**Perjantaita, MAALISMASUT**
Kommentit (37)
Täällähän on monta aamuvirkkua. Mäkin vääntäydyin koneelle, silmät ristissä, huonosti nukuttu yö takana, poika heräili monta kertaa ja aamulla vaille seitsemän ilmoitti, että Äiti mulla on nälkä! Ja arvatkaapa söikö paljon mitään... Tässä on sitten kahvia ryystetty ja yritetty herätä.
Duppis kuulostat tarpeeksi säälittävältä :). Ikävä on varmasti älytön ja huolikin on varmasti pienestä miehestä, mä varmaan ainakin haluaisin vain kokoajan silitellä ja paijata pientä. Minkäs ikäisiä teidän tytöt on ja joko ovat päässeet pikku veljeä katsomaan?
On se tosiaan jännä, että pitää noita toisten sairaslomia arvostella. Kyllä varmasti jokainen tietää milloin ei enää jaksa töissä ja silloin on paras jäädä pois, minulle sairaslomalle jäänti oli vaikea päätös, mutta joskus pitää ajatelle itsensä, perheensä ja tulevan lapsensa hyvinvointia. Tuossa just mietin, että mulla oli näin vaivainen olo viimeksi kun ihan lopuillaan odotin esikoista ja pää oli jo melkei tuloillaan eli tuota juilintaa ja puoli kipeitä suppareita, minkähän lainen olo on sitten viimeisillään?
Masussa on ollut vilkasta ja niin möyritään, että sattuu. Silti on ihana, että tiitiäisen potkut tuntuu, varsinkin kun oli taas pari lepopäivää. Jännä kun koko raskauden on ollut tyttö olo, mutta en osaa kuvitella kuin pojan syntymän :). Eilen ostin tiitiäiselle kotiintulo vaatteet ja äitini osti bodyn ja yhden puvun, nyt tekis mieli vain niitä hypistellä :).
möhkis ja tiitiäinen 29+0
Muuta en ehdi kun painoarvioon heitän oman kokemukseni.Nelonen arvioitiin rv 31 2000g ja lupailivat sillä käyrällä yli 4kg.Syntyi kuitenkin 40+ ja painoi 3820g
Ja viitosesta arvioivat rv 31 2100-2200 eli vielä isompaa lupailivat.Pienempi kuitenkin tuli,3780g
Mulla siis ollut isot arviot noilla viikoilla mutta kuitenkin ihan normaalin kokoiset tullut!
Oma painonousu on vanhoista korteista katsottuna tasoittunut näistä viikoista eteenpäin.jokaisen kohdalla ei oo tullut viikon 28 jälkeen kun max 3 kg(paitsi kolmannen kohdalla joka oli mun isoin,yli 4kg)Jospa se on tasannut myös vauvankin kasvua kun arviot kuitenkin rv 31 ollut niinkin suuret.....
Nyt menen syöttämään nuorimmalle puuron,sitten vien tytöt ystävälleni ja pojat anopille ja kohti kidutusta........
L+5+rv 29*poks*(kiitti Möhkis!!!!)
Möhkis: Tytöt on 5v5kk ja nuorempi kohta 11kk. Meillä on siis silleen villisti nyt kaksi lasta syntynyt saman vuoden puolella :) Isompi neiti on käynyt jo velipoikaa kurkkimassa, mutta tuo pienempi ei paljoa koko tilanteesta perusta. Isommalle teki kyllä hyvää käydä katsomassa, kun ymmärsi sitten vähän paremmin, että veli on tosiaan olemassa ja on sairaalassa vielä kasvamassa ja voimistumassa.
Nuo painoarviot voi muuten mennä aikalailla tosiaan metsään. Meillä esikoisesta povattiin 37 viikolla että olis syntyessään varmaan n.4kg, mutta syntyessään 39+3, oli nippanappa yli 3kg, tarkalleen 3080g :)
Kai ne on lähinnä suuntaa antavia. Tosin yhden lääkärin kanssa juttelin niin se sanoi, että nuo aiemmilla viikoilla tehdyt arviot ovat vähän tarkempia, kun saa vielä vauvan paremmin " kokonaan" kuvaan.
-Duulix ja poika 13pv
Tosiaan arviot mennä pieleen.Esikosta lupailivat 4200g ja syntyi 38+6 painaen 3180g,toisesta mentiin samoissa arvioissa ja painoi 3680g.Kolmas arvioitiin 3 päivää(!)ennen synnytystä 3300g ja painoi kuitenkin 4055g.Neljäs ja viides tuossa ylempänä tekstissä.
Joten en ainakaan itse ihan mene niihin luottamaan sokeasti,suuntaa antavina vain.
Kiva kuulla Duppis että poika vahvistuu!!!Jaksuja kuitenkin edelleen ja pöpöt pois jotta pääset pientä katsomaan!!!!!!!
