Lue keskustelun säännöt.
Miksi niin moni haluaa sisaruksille "sointuvat" nimet?
15.12.2023 |
Oletusarvo on, että sisarusten elinajanodote on n. 70-80 v. Tästä ajasta sisarukset viettävät vain murto-osan saman katon alla lapsena ja nuorena, suurin osa elämästä on aikuisuutta. Miksi sitten niin moni vanhempi haluaa lapsilleen toisiinsa sointuvat nimet? Miksi nimien ylipäätään pitää jotenkin sopia toisiinsa? Jos esikoisen nimi on Eino, niin miksi pikkusisaruksen pitää olla Väinö? Tai miksi perheen lasten kaikkien nimien pitää alkaa samalla kirjaimella ja sitten sisarussarja on luokkaa Markku, Marja, Marjut ja Mauri. Ja kaksosillahan tätä nimien mätsäämistä varsinkin näkee, kaksoset on sitten luokkaa Senni ja Sanni tai Sari ja Jari.
Kommentit (73)
Eikö se ole aika luonnollista, että sisarusten nimet ovat jollain mittarilla samankaltaisia kun samat ihmiset ne valitsee omien mieltymystensä mukaan?
Omien lasten nimet eivät "soinnu" keskenään, mutta ovat molemmat nelikirjaimisia aika simppeleitä perinteisiä nimiä, koska pidämme sellaisista. Vastaavasti toiset nimet vähän pidempiä perinteisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, kyllä minusta kuulostaa pöljälle jos nimet on ihan eri tyyliäkin. Niinkuin tyyliin Saimi ja Jessica. Useimmilla tutuilla onkin nimet, jotka on jollain tapaa samaa teemaa/tyyliä, mut kieltämättä varsinkin isompi sisarussarja tosi saman kuuloisia nimiä kuulostaa hassulle sekin. Mutta ehkä se on vanhempien mielestä sit söpöä.
Miksi nimet kuulostaa siltä jos ne on eri tyyliä?
Pitääkö perheen lasten pukeutua aina myös samanlaisiin, korkeintaan erivärisiin tai -sävyisiin tuulipukuihin?
Ei, vertaus on vähän kuin jos pukisi toisen Kuomiin ja Reimateciin ja toisen villakangastakkiin ja nahkanilkkureihin. Näyttäisi sekin kai vähän hassulle.
Puin just tänään l
Ai samanikäiset lapset?
No lähes samanikäiset, ikäeroa reilu vuosi.
Mulla on ruotsinkielinen nimi ja veljelläni erittäin tavallinen suomalainen nimi. Ei koskaan kukaan ole kummastellut eikä ole tullut mieleenkään että siinä olisi jotain outoa. Nimillä on tietty tarina, siksi juuri ne nimet on annettu meille.
Enkä edes muista milloin olisin viimeksi ollut tilanteessa, jossa meidän nimet olisivat esiintyneet yhdessä. Ehkä jossain sukulaisen kuolinilmoituksessa tai joulukortissa 30 vuotta sitten?
Mä taas tiedän aika harvan perheen jossa nimet sointuu toisiinsa, niin että on sama alkukirjain tms. Monella on tyyliin Minna ja Oskari tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla on ruotsinkielinen nimi ja veljelläni erittäin tavallinen suomalainen nimi. Ei koskaan kukaan ole kummastellut eikä ole tullut mieleenkään että siinä olisi jotain outoa. Nimillä on tietty tarina, siksi juuri ne nimet on annettu meille.
Enkä edes muista milloin olisin viimeksi ollut tilanteessa, jossa meidän nimet olisivat esiintyneet yhdessä. Ehkä jossain sukulaisen kuolinilmoituksessa tai joulukortissa 30 vuotta sitten?
