Opetatteko lastanne kotona?
Merja Mähkä kertoi tänään Iltalehdessä, että käyttää säännöllisesti runsaasti aikaa alakoululaisen kanssa ja opettaa kotona.
Mekin teemme niin, jatkuvasti ja säännöllisesti.
Mikäli opetat itse koulua käyviä lapsiasi, niin oletko myös hankkinut aineistoa tai kirjoja siihen? Voiko vielä jostain saada esim. 1990-luvun koulukirjoja? Silloin lama-aikana niitä ei saanut pitää, joten on pelkät vihkot itsellä. Tai mitkä olisi nykykoulun vaativimmat kirjasarjat? Millaisilla rutiineilla opetat?
Havahduin nyt siihen, että vaikka lapseni on kympin oppilas, niin sisällöllisesti ovat jäljessä ainakin kaksi vuotta verrattuna omaan kouluaikaani. Nykykoulu opettaa lapseni ainoastaan laiskaksi, valitettavasti.
Kommentit (52)
Vierailija kirjoitti:
Opetan lastani tietysti. Lapsi on vielä päiväkodissa.
Täydennän vielä, että annan lapselleni elämään niin hyvät eväät kuin vain suinkin pystyn. Opetukseni ansiosta lapsi osaa jo mm. lukea.
Vanhin lapsistani, -yläkouluikäinen- on lahjakkaampi kielissä ja matikassa kuin minä, joten selviää.
Vanhin lapsistani, -yläkouluikäinen- on lahjakkaampi kielissä ja matikassa kuin minä, joten selviää ilman minua niissä aineissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ostin matikan oppkirjasarjan kirjan jossa vaikeampia tehtäviä. Vastailin kysymyksiin ja tehtiin yhdessä läksytehtävät jotka olivat liian vaikeita tai ei keksinyt tehtävän jujua. Luin kaikki esitelmät ja annoin niihin ehdotuksia mitä voisi lisätä. Opetin offfice-ohjelmat.
Nyt lukion ekalla ja pari matikan tehtävää ollaan syksyn mittaan pähkäilty yhdessä. Aika hyvin on itseltä unohtuneet ne mitä ei työssä tarvitse.
Ja näytinhän minä alakoululaiselle sen ainoan ymmärrettävän jakokulman.
En siis varsinaisesti ole opettanut, mutta olen ollut kiinnostunut ja keskustellut koulun aiheista.
Minkä matikan kirjasarjan ostit? Nimenomaan matikan opetuksessa se ero omaan kouluaikaan näkyy parhaiten (eli pahiten).
Ap
Siis en kirjasarjaa vaan koulussa käytössä olleeseen sarjaan kuuluvan vaikeiden lisätehtävien kirjan, kattoi useamman vuosiluokan. En muista mikä se oli, enkä netistä nopealla googlailulla löytänyt. Tuhattaiturilla näkyi olevan joka vuosiluokalle pulmakirja, oliskohan niissä jotain sopivaa?
Oma likka aloitti lukion, (pitkän) matikan 2 ekasta kurssista tuli kympit, mutta enää ei valita että tunnilla aika käy pitkäksi :)
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan opettanut lapsilleni koulun oppisisältöjä, enkä usko että he suostuisivat olemaan opetettavinani.
Luin kyllä heille paljon pienestä pitäen, joten he oppivat lukemaan 5-vuotiaina ja olivat kouluun mennessään luokkansa parhaita lukijoita. Sen jälkeen he ovat hoitaneet kouluasiat täysin itse. Motivaatio ei ole aina ollut kovin korkea, mutta pääsääntöisesti koulu on ollut heille helppoa.
Välillä vähän vihloo, kun jompikumpi lapsi unohtaa kokonaan lukea johonkin ympäristöopin tai uskonnon kokeeseen. Mutta toisaalta tällainen tämä diili on: lapsi opettelee huolehtimaan asioistaan ja minä opettelen jättämään lapsen rauhaan.
Mä näen asioista huolehtimisen eri asiana kuin oppimisen. Asioistaanhan voi huolehjtia, vaikka menisikin aitaa hipoen. Itse olen lapsesta lähtien ollut erittäin utelias ja halukas oppimaan enemmän, kuin mitä koulussa opetettiin. Ja vieläkin - eläkevuodet parin vuoden päässä - odotan aikaa, kun voin perehtyä 24/7 syvänmerenhautoihin. En sentään halua mihinkään sukellusveneeseen, mutta haluan tietää syvänmerenhaudoista mahdollisimman paljon.
