Onko lastenne uhmaikä ollut tasaista vai tullut aaltoina? Ja missä iässä pahimmat vaiheet?

Eli onko teillä uhmailtu tasaisesti uhmaiän alusta eteenpäin hamaan tulevaisuuteen vai onko selviä kausia, jolloin omaa tahtoa koetellaan enemmän ja välissä taas rauhallisempia aikoja?



Meillä 3,5-vuotias pikku jätkä on taas viime aikoina heittäytynyt vallan mahdottomaksi ja nyt kun tontuillakaan ei enää voi pelotella, alkaa pinna välillä uhkaavasti lyhentyä. Hänellä ensimmäinen uhmakausi alkoi n. 1,5 vuotiaana ja siitä vuosi olikin melkoista menoa. Sitten taas oli vuosi aika rauhallista, mitä nyt väsyneenä tai nälkäisenä joskus proput pieneltä paloivat. Mutta nyt tosiaan ei taas mikään ole oikein päin ja nyt tekee jo ihan tarkoituksellakin pahaa, mitä ei oikeastaan aiemmin ole tehnyt. Ei nyt mitään järisyttävää, mutta sellaisia asioita, jotka hyvin tietää kielletyiksi. Äiti, isä, isoveli, hoitotäti ja meidän koiratkin ovat tyhmiä ja mikään ei ole kivaa. Tai jos on, niin sitten sitä ei tietysti voi lopettaa ilman isoa raivaria. Ruoka on pahaa ja kohta onkin 4 päivää eletty pelkällä pyhällä hengellä. Vaatteista ja pukemisestakin taas tapellaan.



Onkohan tää tätä taas seuraavan vuoden?