L
Eilen illalla kävin vielä naputtamassa pitkän viestin, mutta ihmeellisesti se katosi jonnekin, minne lie..
Miulla alkoi hammashoidot samoja aikoja, kun sain tietää tästä raskaudesta ja ottivat silloin röntgenkuvat, koska oli pakko, jotta hoidon tarve selvisi. Se on kuulemma niin paikallinen juttu ja kun käytetään röntgenessua tai -paitaa, ni siitä ei ole sikiölle haittaa. Tosin puolen välin jälkeen eivät näitä enää tehneet eikä myöskään loppuraskaudessa. Minulta irtosi paikka ja sen mukana lohkesi myös hammasta ja juurihoito oli aloitettava. Tota hoitoa jatkettiin rv:lle 29 asti, jonka jälkeen hoito jäi katkolle. Osa syy oli se, että kolmannella raskauskuukaudella hammaslääkärikäynnit ovat epämukavia äidille. Selällään ei voi olla pitkiä aikoja, kun tulee pahoinvointia. Yrittävät vähän istuvammassa asennossa hoitaa, mut ei se ison massun kanssa mukavaa touhua ole. Oma hammashoitoni jatkuu maaliskuun lopulla eli sitten kun vauva on syntynyt. Hampaasta otetaan se neularöntgen, jota nyt ei enää voitu ottaa ja sen mukaan päätetään, että pitääkö juurihoitoa vielä jatkaa vai vaihdetaanko väliaikainen paikka pysyvään paikkaan.
Itse meinasin kestoilla päivisin ja yökestoiluakin voin harkita, jos löytyy pitävät ja imukykyiset vaipat, jotka pitävät vauvan kuivana. Kauppa- ja kyläreissuilla käytän varmastikin kertiksiä, koska pissa- ja kakkavaippanyssyköiden kantaminen ei juuri innosta. Säästän lähipiirit niiltä. Vaippoja hankin erilaisia uutena, mutta vasta niitä kokoja jotka menevät pitempään eli ovat lähes koko vaippaiän vaippoja. Taskuvaipoista olen suunnitellut hankkivani ainakin fuzzi bunzeja (m-koon) ja sit varmaankin joitain aio:ja. Sit tietty joitain sisä- ja kuorivaippayhdistelmiä mm. cuddle buns. Huuto.netistä olen huudellut joitain vaippoja käytettyinä. Se kun on edullinen tapa tutustua erilaisiin vaippoihin. Ja tietty osti niitä sitten sieltä tai uutena, ni sitä kautta ne on helppo laittaa takaisin kiertoon, jos vaippa tyyppi ei jostain syystä satu omalle lapselle tai käyttö on muuten hankalaa tai vaippa jää pieneksi. Kestoilla on tosi hyvä jälleenmyyntiarvo.
Hug-a-bub-kantoliinan meinasin myös ostaa ja oikeasti käyttää sitä. Minulla on ennestään yks kudottu hoppediz-liina, mut se oli liian pitkä enkä ylimääräisiä mitenkään siististi kiedottua etten näyttäny ihan pallolta. Riippumaan ei voinu jättää ku ne päät olivat sit melkein maassa kii. Sen lisäksi minulla oli kanga-reppu, jossa esikoinen viihtyi kyllä. Esikoinen pitäs saada jollain konstilla innostumaan kävelystä, jotta vauva saisi vaunut käyttöönsä. Kyllä poika kävelee jos rattaat eivät ole mukana, mut jossain vaiheessa menee kantohommiks ja enää en oikein jaksa kannella häntä ja hankalaa se on mahan kanssa ja tietty toppavaatteet ovat aika liukkaitakin. Seisomalaudan ajattelin hankkia myös pojalle. Kun vauva syntyy, esikoinen on 2 v 4 kk, joten sisarrattaiden osto tuntuu aika turhalta kun käyttöikää niille tulisi vain muutama kuukausi.
Se vähän jännittää, että miten poika ottaa uuden tulokkaan. Ekaksi ajattelin, että häntä ei ehkä kannata tuoda sairaalaan. Mut toisaalta on hyvä, että hän näkee missä äiti on ja miksi äiti ei ole kotona sekä ensikohtaaminen tapahtuu ei kenenkään maalla. Poika on ainakin isälleen aika mustis, siis isä ei saisi tulla äidin lähellekään halailee tai pussailee tai siitä nousee meteli. En tiiä sitten miten suhtautuu vauvaan. Toisaalta poitsu on ihan älyttömän kova halailee ja pusuttelee, toivon, että pienokainen sitä osakseen. Luulen, et avainasemassa on se, että esikoinen saa myös paljon huomiota niin mustasukkaisuus ei vaivaa.