Tottakai tuen lapsia koulunkäynnissä. Opettaja opettaa tunnilla opetettavan aineen aihealueen. Tunnilla tehdään lisäksi tehtäviä sen verran kun kukin oppilas omilla taidoillaan ehtii. Oppiminen tapahtuu toistamalla, eli tekemällä läksyjä kotona. Jos huomaa, että jokin asia on lapselle hankala, niin sehän on vanhemman velvollisuus tukea lasta ja auttaa oppimaan.
Olen tuon Mähkän kanssa samaa ikäluokkaa ja kyllä minä ainakin olen läksyjä joutunut kotona tekemään. Vanhemmat auttoivat tarvittaessa ja kuulustelivat enne kokeita ja pistareita. Ja se oli ihan normaalia.
Koulussa asiat menevät joka viikko eteenpäin. Tiedot rakentuvat pala kerrallaan edellisten opittujen taitojen päälle. Jokainen lapsi oppii tavallaan ja jos vanhempi huomaa, että lapsella on hankaluuksia, niin silloin joutuu käyttämään aikaa lapsen opiskelun tukemiseen. Kokeet on myös hyvä katsoa läpi ajatuksen kanssa, sillä niistä näkee helposti mitä asioita lapsen pitää vielä kerrata.
Ja siihen koulunkäyntiin kannattaa suhtautua vakavasti jo eskarista lähtien. Jos perustaitoihin jää puutteita, niin silloin myöhemmin on vielä vaikeampaa oppia uutta.
"Mutta toisaalta tällainen tämä diili on: lapsi opettelee huolehtimaan asioistaan ja minä opettelen jättämään lapsen rauhaan."
Olen kerran kuullut vähän samantyylisen "diilin" kauan sitten. Diili oli, että kumpikaan ei puutu toisen asioihin: vanhempi ei lapsen ja lapsi ei vanhemman. Vuosien päästä lapsi päätyi vankilaan. Mielestäni vanhemman tehtävä ei ole jättää lasta rauhaan.
Ihan höpöhöpöä. Jokainen lapsi on erilainen. Toiset tarvitsevat enemmän tukea kuin toiset. Ei kai tarkoitus olekaan tehdä asioita lapsen puolesta vaan olla saatavilla ja tarvittaessa neuvoa juuri esim. luetun ymmärtämisessä ja siinä miten esim. oleellisen tiedon löytää tekstistä. Hyvä vanhempi tulee lastaan, eikä karaise.
Vierailija kirjoitti:
Ihan höpöhöpöä. Jokainen lapsi on erilainen. Toiset tarvitsevat enemmän tukea kuin toiset. Ei kai tarkoitus olekaan tehdä asioita lapsen puolesta vaan olla saatavilla ja tarvittaessa neuvoa juuri esim. luetun ymmärtämisessä ja siinä miten esim. oleellisen tiedon löytää tekstistä. Hyvä vanhempi tulee lastaan, eikä karaise.
Siis tukee lastaan
En ole koskaan opettanut. Luin kyllä todella paljon kun lapset olivat pieniä. Sitten alkoivat itse lukea ja lukivat paljon muutakin kuin koulukirjoja.
Koulumenestys oli kaikilla erinomainen.
Vierailija kirjoitti:
En opeta. Lapsi on eri henkilö kuin minä lapsena. Opettiko oma äitisi/isäsi sinulle omat kansakouluaikaiset asiansa?
Jotenkin surullista, miten jotkut elävät lastensa kautta.
Kansakoulu? Eivätkö sellaiset osaa vain suomea?
Kyllä olen opettanut, kun koulun opetus on ollut surkeaa tai puuttunut kokonaan.
Meillä on opetus junnannut moneen kertaan yläkoulussa. Ysiluokan syksyllä äidinkieli ei edennyt yhtään elokuusta joulukuun alkuun, matikan opettaja oli epäpätevä jne.
Vierailija kirjoitti:
"Mutta toisaalta tällainen tämä diili on: lapsi opettelee huolehtimaan asioistaan ja minä opettelen jättämään lapsen rauhaan."
Olen kerran kuullut vähän samantyylisen "diilin" kauan sitten. Diili oli, että kumpikaan ei puutu toisen asioihin: vanhempi ei lapsen ja lapsi ei vanhemman. Vuosien päästä lapsi päätyi vankilaan. Mielestäni vanhemman tehtävä ei ole jättää lasta rauhaan.
