Kumma juttu, kun rollaattori ei kelpaa 77-vuotiaalle äidilleni vaikka selkään sattuu ja tasapaino heittelehtii. Kaatuilee
vapaaehtoisesti kotonaan. Isäni on elossa ja kertoo, että äiti kaatuilee jatkuvasti.
Kommentit (40)
Kyllä se kelpaa, kun ei enää muuten pysty liikkumaan. Kokemusta on anopista, joka aikanaan heitti kotisairaanhoitajan ulos, kun hän otti rollaattorin puheeksi. Mutta kun oli tarpeeksi monta kertaa viinapäissään kaatunut ja kuskattu sairaalaan, alkoi kelvata. Tosin kaatuilu jatkui silti, koska kännissä vaikea pysyä pystyssä senkään avulla.
Mädäntykööt kämppäänsä.
Vierailija kirjoitti:
Ihan normaalia vanhuksille. Jääräpäitä loppuun asti.
Tai jos sanotaan kauniimmin, on henkinen kynnys muutokselle, pitää totutella ajatukseen, että on nyt auttamatta vanhus ja tarvitsee apuvälineitä. Ehkä kannattaisi vain viedä sinne kotiin se rollaattori sen enempää asiasta numeroa tekemättä, veikkaan että kokeilee sitä sitten ainakin kun puolison silmä välttää. ;)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan normaalia vanhuksille. Jääräpäitä loppuun asti.
Tai jos sanotaan kauniimmin, on henkinen kynnys muutokselle, pitää totutella ajatukseen, että on nyt auttamatta vanhus ja tarvitsee apuvälineitä. Ehkä kannattaisi vain viedä sinne kotiin se rollaattori sen enempää asiasta numeroa tekemättä, veikkaan että kokeilee sitä sitten ainakin kun puolison silmä välttää. ;)
Rollaattoreissa on eroja, toiset on hyvin kömpelöita sisätiloissa, toiset näppäriä. Äidillä on nyt kokoontaittuva kevyempi rollaattori sisäkäytössä ja ulkona vanha kankeampi. Ja käsitukien korkeus kannattaa mitoittaa oikein.
77-vuotias on kyllä nuori käyttämään rollaattoria. Johtuuko kaatuilu alkoholista? Jos ei, huimauksen syy täytyy selvittää.
Äitini käytti rollaattoria, mutta hänellä oli se ongelma, että sitten tuli hartiajumitusta, kaikille ei ehkä tule.
Vierailija kirjoitti:
Äitini käytti rollaattoria, mutta hänellä oli se ongelma, että sitten tuli hartiajumitusta, kaikille ei ehkä tule.
Jep.
Anopilla oli myös aika kynnys suostua rollan käyttöön, koki itsensä vanhukseksi jota kyllä olikin.
Kun vihdoin hyväksyi asian niin oli tosi tyytyväinen rollaansa.
Tuolla nuo 85-vuotiaat painattaa menemään lenkillä ja tekevät itse lumityönsä. Olin juuri tuon ikäisen setäni kanssa rock konsertissa. Seisoskeltiin 4 tuntia, eikä mitään hätää. Vierivä kivi ei sammaloidu.
Vierailija kirjoitti:
Tuolla nuo 85-vuotiaat painattaa menemään lenkillä ja tekevät itse lumityönsä. Olin juuri tuon ikäisen setäni kanssa rock konsertissa. Seisoskeltiin 4 tuntia, eikä mitään hätää. Vierivä kivi ei sammaloidu.
Ai kaikki? Yksikään ei ole kuollut ennen tuota ikää eikä makaa laitoksessa. Hienoa yleistystä.
Vierailija kirjoitti:
Tuolla nuo 85-vuotiaat painattaa menemään lenkillä ja tekevät itse lumityönsä. Olin juuri tuon ikäisen setäni kanssa rock konsertissa. Seisoskeltiin 4 tuntia, eikä mitään hätää. Vierivä kivi ei sammaloidu.
Hän on mahdollisesti niitä onnekkaita jotka eivät ole perineet taudeille altistavia geenejä.
Kovin tuttua. Rollaattoria on tarjottu sekä pyöräkelkkaa, mutta ei missään tapauksessa voi harkita käyttöönottoa. Vaikka ostokset kulkisivat näppärästi ja ikä painaa. Meillä lapset ovat nyt ottaneet pyöräkelkan huvittelulaitteeksi ja yksi kävi sillä huvin vuoksi koulussakin.
Meillä äiti ei myöskään halua kuulla (lähes kirjaimellisesti) mitään kuulokojeesta.
Hän kuulee aivan hyvin. Ne on vaan ne ihmiset siellä pankissa, kun ihmeellisesti ovat alkaneet kuiskimaan.