Caiuksen saama painoarvio oli mielestäni ihan keskitasoa noille viikoille, ku on rv 30 jo täynnä ja nythän se alkaa sitä painoa kerryttämäänkin. Itse olen sokeriarvojen vuoksi ruokavaliolla, jota olen noudattanut välillä paremmin ja välillä vähän huonommin. Nyt aloin noudattaa taas tiukemmin, ku alkoi tää loppusuora eli jätin makeat ja rasvaiset herkut nyt kokonaan pois, jotta vauva ei ottaisi ihan älyttömästi kokoa näillä viimeisillä viikoilla. Toissa viikolla ultran mukaan vauva olisi keskikokoa, painoarviota lekuri ei sanonut eikä myöskään kirjannut ylös, mut siis mittojen mukaan oli ihan keskikäyrällä. Viime viikolla neuvolassa sf-mitta oli pompannut 31 cm:iin eli se menis ihan yläkäyrillä. Kuitenkin vauva oli raivotarjonnassa, ei kuitenkaan vielä laskeutunut, joten asento ei selitä tota mitan kasvua. Nyt olen täysin varma, että vauva on poikittain masussa. Nimittäin olin liitoskipujen takia tosi kipeenä ja liikkuminen oli työn ja tuskan takana ja itku meinas päästä, ku niin kovin koski. Housuja ei voinut laittaa jalkaan seisaaltaan, ku tuolla alhaalla tuntui sellainen kova pallo. Nyt menee housut heittämällä jalkaan, ei tunnu et massu valahtaa tai mitään palloa siel ja liitoskivut hellittivät eli veikkaan, et se vauvan pää tuolla alhaalla aiheutti noi vaivat. Neuvolan mukaan olisi suotavaa, et vauva olis kääntyny raivotarjontaan rv:lle 35 mennessä. Esikoinen kääntyi tosin perätilaan rv:llä 38 ja ulkokäännöstä harkittiin, mut jotenki toi mei akrobaatti kääntyi itse uudestaan toisin päin. Täytyy sanoa, et nuo käännökset eivät olleet mitenkään mukavia ja veikkaan, että se ulkokäännös olisi ollut vielä epämukavampi.
No tällaista tällä erää. Nyt pitäs siirtyä siivoushommiin ja sit lähteä ruokakauppaan päin, taas..
Mitäs himoja kaikilla on tällä hetkellä? Miu ykkönen on nyt naposteluporkkanat ja hyvänä kakkona appelsiinit.. Sitrushedelmät ovat olleet iha ehdottomia koko raskauden ajan. Onneks sattu tää tänne syys- ja talvikaudelle tää raskaus, jolloin noi sitrukset ovat mehevimmillään =) Nyt tosin pitää noi appelsiinit ajoittaa ruokailun yhteyteen eikä montaa hedelmää saa syödä päivässä just noiden sokrujen takia. Tosin eivät ole itselläni nostaneet kylläkään sokereita ylös, mut arvot ovat olleet muutenki koko ajan raja-arvojen alla. Paitsi kerran, kun syötiin irkkareita ja silloin menivät vähän yli.
Hauskaa perjantain jatkoa ja viikonloppua kaikille!
kenties ja kirppu-pirpana tasan rv 32
Tosiaan nuo paino arviot voi mennä metsään esikoinen arvioitiin rv 39+2 korkeintaan 2400g, mutta lähempänä 2200g, 39+4 salissa kätilö kokeili vatsanpäältä ja sanoi, ettei varmasti ole niin pieni, heitti arvioksi 2700 ja poika paino 2760g. Ultran arvio heitti siis aikalailla. Nyt jännittää, että minkä kokoinen tästä kakkosesta tulee, kun tuossa alle kolmekilosessakin oli ihan tarpeeksi tekemistä :).
Duppisellahan tulee olemaan vilinää kotona, kun saa pojan kotiin :). 5-vuotiaasta on varmasti jo paljon apua vauvan hoidossa ja pienemmästä hyvää leikki seuraa, ihanat ikäerot!
Täälläkin yks joka nukkunut tosi huonosti yön, ei oikein väsyttänyt kun menin nukkumaan ja sitten kuopus pyöri ja kitisi koko yön.. me nukutaan perhepedissä niin siinä sitten herkästi herää jokaisen tuhahdukseen jos itsellä ei uni ole oikein kunnollista!
Noista sanomisista ja mielipiteistä: en itse muista tuollaista ainakaan siinä sävyssä että olisin loukkantunut tai joku olisi tarkoittanut loukata sairaslomalla olevia, ainakaan täällä meidän maalisten pinoissa.. ja itse kuitenkin olen ollut sillä sairaslomalla jo pitkään.. eli en tiedä siis millainen tilanne/kirjoitus ollut mutta sehän tässä kirjoittelussa just on huono puoli kun ei me muuten tunneta toisiamme ja tällaisesta pelkästä kirjoituksesta voi joskus saada koppavan, tylyhkön kuvan.. ymmärrätte varmasti mitä tarkoitan kun jos esim. kiireellä kommentoi muutamalla sanalla jotain asiaa tai ei vain osaa sitä tähän kirjoittaa ihan niillä sanoin kuin tarkoittaa..
