Kumpaa tavoitellaan työllisyyttä vai työttömyyttä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Ammattiliitot voivat tulevaisuudessa suostua halutessaan palkattomaan sairaspäivään, kun ne käyvät työehtosopimusneuvotteluja. Siitä vastineeksi ne vaativat varmasti palkankorotuksia. Tällöin voittaisivat ahkerat työntekijät, jotka eivät saikuta.

Kokoaikatyötä on taas työnantajien tulevaisuudessa pakko tarjota, jos ne haluavat työn tehdyksi, mutta osa-aikatyöhön ei kukaan tule."

 

Tämähän selviää kokeilemalla:

- halutessaan saa rapean palaknkorotuksen, jos suostuu itse, että 1. sairauspäivä jää palkattomaksi

- työnantaja tarjoamaan samantien kokoaikatyötä, niin jää ihan automaattisesti asianomaiselta tuet pois.

 

Ja huom. Mikään ei estä toteuttamasta proaktiivisesti jo nyt.

Laki nimenomaan estää sopimasta, että ensimmäinen sairauspäivä olisi palkaton. Sen jälkeen kun lakia muutetaan, s

No no, askel kerrallaan. Toteutetaan nyt tässä vaiheessa pilottiprojektina tuo kokoaikatyön tarjoaminen. Sen jälkeen mietitään sitten kuinka saadaan tuo sairauspäivä muutettua varmaksi palkankorotukseksi niin, ettei vain ihan vahngossa jäisi sitten loppupelissä saamatta.

Olemme lyhyessä ajassa saavuttaneet huomattavaa edistystä: Jo yksi iso probleema taklattu päätyen varmasti toimivalla prosessilla samaan lopputulokseen, johon kumpikin on  ilmoittanut haluavansa!

Mistäs sen tietää, onko kansalle kerrotut tavoitteet ne todelliset tavoitteet. Aika selkeästi on sanat ja teot ristiriidassa keskenään

Vierailija kirjoitti:

Mistäs sen tietää, onko kansalle kerrotut tavoitteet ne todelliset tavoitteet. Aika selkeästi on sanat ja teot ristiriidassa keskenään

Juuri näin. Siksi osoitinkin, että on olemassa ratkaisuja, joskus jopa nopeita ja toimivia, mutta käytännössä niitä ei edes haluta, koska kaikki retoriikka on ilmiselvää kaksinaamaista p*skanjauhantaa, jolla pyritään johonkin muuhun sanojansa eduksi.

SE on lähtökohtaisesti asia, jonka olemassaoloon voi luottaa. Tällä metatasolla toimiessa alkaa nähdä asioita selvästi.

Hyvää yötä.

Suomessa on paljon keskusteltu ja uutisoitu Tanskan mallista, tutustukaa nyt ensin siihen. Tanskassa on kohtuullisen helppo irtisanoa työntekijä.

Vasemmistolaiset eivät ymmärrä näillä avauksillaan yrityksistä mitään. Aikoinaan työmarkkinat kartellisoitiin ay-liikkeen ja EK:n toimesta, EK ei edusta kaikkia yrityksiä vaan suuryrityksiä. Nämä kaksi tahoa neuvottelivat työehdot ja palkkatason toisilleen sopiviksi. Se toimi bilateraalin kaupan ja suljetun markkinan aikana, jolloin vuorineuvokset saattoivat soittaa Väyryselle ja vaatia devalvaatiota.

Tämä asetti kuitenkin pk-firmat eriarvoiseen asemaan. PK-firmojen pitäisi yrittää saada kasvaa suuremmiksi, ja jotta se onnistuisi ne eivät pysty työllistämään ihmisiä samoilla ehdoilla kuin jo valmiiksi suuret firmat. Jokainen uusi työntekijä on pk-firmalle karmea riski, samalla pitäisi investoida tiloihin, markkinointiin, tuotantoon jne. 

Tästä syystä Suomessa firmakoko jakautui kahtia - toisaalta meillä oli menestyviä suuryrityksiä ja toisaalta mikrokokoisia firmoja, jotka eivät uskaltaneet kasvaa. Sama kehitys, tosin ei yhtä pahana, oli havaittavissa myös Tanskassa. 

Lopulta tanskalaiset ratkaisivat asian helpottamalla irtisanomista. Ja katsos, mikrokokoiset firmat alkoivat palkata ihmisiä ja työllisyysaste kasvaa. Samalla markkinoille saatiin uutta kilpailua ja myös kansainvälisesti menestyneitä yrityksiä. Nyt Tanskassa menee hyvin yksityisellä sektorilla ja esimerkiksi koronan aikaan pystyivät vähentämään julkista lainaa toisin kuin Marin joka nosti 50 miljardia velkaa

Siinä yksinkertaistaen miten Tanskassa onnistuttiin asiassa