Teettekö omia vaatteita? Millaisista aloititte?

Kävin ompelukurssin, tehtiin peruskaava.

Eka vaate oli kaavasta kuositeltu yöpaita.

Tein hameen, jossa kuminauhavyötärö. Aika helppo.

Vierailija kirjoitti:

Tein hameen, jossa kuminauhavyötärö. Aika helppo.

Oletko Sanna Marin?

Housut, ikivanhoista kaavoista, nyt kun parissa vuodessa laihduin takaisin entisiin mittoihini 27 vuoden jälkeen. Farkkukangasta. Olen 61.

Aloitin lapsena suoralinjaisista topeista ja kuminauhavyötäröisistä rimssukesähameista. Teininä tein paljon neuleita, ja pari takkia.

Sitten meni pitkä aika että en tehnyt itse juuri mitään, lähinnä jotain maksimekkoja ja muuta sellaista mitä kaupasta ei saanut

Noin kolmikymppisenä aloin tehdä vaikeita vaatteita, siis tyyliin jakkuja ja housuja. Niiden piti aina olla nimenomaan hankaliksi luokiteltuja burdan vaikeusasteluokituksessa, mitta en vä lttämättä kuitenkaan valinnut niitä ihan sillä perusteella, vaan tietyn tyylin mukaan. Sitä tyyliä oli vaikea löytää kaupoista.

Nykyään luon vaatteen itse, mutta käytän pohjana usein jotain valmiskaavaa, esim burdan tai ottobren. Muuttelen niitä mielenkiinnon mukaan. Nämä ovat mielenkiintoisia, koska lopputulos voi hyvinkin yllättää. Juuri nyt on työn alla tulppaanimallinen iltapuku. En ole koskaan tehnyt itselleni noita peruskaavoja, vaan aina käyttänyt ostettua valmiskaavaa joko sinällään tai ainakin pohjana.

Aloitin n 7 vuotiaana. Äiti osti poljettavan ompelukoneen minulle. Aluksi naapurin ompelijarouva leikkasi vaatteet ja minä ompelin.

Sitten koulun kässäopet auttoivat leikkaamisessa. Sain aina kässätunneilla tehdä lähes mitä halusin,kun tein ne pakolliset nopeasti alta pois.

Sitten aloin kesätyörahoilla ostaa esim. BURDA-lehteä, jossa oli hyviä kaavoja.

Purkasin vanhoja vaatteita ja käänsin kankaan ja leikkasin ja ompelin uusia vaatteita.

Olen ommelut koko ikäni. Parasa suoraommel on siinä ekassa koneessani.

Lapseni saivat elää omatekoisissa vaatteissa, sitten lapsen lapseni, joista yhtä 10 v opetan nyt ompeluhommiin

Nyt minulla on pari automaattikonetta ja saumuri.

Olen 72 v.

Vierailija kirjoitti:

Aloitin lapsena suoralinjaisista topeista ja kuminauhavyötäröisistä rimssukesähameista. Teininä tein paljon neuleita, ja pari takkia.

Sitten meni pitkä aika että en tehnyt itse juuri mitään, lähinnä jotain maksimekkoja ja muuta sellaista mitä kaupasta ei saanut

Noin kolmikymppisenä aloin tehdä vaikeita vaatteita, siis tyyliin jakkuja ja housuja. Niiden piti aina olla nimenomaan hankaliksi luokiteltuja burdan vaikeusasteluokituksessa, mitta en vä lttämättä kuitenkaan valinnut niitä ihan sillä perusteella, vaan tietyn tyylin mukaan. Sitä tyyliä oli vaikea löytää kaupoista.

Nykyään luon vaatteen itse, mutta käytän pohjana usein jotain valmiskaavaa, esim burdan tai ottobren. Muuttelen niitä mielenkiinnon mukaan. Nämä ovat mielenkiintoisia, koska lopputulos voi hyvinkin yllättää. Juuri nyt on työn alla tulppaanimallinen iltapuku. En ole koskaan tehnyt itselleni noita peruskaavoja, vaan aina käyttänyt ostettua valmiskaavaa joko sinällään tai ainakin pohjana.