Ja jokaisellahan on oikeus sanoa ja olla sitä mieltä kuin haluaa!
(.) Kylläpä kävi myllerrys yöllä, se varmaan pitikin mua hereillä osan yöstä kun tuntui että kyllä nyt kylkiluut kohta paukkuu :)
Jos tässä hetken pysyis vielä lasten kanssa hereillä ja sitten houkuttelis niitä päikkäreille..mut pitäs jaksaa vielä pari tuntia :/
Sinna 31 ..taas pox..
Minäkin olen nukkunut yöni huonosti :-/. Vali vali, mutta kun väsyttää. Mies tuli nukkumaan vasta puoliltaöin ja enkös minä herännyt vessaan. Sen jälkeen ähisin sänkyyn takas ja mies taisi ihan hyvälläkin sanoa, että kylläpä sä ähisten sänkyyn kaivaudut. Kivahdin itse ihan tosissaan, että tässä vaiheessa onkin niin äärettömän helppoa löytää mukava asento ja lepuuttaa koko ajan kipeänä olevaa selkää. Aiheettomasti miehelle suutuin, ei hän pahalla tarkoittanut, mutta ärsytää suunnattomasti muutenkin hankalat yöt ja jatkuva univelka. Töissä kun ei oikein voi nukkua päiväunia...
Onneksi on jo perjantai. Tänään vaan pitäisi vissiin ahtautua kauppaan, jotta saa huomiseksi ruokaa. Jääkaappi on viikon jäljiltä ihan tyhjä ja olishan se ihan mukavaa jotain syödäkin ;-)
Minä olen haaveillut kestovaipoista mutta pelkään pahaa että käy sama juttu kuin esikonkin kanssa: ensin innostuu, hankkii vaikka mitä ja sitten käytäntö osoittaa etten jaksa pestä pyykkiä ja huolehtia vaippapuolesta kun käytettävissä olisi kertiksiäkin. Inhottaa vaan käytää niitä, sen verran ekohenkinen olen. Kestovaippaviidakko on vaan niin valtava, että nyt en jaksa paneutua asioihin riittävästi enkä viitsi huviksenikaan hommata.
Saisin sen kantoliinan ostettua ensin, niin olisi taas vähän rauhallisempi olo. Meinaan hommata joko Huggiksen tai BabyBundlerin trikooliinan. BB oli esikoisella ja se oli mukavan reilu, Huggiksen jäädessä jotenkin " liian siroksi" . Nyt tekisi mieli vähän sirompaa liinaa, kun tiedän käytön olevan takuuvarmasti niin suurta, että liinan pitäisi mennä tilanteessa kuin tilanteessa...
Hui hai, viikonloppuja odotellessa!
Telma ja vaavero 28+jotain.
Olenko mä taas ainoa joka on nukkunu yönsä hyvin?
Kummallisen hyvä olo jatkuu lukuunottamatta eilistä iltaa jolloin kakara oli selkeesti poikittain (potki ja hutki molempiin kylkiin samaan aikaan) ja olo oli todella tuskanen ja kauhee..illalla supistusten saattelemana kömmin nukkumaan ja yön aikana tuo on tainnu taas kääntyä nuppi alaspäin kun nyt olo on taas mitä mainioin :)
KAKSOSMAMMA;
Jooh, mä sain itkukiukkuraivarin siitä saamarin ketjusta. Tais olla alottajalla vaan tavotteena saada mahdollisimman monelle paha mieli. Ikävä kyllä kukaan kun ei sitä mitalia saa vaikka töissänsä olis loppuun asti..mulle on itseasiassa ihan sama vaikka punnais sen muksunkin siellä työpaikalla. Kuka pystyy mihinkin, mutta mun mielestä on oikeus ja kohtuus saada s.lomaa jos on syy siihen (nimimerkillä;hakannut nyrkkiä pöytään ja vaatimalla lomaansa vaatinut).