Ohhoh. Karkasikohan nyt tässä sinulla mopo käsistä? Kysymys oli koulunkäynnistä huolehtimisesta, ei siitä että lapsi kokonaisvaltaisesti joutuisi huolehtimaan itsestään. Aivan yhtä hyvin voisi keskusteluun heitää serkun kumminkaiman, joka joutui vankilaan, kun autoritäärinen vanhempi hengitti niskaan eikä antanut lapselle tilaa kasvaa ja ottaa vastuuta.
Vierailija kirjoitti:
Opetan, lapset on keskitason oppilaita ja opettajan aika tuntuu valuvan häiriköille ja kympin oppilaat oppii vähemmälläkin. Enkä noin 1.5h per päivä. Käydään läpi opetettu sisältö, kerrataan tai opetellaan, tehdään läksyt. Lapset tokalla ja kolmannella.
1,5 tuntia päivässä kotiopetusta kuulostaa aivan hurjan paljolta. Eihän tuollaisilla pikkukoululaisilla ole sitä kouluakaan kuin nelisen tuntia päivässä. Meillä tuossa iässä läksyihin meni max. vartti.
Käytkö ollenkaan töissä tai harrastavatko lapset mitään? Ja mitä olet ajatellut tapahtuvan teini-iän myötä, kun aineet vaikeutuvat ja läksyihin alkaa oikeasti mennä enemmän aikaa?
Opetin lastani itse yläasteen ajan. Ihan mielelläni olisin jättänyt opettamisen opettajille, mutta heillä ei ollut autismiosaamista. Ei ollut yhtään sellaista opettajaa joka osaisi kommunikoida autistin kanssa.
Olisin tietysti voinut alkaa taistelemaan tukitoimia lapaelle. Mutta ne taistelut ovat usein niin hitaita, että tukea saa vasta 9. luokalla, jos silloinkaan. Ala-asteen hän pärjäsi ilman tukea, sillä koulu oli rauhallisempi.
Kotona opettamisesta oli se hyöty, että lapsi oppii asioita ja sai hyvän päättötodistuksen peruskoulusta. Ysin keskiarvolla on helpompi hakea jatko-opintoihin kuin kuutosen keskiarvolla.
Kotona opettamisen koin helpoksi. Lapsi piti oppimisesta, oppi asiat helposti. Minun työni oli lähinnä olla henkisenä tukena ja kannustajana. Aika vähän oli sellaisia asioita, joita piti ihan oikeasti opettaa.
Jäin kuitenkin töistä pois, sillä lapsen koulu vei paljon aikaa. Hän tarvitsi minut vierelleen ja haki vahvistusta sille tekeekö oikein. Jos vahvistus jäi saamatta, loppui opiskelu välittömästi.
itse opetan lastani jonkin verran jo nyt vaikka on vasta eskariin menossa.
omat vanhemmat eivät koskaan olleet kiinnostuneet minun opiskeluista kun olin lapsi. eivät ala-asteella ollessani juuri koskaan kysyneet edes mitään läksyistä jne.. monesti jäi tekemättä iso osa läksyistä koska ketään ei näyttänyt kiinnostavan, matikassa olin huono eikä isällä ollut aikaa auttaa siinäkään. isä töissä ja oli varmaan niin stressaantunut ehkä.
vaikutti se aika paljon itseeni kun ei ollut minkäänlaista aikuisen ihmisen tukea, kun sitä olisi vähän tarvinnut. ehkä se vaikutti siihen että jäinkin luokalla ekalla tai tokalla luokalla (en muista kummalla luokalla..) ja matikassa olin huono kun menin yläasteelle. yläasteella en sitten enää matikassa pärjännyt vaan jouduin tukiopetukseen pienryhmään, ja sitten hetkenpäästä jouduin vaihtamaan toiseen kouluun, joka oli tarkoitettu sellasille jotka tarvii vähän erilaista opetusta. ei tarkkis mutta vähän sinnepäin.. siellä ei ainakaan oppinut yhtään matikkaa vaikka olin siellä 7luokalta 9luokalle asti, kun ei siellä opetettu matematiikkaa ollenkaan, mutta kaikkea muuta hyödyllistä kyllä sieltä opin..
haluan tukea lastani tämän takia, koska ei oo hyvä jos vanhemmat jättää lapsen ihan yksin koulutehtävien kanssa ja muutenkin se on tärkeää olla siinä jeesaamassa.