Ehkä olennaista tuossaksin on se, että nimillänne on jokin tarina. - Ehkä molemmat sointuvat myös sukunimeennekin. - Itse olen varmasti vähän ennakkoluuloinen mutta sisarusten nimet jotka ovat kaikin tavoin kaukanan toisistaan ilman mitään perustetta kuullostavat vähän kuin haluttaisiin enempi erottaa kuin yhdistää sisaruksia. - Juu. Ei kaikki halukaan "yhdistää" sisaruksiaan kun taas toiset haluavat liitttä sisaruksien nimet esim osaksi sukupolvien ketjua. Kun taas jotkut haluu antaa hyvinkin sattumanvaraiset nimet tai vaikka julkisuudesta ja populaari kulttuurista poimittuja nimiä. En voi mitään mutta kun olen kuullut, että suomessakin on suomenkileisiä, joideen etunimi on esim Brooke tai Ridge niin tulee mieleen vuoisa jatkunut saippuasarja kauniit ja rohkeat vaiikka miten nimen valinnut selittäisi, että on parempi tällainen kansainvälinen nimi kuin jou suomenkielinen Pauliina tai Risto.
Jos joidenkin sisarusten nimet ovat Sari, Kari ja Jari tai vastaavaa niin kylllähän siinä heti tulee mieleen, ettei vain ole viitsitty tai kiinnostanut keksiä omanlaista nimeä nuoremmille.
Entisinä aikoina tällaista oli siksi, että lapsia tuli niin paljon ettei jokaista jaksettu ajatella yksilönä. Saatettiin jopa antaa pienenä kuolleen lapsen nimi myöhemmin syntyneelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on ruotsinkielinen nimi ja veljelläni erittäin tavallinen suomalainen nimi. Ei koskaan kukaan ole kummastellut eikä ole tullut mieleenkään että siinä olisi jotain outoa. Nimillä on tietty tarina, siksi juuri ne nimet on annettu meille.
Enkä edes muista milloin olisin viimeksi ollut tilanteessa, jossa meidän nimet olisivat esiintyneet yhdessä. Ehkä jossain sukulaisen kuolinilmoituksessa tai joulukortissa 30 vuotta sitten?
Ehkä olennaista tuossaksin on se, että nimillänne on jokin tarina. - Ehkä molemmat sointuvat myös sukunimeennekin. - Itse olen varmasti vähän ennakkoluuloinen mutta sisarusten nimet jotka ovat kaikin tavoin kaukanan toisistaan ilman mitään perustetta kuullostavat vähän kuin haluttaisiin enempi erottaa kuin yhdistää sisaruksia. - Juu. Ei kaikki halukaan "yhdistää" sisaruksiaan kun taas toiset haluavat liitttä sisaruksien nimet esim&nb
Minulla on nimi joka on yleisempi muualla Euroopassa, mutta Suomessa se on harvinainen. Veljelläni taas on ihan supisuomalainen nimi, kuten myös toinen nimensä. Ei tämä minusta mitenkään outoa ole.
Totta kai vanhemmilla on ollut syyt miksi meille on annettu nämä nimet. Esimerkiksi minun toinen nimeni on Sarah. Monet varmasti luulee että se on poimittu jostain ysärin tv-sarjasta, mutta todellisuudessa se on mummoni toinen nimi.
Ei kai kukaan anna lapselleen nimeä että okei, tästä tulee sitten Pertti tai Jadessa koska se vaan tuli mieleen enkä osaa perustella mitenkään. Kyllä siellä taustalla aina joku syy on miksi lapsi on saanut kyseisen nimen. Toki siitä voi sitten kiistellä ikuisuuksiin enkä se syy tarpeeksi "hyvä". Tunnen ihmisen joka on nimennyt lapsensa erään kirjan päähenkilön mukaan, koska hän luki kirjan raskausaikana ja sattui tykkäämään kyseisestä nimestä.
Jotkut ehkä hakevat sukunimeen sointuvaa nimeä (esim. yhdistelmä Joel Armia on kaunis).
Jotkut tykkäävät tietyntyyppisiä nimistä (vanhoista, persoonallisista, joistakin suvun nimistä, muodikkaista tms)
Joillakin on vaikeuksia s- ja r-kirjaimen kanssa.