Vaan enpä mä usko että tässä pinossa löytyy mitalin tavottelijoita - tuntuu koko jengi olevan jalat tukevasti maan pinnalla :)
DUPPIS;
C-vitamiinia naamariin (sanovat ettei se mitään auta mutta kyllä mulla vaan), ja valkosipulia..ja sipulia yöks villasukkiin :) ei se flunssa voi maailman tappiin asti kestää..odota vaan, kohta se on ohi. Voisko miehes lainata jostain vaikka videokameraa (kamerakännyä ei kai voi käyttää?)? Saisit jotain kuvaa sieltäkin päästä. Ihanaa kuulla että kaikki näyttää hyvältä ja pikkunen kasvaa :)
( . ) jooh, eilis-ilta oli jotenkin tosi karmea, makasin sohvalla ja tuskailin koko illan, väliin kivisteli oikein kunnolla..välillä en tienny supistaako kun alaselkää pakotti, vai oliko se vaan selkäjumitusta..loppu kuitenkin aikanaan. Painelin (kiitos hormonien) tippa linssissä sänkyyn iltasella ja tihrustin siellä myöhään yöhön..ensin kiukuttelin kun mies ei huomannu kun mulla oli paha mieli (tiedä sitten mistä), ja sitten kuitenkin itkin kun ei saanu muhun koskea ollenkaan...ihan kummaa menoa..ei sitä ennen vaan.
Onneks tuo kakara tais tosiaan yöllä taas vääntäytyä silleen " hyvinpäin" että olo tuntuu nyt ihan kivalta. Eilen iltapäivällä tosiaan näki hyvin että Puksu käänty jalat alaspäin..pikkujalat tikkas mun kylkeä kun kellon viisarit, ensin vasemman rinnan alla ja siitä tasasesti alas asti..aika vinkeetä, sen jälkeen sitte tulikin tukala ja paha olo.
Kauheen monella on edessä ultra tai vastaava..miks mulla ei ole? Kukaan ei ole maininnu mitään synnytystapa-arviosta, eikä mistään muustakaan. Oon ymmärtäny ettei mua ultrata enää ollenkaan (nlassa ei konetta ole). Vähän kyllä hirvittää..ei yhtään tuntus pahalta vähän päästä vielä kurkkaamaan.
Tappert ja Puksutti 30+5
HARJU:
Mun käteen tuli siis tuossa jouluaatonaattoa edeltävänä yönä sellainen aivan käsittämättömän suuri kipukramppi niskasta olan yli oikean käden sormiin asti. Oli aivan tuskaa. Pitkä tarina, en jaksa kokonaan kirjoittaa sitä,mut tuskaa on ollut,usko vaan. Ja tosiaan on niin et rasitus vaikuttaa kipujen määrään,tai siis ei edes rasitus vaan ihan normaalit itsesträän huolehtimisen puuhatkin.
Aluksi en saanut oikein muuta arviota mikä kädessä on,kuin et mun tekemät remppatyöt on jumittaneet lihakset ja ne pitää saada rentoutumaan.(Tää oli Kättärillä). Sit kun lääkkeet ei auttaneet,menin urheilulääketieteisiin erikoistuneelle yksityislääkärille,kun en saanut aikaa ortopedille tarpeeksi nopeasti ja hän epäili et siellä saattaisi olla hermo pinteessä ja et nää lääkkeet ei käy kenellekään saati sitten raskaana olevalle. Laittoi magneettikuvaukseen ja kirjoitti lähetteen fysioterapiaan.
Kirurgi ei suostunut kuitenkaan ottamaan magneettikuvaa koska ei nähnyt sitä tarpeelliseksi, erityisesti siksi ettei raskaana olon aikan mun kättä voisi kuitenkaan leikata jne. Antoi ohjeet fyssärille mitä saa tehdä ja mitä missään tapauksessa ei saa tehdä. Lääkitystä käski jatkaa ohjeiden mukaan jos ne auttaa,jos ei niin voisin olla ilmankin. Hänen mielestä on pieni mahdollisuus hermopiteestä mut myös lihasjumi/kramppi tms voisi olla aiheuttaja.
No,näitä juttuja seurasi sitten se lääkärin puhelu ja erikoislääkärin ohjeet Kättäriltä ja tällä hetkellä luotan eniten siihen Kättärin lääkäriin ja sen ohjeisiin.
Mulla ei ole näkyvää turvotusta. Ja jatkuvat krampit on hieman hellittäneet siitä ekasta yöstä. Osittain syy on varmasti se että kipuunhan turtuu ja tottuu eli vaik kipu olisi lähes yhtä suuri, se ei enää tunnu niin kamalalta kuin alussa. Mulla on nyt eniten oireita olkapäässä ja ranteessa, sellaista poikittaista jatkuvaa särkyä. Ja sitten kyynärpään ja olkapään välillä lihaskipua ja joskus niitä pitkittäisiä kramppeja. Samoin kyynärpään alapuolella on lihaskipua. Peukku on täysin tunnoton ja kivun yltyessä koko kämmen ja kaikki sormet menee painavan oloiseksi ja tosi kipeiksi. Käsi on välillä ok ulottuvuusasioissa eli saan sen sekä koukkun että suoraksi ja sit taas ykskaks se saattaa olla tosi jäykkä eikä oikene kunnolla. Tätä esiintyy sekä rasituksen jälkeen että silloin jos oon vaan makaillut pitkään. Suvussa meillä on nivelreumaa ja toin sen kyllä joka lääkärille esille, esim. mun mummolla puhkesi reuma juuri raskaana ollessa,mut ei ne siihen ole oikein kommentoineet.Kortisonia kukaan ei ole edes tarjonnut,pitääkin kysyä sitä seuraavaksi jos ei ala helpottaa.
