Miksi suomalaiset joululaulut ovat tyyliin: "Äiti kuollut on, hauta umpi luomatta on! Linnun silmät puhkottu on, tuskainen vaikerrus nyt on"
Tänään olin pistokeikalla ikäihmisten palvelutalossa ja siellä soi keskusradiosta tällaiset - ja jos radio oli kiinni sitten ihmisillä laulatettiin tällaisia. Tätä showta kesti ihan koko kahdeksantuntisen päivän jonka paikalla olin.
Eikö joulussa pitäisi olla iloa eikä pelkkää porua sekä parkua?
Kommentit (162)
Festarit ja kaljakellunnat on asia erikseen. Kyllä riekkumista tässä maassa riittää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niinhän ne ovat. Minä tykkään niistä kovasti, ovat tunnelmallisia. En voi sietää ollenkaan tekopirteitä jouluhumppia.
Tunnelma se on iloinenkin tunnelma. Ihmeellinen ja kliseinen suomalainen kuvitelma, että iloiset ja pirteät laulut olisivat sen teennäisempiä kuin ne äidin haudalla -itkujollotukset.
Ainoa aito tunnelma on harras ja synkähkö - sillä sitten vedetään kaikki juhlapyhät. Paitsi vappu ja juhannus, jolloin pitääkin tempaista perskänni että pystyy vähän ilakoimaan ennen kuin putoaa veneestä sepalus auki ja hukkuu.
Mutta eipähän ainakaan oltu tekopirteitä.
Tää koko ketju on pick me-suomalaisten kokoontumisajojen keskus
Vierailija kirjoitti:
Harrasta juhlavuutta. Arvokkuutta. Sukupolvien kunnioitusta. Haikeutta jo menneistä.
Miks pitäs riekkua teennäisesti ilakoiden? Syvät virrat on usein ne aidoimmat tunteet.
Joillakin, joo. Onneksi on myös meitä aidosti iloisia ihmisiä.
Surraan kun on surun aika ja iloitaan kun on ilon aika. Yhtä aidosti molemmat.
Vierailija kirjoitti:
Minulla soi eilen Spotifysta joku Finnish songs everyone should know-lista, ja valehtelematta niistä 90% oli ihan hirveitä jollotuksia tyyliin Leevi & Leavings. Ja juu, onhan nuo koomisen surkeat kappaleet pieninä annoksina joskus ihan hauskojakin, mutta jumalavita, kuka niitä pystyy kuuntelemaan putkeen 3 tuntia?
Samaa ihmetellyt. Ihan hirveitä (juoppo)jollotuksia. No mua ei pidetäkään ihan tyypillisenä suomalaisena kun olen niin puhelias ja positiivinen.
Ne pirtsakat jenkki- ja brittirenkutukset antaa kyllä potkua joululahjojen metsästykselle ruuhkaisessa Ratinassa tai Koskarissa mutta kotona kuuntelen mieluummin Topeliuksen ja kumppaneiden hautajaisjoululauluja
Leevi&the Leavingsin joululevy on kyllä surkeudessaan suorastaan koominen. Yhdessä biisissä vanhemmat tappelee kännissä, yhdessä lähdetään evakkoon ja katsotaan kun kotitalo syttyy palamaan, yhdessä toivotetaan surullista joulua. Ja tää tuo minulle sitten parhaiten jouluisen tunnelman. Myös Oravan joulu ja Kyyneleitä joulupuurossa on oikein mahtavan masentavia. Hei mummo sit uudemmasta tuotannosta.
Minä kuuntelen vaan iloisia joululauluja, niitä on tehty Suomessakin, esim Vieno Kekkonen
Monet joululaulut on tehty aikana, jolloin oli paljon kuolemaa, nälkää ja sairautta. Jouluna ja uutenavuotena ihmiset pysähtyivät huokaisemaan, että tulipas taas selvittyä edellisestä vuodesta. Kaiken sen lumen, kylmän ja pimeän keskellä on saatu vähän juhlia, toivoa ja syödä ylimääräinen puurolautasellinen. Luulisin, että osa ihmisistä on vaan luontaisesti "hartaampia" kuin toiset.
Vierailija kirjoitti:
Juotettiinko glögiä?
Pahempaa vielä on tämä "tiptap tiptap tipe tipe tiptap"-tyyli. Ranteet auki vaan tämän kuultuaan. Joululaulujen pitäisi olla tyyliä Olli Lindholm, niin niissä olisi jotain sisältöäkin.
Vierailija kirjoitti:
No onhan se varmasti ollut hauska vitsi kirjoitella lauluja kuten yksinäinen, viikonloppuisä ja mitä niitä on. Ei kai kukaan ota niitä vakavasti?
Yksinäinen perustuu tositapaukseen, ja se on ihan aidosti sitä, mistä siinä lauletaan.