Mainitsemasi lehdet ovat hyviä. Burdan kaavat ovat olleet minulle melkein täysin sopivia edelliset 50 vuotta.

T. 72 v mummeli

Kiva ketju! Taisin aloittaa vaateompelun joskus yläasteella, hameita ja paitapusero oli ekoja vaatteita. Mutta harmittaako teitä muita se, että sitten kun se vaate on valmis, niin siitä ei tullutkaan mieleinen? Mulla käy usein niin. Olen hyvä ompelija, mutta ei siitä vaatteesta sitten enää saa mitään kunnollista kun on leikattu ja ommeltu jo. Ja tuo on toinen harmi, että uusissa koneissa on huonommat tikit kuin niissä vanhoissa työjuhdissa.

Itse ompelen nykyisin lähinnä trikoovaatteita helppouden takia.

Aikoinaan tuli jonkun verran muutakin ommeltua, mutta lähinnä kaavojen mukaan, kuten vanhojentanssimekko, juhlamekkoja yms.

Olen 40 vuotias.

Vierailija kirjoitti:

Kiva ketju! Taisin aloittaa vaateompelun joskus yläasteella, hameita ja paitapusero oli ekoja vaatteita. Mutta harmittaako teitä muita se, että sitten kun se vaate on valmis, niin siitä ei tullutkaan mieleinen? Mulla käy usein niin. Olen hyvä ompelija, mutta ei siitä vaatteesta sitten enää saa mitään kunnollista kun on leikattu ja ommeltu jo. Ja tuo on toinen harmi, että uusissa koneissa on huonommat tikit kuin niissä vanhoissa työjuhdissa.

Nykyään tosiaan kun teen lähinnä muuntelemalla, niin lopputulos on aina vähän riski. Mutta harmittaahan se toki, jos vaatteesta ei tulekaan yhtään sellainen kuin suunnitteli, mutta aika harvoin sitä tällä kokemuksella enää sattuu. Tietää, mikä itselle sopii ja missä kohtaa kaavaa täytyy muuttaa. Nautinto onkin juuri siinä, että näkee, toimiiko se juttu mitä kokeile, vai ei ja mitä se oikeastaan tekee. Ja kun on opetellut muuntelemaan, jo leikattuakin vaatetta voi vielä muunnella. Ei toki useinkaan sellaiseksi kuin alkuperäinen suunnitelma oli, mutta kuitenkin sellaiseksi kuin itse haluaa.

Oma ompelukoneeni on nyt 15 vuotta vanha phaffin elektroninen kone, joten en osaa ottaa kantaa uusien koneiden tikkiin. Tuo toimii kyllä ihan kiltisti kunhan on huolella langoitettu ja oikea neula kankaaseen nähden.

T. Vitonen

Ompelin nuken vaatteita noin 5 v lähtien. Äiti ompeli itse tai teetti ompelijalla lähes kaikki meidän perheen vaatteet ja minä sain ne ylijääneet tilkut. Samoihin aikoihin opin virkkaamaan. Alakoulussa ommeltiin kässäoussia ja tyynyliinoja jne. Kotona ompelin a-linjaisen samettihameen, housuja paitapuseroita, trikoo vaatteita, bikinit ja parikymppisenä hääpukuni. Omille lapsille ompelin collage- ja trikoo vaatteita.

Ikää 57 v.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiva ketju! Taisin aloittaa vaateompelun joskus yläasteella, hameita ja paitapusero oli ekoja vaatteita. Mutta harmittaako teitä muita se, että sitten kun se vaate on valmis, niin siitä ei tullutkaan mieleinen? Mulla käy usein niin. Olen hyvä ompelija, mutta ei siitä vaatteesta sitten enää saa mitään kunnollista kun on leikattu ja ommeltu jo. Ja tuo on toinen harmi, että uusissa koneissa on huonommat tikit kuin niissä vanhoissa työjuhdissa.

