mitenkäs se arki lähtee käyntiin...???
Nyt kun tuo kahden tiitiäisen syntyminen alkaa olla päivä päivältä lähempänä ja jaksaminen masun ja muun olemisen kanssa aika nollilla sitä alkaa miettiin että kuinkakohan se arki kahden vauvan kanssa oikein lähtee pyörimään!? Imetyksestä en aio ottaa stressiä. Se joko sujuu tai sitten ei! Jää nähtäväksi. Esikoista imetin tasan ne päivät kun olin vuodeosastolla ja yhden päivän kotona. Imetys tyssäsi rikkinäisiin ja liian mataliin rinnanpäihin ja kaiken lisäksi olin hieman masentunut. Selvisin kuitenkin ensimmäisestä kahdesta viikosta ja siitä kiitos kuuluu täysin miehelleni!!! Olo kun on nyt aika kömpelö, niin olen lohduttanut itseäni tiedolla että kuitenkin sitten kun vauvojen kanssa täytyy alkaa touhuamaan on masu tiessään ja jaksaminen muutenkin ehkä parempi kuin nyt!!! Eniten kuitenkin huolestuttaa esikoisen, 3,5 v, suhtautuminen tulokkaisiin. Nyt esikoinen on innoissaan vauvoista ja kaikille esitteleekin aina kuinka äidilä on kaksi vauvaa, mutta kuinka innoissaan jaksaa olla sitten kun arki lyö vasten kasvoja!? Kertokaa kokemuksia kuinka olette päässeet alkuun vauvojen kanssa ja jos on ennestään lapsia, kuinka ovat ottaneet uudet vauvat vastaan?
Esikoisesi on aika hyvässä iässä, kun ei (varmaan) enää ole vaipoissa. Tiedäthän sen, että uuden vauvan syntyessä esikoinen alkaa tuntua hirveän isolta, jonka pitäisi jo osata kaikenlaista? Se kai kuuluu äidinvaistoihin, että äidin kaikki huomio tuppaa siirtymään uuteen vauvaan/vauvoihin, ja esikoinen alkaa ärsyttää joskus jo pelkällä olemassaolollaan. Tämä on hyvä tiedostaa ja pyrkiä hillitsemään omia reaktioitaan ja antaa hänellekin välillä erityishuomiota.
Alku voi esikoisesta olla kivaa, mutta siinä vaiheessa kun hän tajuaa, että ne vauvat ovat tulleet taloon pysyvästi ja vievät valtavasti äidin ja isän aikaa ja huomiota, voi tulla takapakkia. Taantumista, kiukuttelua, suoranaista pahantekoa. Mutta kyllä se siitä.
Meillä esikoinen oli jo yli 5v ja alusta asti ihastunut pikkuveljiin, mutta äidin ajasta ja huomiosta tai oikeastaan niiden puutteesta selvästi kärsi. Pakostakin oppi varsin omatoimiseksi tuon ekan vuoden aikana, välipalan ottamisessa, hampaiden pesussa sun muussa.
Kokeilitko muuten rintakumeja? Ne voi auttaa, jos nänninpäät on matalat. Imettäminen saa mielihyvähormoni oksitosiinia erittymään ja se parantaa äidin jaksamista esimerkiksi yöheräämisten kanssa, rentouttaa ja nukuttaa myös.
Hae ajoissa apua jos tälläkin kertaa iskee masennus. Kolmen pienen kanssa työtä on kuitenkin moninkertaisesti yhteen vauvaan verrattuna. Masennusta ei kuitenkaan kannata sekoittaa siihen, että noin kolmantena päivänä synnytyksestä kaikilla tulee se itkuinen vaihe hormonitasojen muuttumisen takia, mutta se menee kyllä ohi.