moraalinen velvollisuus jollain tavalla auttaa lasten kanssa.
Oliko teidän isovanhemmat miten läsnä teidän elämässä? Entä vanhempanne isovanhemmat? Kuinka monta sukupolvea pitää mennä taakse päin, että päästään tähän samassa pihapiirissä asumiseen?
Omat isovanhemmat asui kaukana. Isän isovanhemmista en tiedä mitään. Äitini isovanhemmista pappa kaatui sodassa ja muori jäi jonnekin Pohjoiseen kun, äidinäiti muutti Helsinkiin.
Kommentit (27)
Mummo tuli meille asuntokaupan mukana, kun vanhemmat osti mummon maatilan. Mummo asui meillä kotona, kunnes kuoli, kun olin pieni lapsi vielä. Ei isovanhempia sen kummemmin ollut elämässä, koska ainoa elossa ollut pappa kärsi sotavammoista ja oli vanha sekä sairas. Muistan, kun käytiin sairaalassa häntä katsomassa. Hän myös kuoli, kun olin alle kouluikäinen.
Isän vanhemmat asui meidän kanssa paritalon toisessa päässä elämänsä loppuun asti (mummo kuoli vuonna 2000). Äidin vanhemmat asui äidin veljen perheen kanssa samassa pihapiirissä. Oon itse syntynyt -90, vanhemmat 60-luvulla. Vanhempieni isovanhemmat taas ovat kuolleet jo nuorena, osa sodassa. Maalla ollaan asuttu mutta ei millään sukumaatilalla. Suurimmalla osalla koulukavereista oli isovanhemmat ihan naapurissa.
Minä olen syntynyt ja viettänyt lapsuuteni eri maassakin kuin isovanhemmat elivät joten luonnollisestikaan välit eivät olleet mitenkään läheiset heidän eläessään. Nyt aikuisena äitini ihmettelee miksei juuret kiinnosta - no ei se minun "kotiseutuni" ole kuitenkaan koskaan ollut. Sukulaiset ihan vieraita, kotitila joku ränsistynyt lato keskellä peltoa johon pitäisi yhtäkkiä aikuisiällä kiintyä. Itse hän valitsi kasvattaa minut toiseen maahan ja kulttuuriin.
Ennen oli kaikenlaista. Meillä oli ihan oma kylä, oli joskus jopa veronkanto oikeus siltä alueelta. Ei ole enää, näin se maailma muuttuu.
Taas kuvitellaan että koko "ennen" on ollut jotain romantisoitua maalaisidylliä. Mites kaupunkilaiset, tehdastyöläiset, jne.?
Monta sukupolvea asui samassa mökissä.
Vierailija kirjoitti:
Taas kuvitellaan että koko "ennen" on ollut jotain romantisoitua maalaisidylliä. Mites kaupunkilaiset, tehdastyöläiset, jne.?
Silloinkin ollut yksinäisiä jotka ovat kuolleet ilman perillisiä.
3 sukupolvea sitten. Mutta se on lyhyt aika verrattuna niihin tuhansiin vuosiin, jolloin asuttiin perheyhteisöinä.
Isovanhemmat asuivat sadan kilometrin päässä. Äitini hoiti lypsykarjaa ja neljää alle kouluikäistä yksin. Vesi piti kantaa sisälle ja ulos. Aamulla kylmä hatara talo piti lämmittää puilla. Kauppaan oli 8 km matkaa. Kyllä nykyisin on helppoa.
Tuttavallani on kaksi lasta, äiti hoitaa nuorempaa kotona, parivuotias sisarensa viedään päivisin tarhaan. Isompi lapsi sairastaa flussaa ym tarttuvia tauteja paljon johtuen tarhasta. En ymmärrä miksi lapsi rukka herätetään aamulla ja raahataan tarhaan vaikka äiti kotona.
Meillä oli kyllä isovanhemmat lähellä samalla paikkakunnalla, mutta ei ne lastenhoidossa auttaneet silloin 80-luvulla. Ei ainakaan nykyvaatimusten mukaan :D äiti kertoi että sen aikaa on lastenhoitoapua saanut kun on ollut synnytyslaitoksella seuraavan kanssa eli kaksi kertaa. Mutta ei siihen aikaan muuta odotettukaan. Ennemmin koettiin velvollisuudeksi auttaa isovanhempia ja niin tehtiin hyvillä mielin.
Pienissä kylissä Suomessa tää menee edelleen näin, mä asuin aikoinaan suhtkoht pienessä kylässä ja siellä oli ihan normaalia että se suku asu siinä ihan vierekkäin... Tätä on siis jatkunu satoja vuosia, sen takia yleensä maalla ihmiset onki aika varautuneita kun sinne muuttaa uusia tyyppejä
Kamalaa se oli ja juopot ahdistelivat ja jopa hyväksikäytti lapsia.
Lapset joutuivat yleiseksi riistaksi.
Kaikki myötätuntoni niiden aikojen miniöille. Ei ole ollut hääviä elämää anopin nurkissa anopin säännöillä.
Se oli sitä aikaa kun kaikki sukupolvet olivat aamuvirkkuja.
Vierailija kirjoitti:
Taas kuvitellaan että koko "ennen" on ollut jotain romantisoitua maalaisidylliä. Mites kaupunkilaiset, tehdastyöläiset, jne.?
Mutta entä ennen niitä? Sitä historiaa vasta riittää.
Siihen aikaan ei sopinut valittaa. Mistään. Sovussa piti elää ja kuitenkin on ollut näitä vastarannan kiiskejä joiden kanssa ollut mahdoton tulla toimeen.
Ihmekkö tuo että osa söi lipeää.
Mulla on molempien vanhempien suvut jo monen sukupolven ajalta kaupunkilaisia, joten mitään maalaistaloja pihapiireineen ei suvussa ole ollut ainakaan pariinsataan vuoteen. Lapsena se oli vähän tylsää, kun mummolat oli Helsingin kahdessa eri lähiössä, ja kaverit lähti kesäisin maalle omiin mummoloihinsa.