Itse pidän sellaisista suomalaisista joululauluista kuin Me käymme joulun viettohon ja Arkihuolesi kaikki heitä, jotka ovat kyllä hyvin vakavahenkisiä, mutta ei mielestäni synkkiä.
Mä tykkään siitä, missä lauletaan jotain että töpsis höpsis rinkeli ronkeli, kaikki joulua syömään kun puuro on 🤣
Vierailija kirjoitti:
Sylvian joululaulu kertoo siitä kun Suomi oli Venäjän vankina. Lintu on symboli.
Huoh. Ei ollu Suomi todellaaan mikään Venäjän vanki tuolloin, vaan se satavuotinen oli ennenkokemattoman rauhan ja kehityksen aikakausi. Oltiin autonominen suuriruhtinaskunta jolla oli oma kieli, raha ja lait. Miehiä ei enää viety sotimaan sinne tänne, eikä maassa riehuneet vieraiden valtioiden joukot (paitsi Ahvenanmaalla ranskalaiset ja englantilaiset). Tähän verrattuna Ruotsin vallan aika oli lähes pelkkää sotaa ja kauhua.
Luulisi tuossa olleen ihan tarpeeksi aihetta tehdä iloisia ja kiitollisia joululauluja jossain wanhan Porvoon tai Turun kaltaisissa idylleissä!
Siksi, koska Suomella on surullinen historia. Se on nyt vasta itsenäisyyden myötä saanut kokea iloa ja rauhaa
Haluaisinkin kulla tupn aloituksen esimerkkilaulun Matin ja Tepon levyttämänä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla soi eilen Spotifysta joku Finnish songs everyone should know-lista, ja valehtelematta niistä 90% oli ihan hirveitä jollotuksia tyyliin Leevi & Leavings. Ja juu, onhan nuo koomisen surkeat kappaleet pieninä annoksina joskus ihan hauskojakin, mutta jumalavita, kuka niitä pystyy kuuntelemaan putkeen 3 tuntia?
Samaa ihmetellyt. Ihan hirveitä (juoppo)jollotuksia. No mua ei pidetäkään ihan tyypillisenä suomalaisena kun olen niin puhelias ja positiivinen.
Joo. Susta saakin niin positiisvisen käsityksen. Et keksinyt tuohonkaan tekstiin yhtäkään positiivista sanaa :D
Mielestäni sylvian joululaulu on kaunis. Aloin pitää siitä vasta, kun sain selville sen sanoman. Z Topelius halusi laulullaan vastustaa mustapääkerttujen julmaa pyydystysmenetelmää Italiassa.
Vierailija kirjoitti:
Onhan muutakin:
Koska meillä on joulu
Sika
Sinivuorten yö
Ketun joululaulu
Joulupukki puree ja lyö
Kilisee kulkuset
Katsotko maailmaa negatiivisen kautta? Naksauta posin puolelle!
Tässä näkyy hyvin se kontrasti suomalaisissa joululauluissa :D Ne on joko raskaan hartaita kuolema-aiheisia, lastenlaulujen kaltaisia vipellyksiä tai jonkun mieslapsen ironista huumoria ("yhyy en tykkää eikä muutkaan saa tykätä, siksi pilkkaan").
Puuttuu se kultainen easy listening-keskitie lähes kokonaan.
Luterilaisuus on syypää noiden vanhojen laulujen raskauteen.
Katolinen meininki on harrasta toki myös, mutta siihen liittyy kuitenkin kyky osata iloita ja juhlia silloin kun sen aika on. Ja onhan se! Ripillä voi käydä välillä puhdistautumassa ja sitten taas mennään.
Olen eliminoinut joulumainokset ja niiden myötä joululaulut minimiin käyttämällä kaukosäätimen mute-nappia taajaan. Tosin mainokset mutetan muinakin vuodenaikoina, en pelkästään jouluna ja pääsiäisenä ja muina "juhlanalusaikoina".
Totta; joululauluissa on paljon ankeutta joka ei mitenkään edesauta iloisen juhlan viettämistä. Mutta ovathan ne tonttu- ja petteripunakuonolaulutkin aivan hirveitä. Niissä pitäisi sitä iloa sitten olla, mutta miksi ovat niin käsittämättömän ärsyttäviä, esim jos kaupassa käydessään on pakko niitä saada kuuloluihinsa. Pakoon ei pääse kun ruokaa on kuitenkin hankittava tällaisen yksinasuvankin aina silloin tällöin ja joulunakin.
Viikon kuluttua huippukohta, sitten tulee käänne. Eiköhän tämä kestetä taas kertaalleen, sitten saadaan relata 365 päivää. :) Mute-nappi ahkeraan käyttöön, ystävät!
Pimpelipom, rampampam, kilisee kilisee kassissa. Ei sitä jaksa, muovista ja pintaa.
Aikuisella jo elämää takana, surut ja menetykset, edesmenneet mielessä. Saa hiljentyä ja rauhoittua, sitä moni kaipaa jouluna. Se on ihan ok.