Ei auta, vaikka kerron, appiukkoni ei halunnut ottaa kuulokojetta, vaikka kuulo oli selkeästi alentunut. Nykyään koje on, mutta appiukko ei silti kuule juurikaan, kun aivot ehkä olivat liian pitkään hiljaisuudessa; ääniärsykettä ei tullut, ja nyt appiukko ei osaa tulkita kojeen tuottamaa ääntä; kokee kojeen tuottamat äänet häiritseviksi ja kojeen käytön hankalaksi. Käytännössä ei käytä kojetta kuin ääritilanteessa. Käytännössä on lähes kuuro, mikä on johtanut yksinäisyyteen. Kukaan ei soita tai vieraile eikä appiukko liiku juuri minnekään. Appiukon sukulaiset sanovat, että eivät viitsi vierailla, kun 'ei hän kuule kuitenkaan'. Lisäksi appiukko itse vapaaehtoisesti jää pois eri tilanteista ja harrastuksista, kun 'en minä kuule kuitenkaan'.
Kuulokoje olisi ollut tie sosiaalisen elämän säilymiseen.Ajattelen, sen käyttämiseen olisi tottunut, jos olisi ollut motivaatio ja tahto.
Vierailija kirjoitti:
Rollaattori ei auta ketään, huimaukseen.
Rollaattori auttaa ensisijaisesti kulkemiseen, jos lonkka- polvi tms.
leikkauksus, kipuja, vaikea ja hidasta liikkua. Koska rollasttorissa on myös istuin, johon voi istahtaa, jos kaupassa tai ulkoisessa väsähtää.
Rollaattoridta ei ole mitään apua vanhukselle, joka kärsii huimauksista.
iäkästä huomauttaa, vaikka hänellä olisikin liikkumisen tukena
rollaattori. Huimaukseen on lukematon määrä eri syitä ja diagoosejakin.
Miten niin ei auta jos huimaa? Rollasta saa hyvin tukea ja välillä voi istahtaa ja levätä. Itsellä huimausta ja rollasta en luovu niin kauan kuin elän. Olen 68 -vuotias. Jos ahtaassa asunnossa ei rollalla voi kulkea kannattaa ottaa yhteyttä paikkakunnan sos. viranomaisiin. Apua on kyllä saatavilla.
Minun 87-vuotias äitini ei suostu käyttämään rollaattoria. On kivempi valittaa.
Vierailija kirjoitti:
Äitini käytti rollaattoria, mutta hänellä oli se ongelma, että sitten tuli hartiajumitusta, kaikille ei ehkä tule.
Hänellä oli käsituet liian korkealla! Ne pitää sovittaa oikein. Niitä voi säätää.
Kävelykepeillä viimeiseen asti kun rollaattori kyllä kömpelö sisätiloissa jatkuvana kolhimisena.
Vierailija kirjoitti:
Mun 82-vuotias äiti ei suostu käyttämään rollaattoria. Ei vaan suostu. Ei vaikka hän sen avulla pääsisi liikkumaan paljon paremmin ja ulkoilemaan. Nyt liikkuminen on lähes nollissa ja kohta ei hyvä seuraa.
Ei auta järkipuhe eikä pieni painostuskaan.
Voi ei tuli jääräpäistä isää ikävä. Äiti kertoi isän 92v kunnosta ja hankimme rollaattorin. Kun menimme jouluna käymään, siellä se rakkine kökötti makkarin nurkassa käyttämättömänä. Isä sanoi että se on vanhoille pärjää ilmankin. Hän sauvakäveli, kunnes kaatui pahasti ja naapurin rouva toi kotiin rikkonaisten silmälasien kanssa🥲
Vanhuksille apuvälineet ovat henkisesti usein vaikeita. Kuten joku sanoi: Viimeinen etappi ennen arkkua.
Minä (nelikymppinen) joudun sairauteni vuoksi käyttämään toisinaan pyörätuolia. Vanhempi lähisukulainen ei suostu ottamaan valokuvaa, jos istun siinä. Haluaa aina minut pois sitä kuvan ottamisen ajaksi. Kai se jotenkin ahdistaa nähdä edes toisella. Ilmeisesti sen olemassaolon voi kieltää itseltään, kun siitä ei jää kuviin todistetta.
Vierailija kirjoitti:
Tulee aika, kun kelpaa.
Noin se vaan on.
Äiti otti heti sen avun vastaan ja käytti rollaattoria kotona. Isä sitten, myöhemmin, ei niin millään. 2. aivoinfarktin jälkeen koitin huumorillakin: Otat nyt vaikka kävelykepin ja oot sit niinku joku Sop-raanos-johtaja, Ärrälle mennessäsi :) - Ei niin millään. Viimesellä oppi, kun oli pakko (siis kotona sen rollaattorin käyttö).
(omat henkiset voimat oli kyllä ihan finaalissa ....)
Jep, rollaattori lähtee alta.