Valma ja Velma eivät erotu toisistaan niminä, vaikka nimet sointuvat toisiinsa. Kukaan ei muista.
Joitakin ei nimet juurikaan kiinnosta. Siksi annetaan nimet, jotka tulevat ensimmäisenä mieleen eli nimiä ei todella pohdita.
Usein nykyisin unohdetaan, että nimen tulisi sopia vauvaiän jälkeenkin ja annetaan lapsellisia, imeliä, lällyn lällyn nimiä eli enemmän kotona käytettäviä kutsumanimiä viralliseksi nimiksi. Ei edes mietitä, pitääkö lapsi nimestään ja joutuuko hän siitä kärsimään eri elämänvaiheissa.
Nimimaku on erilainen eri ikäisenä.
Nimen annossa on onnistuttu, jos sekä vanhemmat että lapset ovat siihen tyytyväisiä ja siitä pidetään, se on sopiva. Sen voisi antaa vielä kymmenien (50) vuosien jälkeenkin. Se on siis ajaton.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuttava nimesi sisarukset mielestään nokkelana Tiku ja Taku tyyliin. Nyt aikuisena toinen heistä käyttää vain toista etunimeään vakituisesti virallisena etunimenä.
Minun lapsien nimet eivät ala samalla kirjaimella mutta loppuvat samaan kirjaimeen kumpikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun on tietynlainen nimimaku, annetaan sen mukaisia nimiä. Tämänhän näkee jo siinä, että monesti tulee vastaan samannimisiä sisaruspareja/sarjoja. Nyt ovat vallalla pehmeät E:tä ja L:ää sisältävät nimet, jotkut taas tykkäävät luontonimistä, jotkut perinteisistä, jotkut kansainvälisistä... Se on minusta hassua, jos kaikkien sisarusten nimissä toistuvat samat pari kirjainta kärjistetysti tyyliin Alli, Ali, Lalli, Lila ja Laila. Tulee mieleen, että eikö nyt mikään muu kirjain kuulostaisi vanhemmista hyvältä...
Mikä Leena-Stiinan seropille nimeksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisiko hyvät nimet tyttärille Jennica ja Kyllikki? Miten on?
Annaleenan lemmikki gekolle nimeä ja äkkiä! On jo häntä kotiin viemässä ja nimi pitää antaa ikäänkuin hätäkasteena.
Isäni on syntynyt 40-luvulla. Hänen äidin ja isän nimet alkoivat sattumalta sammalla kirjaimella. Heidän lasten (14 kpl) nimet myös alkoivat tällä samaisella kirjaimella.
Eli toisinsanoen, Lilja ja Erkki olisi sisaruksilla parempi, kuin vaikkapa Lilja ja Aarni, koska ne sopivat liian hyvin yhteen.
Toivo, Gunilla, Mio ja Elisabet-Monika
Elias, Madeleine, Romi ja Seppo
Aada, Jooseppi, Emi ja Harry
Itseäni enemmän huvittaa täysin eri tyyppiset nimet, tyyliin Annikki, Michelle, Ukko-Petrus ja Jooa. Tulee mieleen että ovat kaikki toisilleen sisarpuolia, kun on tullut vanhemmilla tullut ero ja uudet lapset uuden kumppanin kanssa...
On se aika erikoista, jos nimet ovat aivan eri tyylisiä.
Vaikka veljekset Väinö Antti ja Daniel-Alexander Batholomeus.
En silti pidä tikutaku- tai tupuhupulupu- nimistä sisaruksille, mutta jotenkin samaa tyyliä ne saisivat kuitenkin olla.
Omilla kaksosillani nimet ovat saman mittaiset (vain neljä kirjainta, joista vain viimeinen on sama).
En tykkää siitä, että nimet alkaa samalla kirjaimella (tikutaku) ekä myöskään siitä, että vain alkukirjain vaihtuu (tupuhupulupu).
Ai samanikäiset lapset?