Minun kokemukseni nyt kahden parikymppisen äitinä on se, että koulussa laistetaan kaikesta, mistä voidaan. Opettajilla ei ole ammattiylpeyttä, eikä kouluviranomaiset hahmota muuta kuin säästöjä ja hankkeita.
Olen mm. ostanut matikan kirjan ja kielten tehtäväkirjat kaikille lapsille itse, koska säästösyistä koulu ei niitä antanut.
Vierailija kirjoitti:
itse opetan lastani jonkin verran jo nyt vaikka on vasta eskariin menossa.
omat vanhemmat eivät koskaan olleet kiinnostuneet minun opiskeluista kun olin lapsi. eivät ala-asteella ollessani juuri koskaan kysyneet edes mitään läksyistä jne.. monesti jäi tekemättä iso osa läksyistä koska ketään ei näyttänyt kiinnostavan, matikassa olin huono eikä isällä ollut aikaa auttaa siinäkään. isä töissä ja oli varmaan niin stressaantunut ehkä.
vaikutti se aika paljon itseeni kun ei ollut minkäänlaista aikuisen ihmisen tukea, kun sitä olisi vähän tarvinnut. ehkä se vaikutti siihen että jäinkin luokalla ekalla tai tokalla luokalla (en muista kummalla luokalla..) ja matikassa olin huono kun menin yläasteelle. yläasteella en sitten enää matikassa pärjännyt vaan jouduin tukiopetukseen pienryhmään, ja sitten hetkenpäästä jouduin vaihtamaan toiseen kouluun, joka oli tarkoitettu sellasille jotka tarvii vähän erilaista opetusta. ei tarkkis
Varmasti jokainen haluaa tarjota lapselleen niitä asioita, joista on itse jäänyt paitsi. Mutta korostetaan nyt kumminkin, että periaatteessa eskariin menevälle ei tarvitse opettaa yhtään mitään.
Riittää että elää ihan tavallista elämää, lukee lapselle joka päivä ja vastaa kaikkiin tämän kysymyksiin. Välillä voidaan yhdessä pohtia että mistä sade tulee tai montako lintua aidalla istuu.
Mä meinasin vuosituhannen alussa ottaa kuopuksen kotiopetukseen ja just koulukiusaamisen vuoksi. Selvitin jo aika paljon asioita ja kotiopetus olisi ollut kaupungin puolesta lapselle ihan ok,. mutta sitten sisuunnuin ja sanoin pojalle, että seuraavan kerran, kun sua lyödään tai potkitaan koulussa, niin lyö ja potki takaisin. Siihen asti olin ollut hyväluontoinen ja sinisilmäinen diplomaattinen äiti, mutta en sitten enää ollutkaan. Ja niin tuli tilanne, jossa taas kuudesluokkalainen (poikani oli silloin viidennellä) poika oli tönäissyt mun pojan naamalleen vesilammikkoon ja alkanut potkimaan. Mun poika oli noussut siitä rapakosta ylös, kääntynyt kiusaajaansa kohti ja tirvaissut nyrkillä nenään niin, että nenä ja poiskiluu oli murtunut. Koulu oli soittanut sitten ambulanssinkin paikalle ja olin ihan varma, että tästä nyt takuulla tulee pojalle joku pahoinpitelysyyte. Yllättäen tämän kiusaajapojan vanhemmat eivät tehneetkään rikosilmoitusta ja sana tästä tapahtumasta kiiri jo valmiiksi yläasteelle. Että tota jätkäå ei sitten kannata kiusata, koska suuttuessaan se lyö ja ihan helevetin kovaa.
Tästä siten vielä seurasi, että pojan ollessa jo yläasteella erään tytön äiti soitti mulle. Kiitti itkuisena, miten hänen tyttärensä, joka niin ikään oli aina ollut koulukiusattu, saattoi kulkea koulusta kotiin turvassa. Koska mun poika käveli aina tämän tytön kanssa samaa matkaa. Kun sinne perään tuli joukko oppilaita huutelemaan tälle tytölle, mun pojan ei tarvinnut kuin kääntyä katsomaan huutelijoita ja kysyä, oliko niillä jotain asiaa. Huutelijat tiesivät, että nyt pää kiinni tai turpaan tulee. En tiedä, mitä tälle tytölle nykyisin kuuluu. Toivottavasti hyvää. Niistä yläkouluajoista on jo yli 15 vuotta.
https://safkaajashamanismia.blogspot.com/