SIN-NA:
Oikeastaan se lekuri ei ollut edes lähellä oikeaa kommentissaan. Tää oli just se asia mitä hyvin tarkkaan puitiin eilen Kättärin lääkärin kanssa. Eli se mulle soittanut lääkäri oli sitä mieltä että jopa 1 tabletti/päivä panacodia 2 viikon kuurina syötynä aiheuttaisi sekä minulle että lapselle riippuvuuden. Mut tää Kättärin erikoislääkäri sanoi että voin ihan huoletta syödä panacodia kun sitä on kerrna julle määrätty vaikka koko loppuraskauden ajan ohjeiden mukaan,jotka on 1-3 kpl/vrk+ panadolia 1-3kpl/vrk... Syy miksi suositteli vain yötä vasten otettavaksi panacodia oli se et se usein väsyttää vähäsen, eli siksi sanoi et jos otan esim. yöksi 1 +1 näitä lääkkeitä ja päivällä en yhtään panacodia ,niin sitten saan syödä panadolia päivän aikana max 4kpl(eikä kerralla enempää kuin kaksi kpl) eli vuorokaudessa yhteensä se 6kpl on luvallista syödä eikä siitä ole vaaraa mulle tai vauvalle. Uskon kyllä sitä lääkäriä ja samoista määristä puhui myös se lääkkeet kirjoittanut lääkäri Kättärin päivystyksessä silloin.
Ummetusta se tosiaan aiheuttaa ainakin mulle...ikävää... Nyt on ollut 5 vrk edellisestä edes kohtuu kokoisesta " isommasta hädästä" ja viime yönä sne kyllä taas tunsi paineena joka ei kuitenkaan osannut ulos. Ikäväähän tässä on se et kun tarpeeksi kauan ummettaa niin sit ei enää meinaa ruoat mahtua masuun vaan tulee kaaressa ylös,kun rajansahan se minunkin masulla on. Just äsken piti käydä aamupala poistamassa yläkautta... Yhtenä yönä pinnistelin just isomman probleeman kanssa pöntöllä,huonoin tuloksin ja sit tuli kaikki päivän ruoat lähes sulamattom,ina suun akuta ulos ja yhtaikaa irtosi tulppa alapääsäkin eli oli erityisen epämukavaa... Hyi yök! Ja mies kuorsaa sängyssä onnellisena ja sanoo aamusta et olipas ihanan pitkät yöunet... toisten kelpaa.
Mulla ei ollut kovinkaan paljon pahoinvointia alussa,mut nyt tuntuu et se on tosiaan hiipimässä takaisin, ei nyt vielä kuitenkaan pahana. Hajuherkkyys on ainakin tullut jo takaisin ja vähän oksentelua. En nyt sit kuuluuko se tähän vaiheeseen, vai vaikuttaako lääkkeet vai ummetus vai mikä mut kuitenkin näin oon havainnut.
Jospas hiipisin takaisin peiton alle. Sain nukahdettua viime yönä kuuden maissa ja miehen kello herätti puoli kahdeksalta...on hiukan kuitti olo.
Masu-mamma 29+5
Yleensä neuvolalääkäri arvio onko tarvetta käydä synnytystapa-arviossa, äitipolilla, kyllä se neuvolalääkärikin osaa vähän arvioida mahtuuko vaavi tulemaan. Itse pääsin synytystapa-arvioon pienen kokoni vuoksi (pituutta huimat 154cm tai alle) niin haluttiin varmistaa et vauva mahtuu tulemaan. Nyt olen sitten joutunut juoksemaan äippäpolilla noiden supistelujen takia ja vielä on yksi käynti kun viime raskaudessa oli ongelmia istukan toiminnan kanssa. Viime raskaudessa siis mulla oli ultra rv 8+ ja sitten synnytystapa-arviossa rv 37+ (sekin oli hilkulla että sinne pääsin) ja sitten vauvan kasvuseuranta rv 39+.
Voi siis olla aivan mahdollista, että enää ei sulla ultrata jos siihen ei loppuvaiheessa tarvetta tule. Valitettavasti näin...
Täällähän on taas komea pino.