Nykyään tosiaan kun teen lähinnä muuntelemalla, niin lopputulos on aina vähän riski. Mutta harmittaahan se toki, jos vaatteesta ei tulekaan yhtään sellainen kuin suunnitteli, mutta aika harvoin sitä tällä kokemuksella enää sattuu. Tietää, mikä itselle sopii ja missä kohtaa kaavaa täytyy muuttaa. Nautinto onkin juuri siinä, että näkee, toimiiko se juttu mitä kokeile, vai ei ja mitä se oikeastaan tekee. Ja kun on opetellut muuntelemaan, jo leikattuakin vaatetta voi vielä muunnella. Ei toki useinkaan sellaiseksi kuin alkuperäinen suunnitelma oli, mutta kuitenkin sellaiseksi kuin itse haluaa.

Oma ompelukoneeni on nyt 15 vuotta vanha phaffin elektroninen kone, joten en osaa ottaa kantaa uusien koneiden tikkiin. Tuo toimii kyllä ihan kiltisti kunhan on huolella langoitettu ja oikea neula kankaaseen nähden.

T. Vitonen

Mulla on 12 v vanha Paff ja pidän siis sitä "uutena" 😁 aiemmat koneet mitä käytin oli 70-luvulta. Ja se ahdistus epäsopivasta vaatteesta tulee ehkä eniten siitä, että haaskaa luonnonvaroja, kun kangas menee hukkaan. T. 8

Opin suunnittelemaan, kaavoittamaan ja ompelemaan teini-iässä, jolloin suurin into oli pukeutua omalla tyylilläni.Äitini oli käsityönopettaja, niin hän kannusti, neuvoi ja auttoi vaatteiden sovituksissa. Siihen aikaan ei nettiä ollut, joten trendejä seurattiin lehdistä ja joita äiti tilasi minulle. Sain kyllä loistavan pohjan harrastukselleni. Niinpä tyyli vaihtui sitten vuosien saatossa ja kaikenlaista tuli ommeltua.

HAlpisvaatteiden aikakaudella arvostus itse ommeltuja vaatteita kohtaan romahti. Yleinen asenne oli se, ettei ole mitään järkeä tehdä itse kun kaiken saa edullisesti kaupasta. Tai vastavuoroisesti arvostettiin kalliita merkkituotteita, joiden miinus oli se että muiltakin löytyvät samat merkkirätit. Tottakai tuunasin ja korjasin silloin  vaatteita, sillä mieli kapinoi turhaa kuluttamista vastaan. 

Nyt 60 vuotiaana on mukavaa ommella vaatteitani. Teen niitä rauhassa ja pikkutarkasti, sillä käsityöt rauhoittavat. Edelleenkin omalla tyylilläni. Muokkaan valmiskaavoja omalle kropalle sopivaksi.

 

Vierailija kirjoitti:

Kiva ketju! Taisin aloittaa vaateompelun joskus yläasteella, hameita ja paitapusero oli ekoja vaatteita. Mutta harmittaako teitä muita se, että sitten kun se vaate on valmis, niin siitä ei tullutkaan mieleinen? Mulla käy usein niin. Olen hyvä ompelija, mutta ei siitä vaatteesta sitten enää saa mitään kunnollista kun on leikattu ja ommeltu jo. Ja tuo on toinen harmi, että uusissa koneissa on huonommat tikit kuin niissä vanhoissa työjuhdissa.

Kyllä tälläistä sattuu.

Ommelten laatu nykykoneissa on usein huono eikä kokenutkaan ompelija saa säätöjä tehtyä.

Itse ompelen kaikki suoraompeleet vanhalla poljettavalla koneella, seuraavaksi paras on Husqvarna vuodelta 69. Se ei ole muovinen rimpula. Suht hyvän ompeleen saan siihen.

Uudemmat koneet mulla on merkeistä huolimatta huonompia. En huomaisi eroa, jos ei niitä vanhoja koneita olisi vertailussa.

Saumureista kokeiluissa paras on ollut Janome.

T.72 v mummeli