Lue keskustelun säännöt.
Miten muuttua pessimistisemmäksi?
12.12.2023 |
Kuulostaa kummalliselta toiveelta, mutta olen huomannut yhden suurimmista ongelmistani olevan, että innostun liikaa ja olen aina liian toiveikas.
Työnhaussa esimerkiksi keksin aina uuden paikan, mistä innostua. Sen ei tarvitse olla mikään unelmien ala tai hyväpalkkainen työpaikka. Ihan tuikitavallisesta paikasta saatan visioida itselleni uudenlaisen uran ja elämän, panostan julmetusti hakemukseen, jne. ja sitten tulee henkisesti turpiin, kun en tietysti kelvannut sinneKÄÄN edes muutaman tunnin osa-aikaiseksi tekijäksi.
Miten oppia elämään niin, ettei välitä oikeastaan mistään tuollaisesta? En tietenkään halua masentuneeksi mököttäjäksi, mutta taipumukseni on innostua liikaa asioista ja projekteista, joiden toteutuminen ei riipu pelkästään itsestäni. Kun sitä tarpeeksi usein tapahtuu, se lannistaa enemmän kuin pelkkä olkapäiden kohauttelu kaikelle.
Kommentit (5)
Kyllä pessimistikin välittää. Kokemusta on isosta kriisistä, jonka kohtasimme puolisoni kanssa. Hän on pessimisti ja minä optimisti, ja väitän kyllä selvinneeni paremmin juurikin optimismin takia. Nämä on aika synnynnäisiä juttuja. Itse olen todennut, että en voi muuttua pessimistiksi. Uskon aina valoisampaan tulevaisuuteen, vaikka turpaan onkin monesti tullut ja pilvilinnat romahtaneet. Tämä koira ei vaan pääse karvoistaan, vaan aina jossain siintää uusi pilvilinna.
Uskon myös, että ihmiskunta tarvitsee enemmän optimismia. Jos uskomme katastrofiin, luovutamme ja näin katastrofi myös todennäköisemmin tulee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä pessimistikin välittää. Kokemusta on isosta kriisistä, jonka kohtasimme puolisoni kanssa. Hän on pessimisti ja minä optimisti, ja väitän kyllä selvinneeni paremmin juurikin optimismin takia. Nämä on aika synnynnäisiä juttuja. Itse olen todennut, että en voi muuttua pessimistiksi. Uskon aina valoisampaan tulevaisuuteen, vaikka turpaan onkin monesti tullut ja pilvilinnat romahtaneet. Tämä koira ei vaan pääse karvoistaan, vaan aina jossain siintää uusi pilvilinna.
Uskon myös, että ihmiskunta tarvitsee enemmän optimismia. Jos uskomme katastrofiin, luovutamme ja näin katastrofi myös todennäköisemmin tulee.
Tuo on kyllä totta, että optimismi auttaa kriiseistä selviämisessä.
Ehkä pessimismi ei ole oikea sana sille, mitä kaipaisin itsessäni. Vaan sellainen astetta välinpitämättömämpi suhtautuminen asioihin, joihin en voi itse vaikuttaa.
Optimismi ja usko parempaan on hyvä asia, mutta ärsyttää, että innostun ja toivon aina liikoja.
Enpä tiedä mikä sen salaisuus on. Itse koen olevani optimistinen realisti, mutta muiden mielestä kyyninen pessimisti. Ex-mies oli herkästi innostuva, aivan ylioptimistinen ja tuntui näkevän maailman kuin se olisi jotakin amerikkalaista perheleffahöttöä, jossa hurjimmatkin visiot toteutuvat ja pingviinit puhuvat.
Elämä hänen kanssaan oli aivan kamalaa, koska luonnollisesti hän sai pettyä koko ajan uskottuaan kuvitelmiinsa aivan täydellä sydämellä. Joskus nuo päähänpistot vaikuttivat koko talouden elämään, enkä suhteen lopussa voinut enää nähdä häntä täysjärkisenä.
Usko pois, mä pettyvän pessimistinkin näin - Haloo Helsinki
Lukemalla iltapaskoja