Mullakin huonosti nukuttu yö takana. Ihme unia ja hiisin kuuma, vaikka mies on kääntänyt lämmöt minimiin. Ja meitsi nukkuu puoliks ilman peittoa (en ole koskaan, edes kesällä, pystynyt olemaan ilman peittoa).Kohta varmaan pitää nukkua ikkuna auki. Kuopus ravas kun maratoonari meidän ja oman huoneen väliä, aamulla kun olen aina luvannut ottaa väliin. Taitaa olla viisainta opettaa nukkumaan koko yö omassa sängyssä, jep, olisko vinkkejä :)
Sairiksesta: eiköhän nuo normaalitilassa olevat ihmiset ole enemmän poissa ihme sairauksista (lue krapula, väsymys, jne), kun me raskaana olevat. Tässä kun ei pelkästään ole kyse itsestä. Itse olisin myös mielummin töissä, kun täällä kotona. Sais sentään tavata ihmisiä. Kyllä käy taas odottavan aika pitkäks.
Tappi: ei mullakaan ole enää mitään ultraa, eikä muistaakseni kummastakaan aikaisemmasta ole ollut mitäään synnytystapa-arviointia. Esikosta povattiin n. 3700g, mutta painoi 3245g ja kätilö oli hieman yllättynyt kun hänen arvionsa oli mennyt niin metsään. Kuopuksen aikainen kätilö sanoi, ettei hän anna mitään arvioita, voipi muuten ruveta jotakuta äitiä hirvittämään koko synnytys. Kuopus oli 3340g.
Ainoa mitkä olen saanut hankituksi on kantoliinat, ostin Giran rengasliinan ja Huggieksen. Kuopuksen aikana ihastuin rengasliinaan ja pitkä oli hieman pettymys. Päätin nyt kuitenkin kokeilla vielä tuota pitkää, varsinkin kun Huggies on hieman sirompi.
Kestoilusta: pitää varmaan kälyn kanssa käydä ostamassa joitain kestoja. Hän suositteli myös aluksi kokeilemaan päiväkestoilua.
Himoista: ei mitään paitsi janottaa kokoajan, vettä juon päivän aikana varmaan pari litraa ja lisäks vähän karpalomehua ja vichyä.
Duppix: koitahan jaksaa parannella itsesi. Jos pystyt lämmintä maitoa juomaan, keitä maito ja sipuli yhdessä, silaa sipuli pois ja juo maito.
Hammaslääkäriin menijöille tsemppiä.
-m- ja Hippuvaavi rv 31+2
Sairaslomista: mua päin vastoin usein ärsyttää, ettei ihmiset suostu jäämään sairaslomalle. Itse jään pois töistä jo pienestäkin kuumeesta, sillä fyysinen työ pistää elimistön tosi huonoon kuntoon (mulla ainakin) jos sairaana rehkii. Kuumeessa ei saisi edes laulaa, saati sitten ponnistella muutenkaan. Meillä töissä on muutama henkilö, jotka ehkä ajattelevat olevansa lusmuja tai korvaamattomia, eivätkä jää töistä pois, kun " eihän mulla oo kuumettakaan ku 38,5 ja aivan karsee limayskä ja nuha" . Seurauksena on aina se, että kohta on koko työporukka kipeenä. Ja sit kohta työporukan lapsetkin.
Ja olipa meillä töissä joskus nainen, joka toisella raskauskuukaudella kieltäytyi kyykistelemästä. Sitten tuli tyypillisiä raskausvaivoja (selkäkivut, oksentelu jne), eikä suostunu jäämään sairaslomalle, vaikka moni (jopa pomo) sitä suositteli. Istui puolet työajasta penkillä ja voivotteli milloin mitäkin. Kahvitaukojen ja ruokatunnin jälkeen jäi hyvin usein lepäilemään vielä puoleksi tunniksi, mutta kotiin ei voinut mennä. En mahtanut mitään, mutta mua se ärsytti.
Noh, kukin tyylillään. Edellisessä raskaudessa olisin voinut olla työssäni vaikka äitiyslomaan asti, nyt en olisi. Selkä kipeytyy milloin mistäkin niin, etten voisi edes kuvitella heiluvani lapion kanssa 8 h päivässä. Niin ne on vaan nämä raskaudet erilaisia. Toivottavasti kukaan ei loukkaantunut myöskään tästä minun kirjoituksestani... Se ei ainakaan ollut tarkoitukseni. Itseaiheutetut sairaslomat onkin sit eri asia (esim. krapula).
Duppis: aika jännästi kun teillä on samana vuonna syntyneet lapset, olematta kuitenkaan kaksoset. Varmasti sulla on surkea olo, kun et pääse vauvan luokse. Kokeile hunajateetä. Josko se nopeuttaisi paranemistasi.
Kotityöt kutsuvat... huokaus.
rimma 30+2
Johan oli komea pino! Olen tässä yrittänyt kahlata läpi vanhempia pinoja mutta töitäkin näemmä pitää ehtiä tekemään :) Kaikkea vaikutti tapahtuneen - jopa ensimmäinen maalisvauva oli nähnyt päivänvalon. Onnea ja kasvua pienelle!
Te olette myös olleet kauhean ahkeria vauvatavaroiden suhteen. Meinas ihan itelle iskeä paniikki. Noh, jospa saisin miehen houkuteltua varastoon viikonloppuna että nähtäs mitä kaikkea siellä on jo valmiina. Tuskin kovin paljon tavaroita tarvitaan, esikoiselta on jäänyt kaikki kuitenkin hyvään kuntoon. Tietty vaipat, rasvat sun muut pitää hommata mutta josko tässä vähitellen kauppareissuilla niitä sitten mukaansa ottais.
Sairaslomista täällä oli keskusteltu. Minusta lomalle tulee jäädä juuri sen oman kunnon mukaan - kenenkään muun mielipiteellä ei siinä vaiheessa ole väliä kun kyseessä on raskaus. Vain odottava äiti voi tietää miltä hänestä tuntuu. En siis ymmärrä mitä ihmiset vauhkoavat TOISTEN sairaslomista, tuskin lomia raskaana olevat turhaan ottavat. Ja kyseessä on kuitenkin pieni ihmisen alku jonka parasta siinä lomalle jääniissä ajatellaan.
Kaikille supistelijoille - toivottavasti pystytte lepäämään. Varsinkin lasten kanssa se voi olla vähän hankalaa mutta toivottavasti onnistuu.
Itsellä olo on edelleen hyvä, nukkuminen onnistuu paremmin kuin hyvin - onneksi, sillä muuten töissä olo voisi olla tuskaa....Muutenkaan mikään paikka ei tunnu siltä että raskaana tässä oltais. Eilen siirrettiin miehen kanssa työpöytää toiseen huoneeseen ja samalla siinä sohvaa työnsin pois alta niin siinä muistui mieleen että pitäisi hiukan rauhoittaa tahtia kun vähän mahasta vihlaisi. Mutta vaivat ovat siis pienet ja olen siihen ihan tyytyväinen. Toivottavasti tämä olotila jatkuu...
Nyt yritän jatkaa töitä ja samalla lueskella lisää kaikkien kuulumisia. Nämä pinot vaan näyttävät olevan niin huimia että aikaa kuluu ihan reilusti niiden läpikäyntiin :) Kiva niin, jospa sitä itsekkin tajuais että vauva tulee parin kuukauden päästä - hui!
Talvisäätä edelleen odotellen....
Aupale rv 31+2
..eihän se istukka ole lähelläkään kohdunsuuta enään, joten saan liikkua, siis sen verran kuin pystys. Masussa köllöttää painoarvion mukaan 1800g painava poika, joka lääkärin odotushuoneessa kääntyi niin, että neuvolankortin PT merkinnän alle tuli RT merkintä ;) Ei mitään huolestuttavaa lääkärin mielestä, joten oma neuvola jatkaa normaaleja rutiini tarkastuksia. Synnytyskin sujuu sitten omalla painollaan, kun ei tarvi valmistautua leikkaukseen näin etukäteen.
Meillä tulee lunta lisää ja pakkanen kiristyy, tosin tuo piha on nyt loskavellinä, joten saa nähdä millainen luistinrata siitä vielä illan päälle tulee.
Kantoliinojen ohjeita olen kolunnut pitkin nettiä ja kirjastosta löysin kirjankin aiheesta, ajattelin tehdä jonkinlaisia itse, mutta pitänee tehdä sekä trikoisia, että " kankaisia" , kun pitää kuulemma kokeilla mikä on itselle hyvä. Samapa tuo on kokeilla kahta mallia, jos itse saa tehtyä, mutta ne valmiit on aika kalliita.
Närästys vaivaa jonkin verran ja välillä on jopa paha olo. Johtuuko sitten siitä kun maha velloo puolelta toiselle, vai siitä närästyksestä ?
Mutta nyt pyykkien sekaan :) ja jospa sitä sais nuita lakanoita ommeltua samalla.
t. punkeli 30+4
Se ois se päivä kun miun masuasukki tutkitaan oikein ultran kanssa. Saas nähdä mikä on tuomio... määrätäänkö leikkausaika, jos istukka ei ole siirtynyt, vai jatketaanko samaan malliin kuin ennenkin, eli hiljaa hissutellen eteenpäin. Jos jaksan sen jälkeen käydään myös hieman shoppailemassa tuon tulevan isonveljen kanssa.
Mutta nyt menoksi....
t. punkeli 30+4, 66 päivää jäljellä !!!!
ps. Toivon pakkasia, ulkona on nimittäin 10 senttiä lunta ja lämmintä on 3,5 astetta :( Kamala keli jos tuo ensin sulaa ja sitten jäätyy...