Opetatteko lastanne kotona?

Opetin tottakai. Koulussa ei saa enää opetusta, koska lasten pitää olla niin itseohjautuvia. Esimerkkinä vaikka tilanne kun lapsi tuli koulusta kotiin itkien ja sanoi että kotiläksynä pitää kirjoittaa essee. Opettaja ei vain ollut kertonut mikä essee on tai miten sellainen kirjoitetaan.

Vierailija kirjoitti:

Opetin tottakai. Koulussa ei saa enää opetusta, koska lasten pitää olla niin itseohjautuvia. Esimerkkinä vaikka tilanne kun lapsi tuli koulusta kotiin itkien ja sanoi että kotiläksynä pitää kirjoittaa essee. Opettaja ei vain ollut kertonut mikä essee on tai miten sellainen kirjoitetaan.

Itse tuossa tilanteessa miettisin ennen kaikkea sitä, miten voisin tukea lapsen itsetuntoa niin, että hän tuossa tilanteessa kysyisi asiaa opettajalta tai vaikka sitten minulta kotona, muttei sentään purskahtaisi itkuun yhden vieraan sanan vuoksi.

Opetan kyllä, jos tarve on ja tiedän mitä opettaa.

Ekalla koko luokka jäi jälkeen melkein puolen vuoden opetuksen verran, joten nyt tokalla ei ole varaa jäädä yhtään jälkeen esim. sairauspoissalojen takia. 

Pieniä hetkiä jaksaa tokaluokkalaiseni opiskella kotona kerralla. Ehkä 20 minuuttia läksyjä päivässä, usein ei sitäkään vähää kyllä ole läksynä. Ekaan kokeeseen kerrattiin yhdessä ja koe meni hyvin :). 

Ihana olisi jotenkin tietää miten enkku tai muut aineet sujuu mutta kirjoja ei ole kuin äikässä ja matikassa. Eikä läksyjä tule muista aineista koskaan. Ilmeisesti ussaa ja ympäristöoppia on ekalta asti, en tiedä onko niissä mitään tavoitteellista opetusta vaan mennäänkö opetuksessa vain fiilispohjalta. Ekaluokan ympänvihko oli lapsella tyhjä kun pääsi tokalle.

Hieman epäilen aloittajan trollaavan, mutta vastataan nyt kuitenkin, nimenomaan tuohon, ettei aloittajalle riitä lastensa kympin suoritus.



Minulla on ollut ilo tuntea lahjakkaita lapsia ja nuoria, ja olen keskustellut aiheesta sekä heidän itsensä että opettajien kanssa. Meillä on myös ollut ilo saada ylöspäin eriytettyä opetusta esimerkiksi matematiikassa.

Todella helposti nuori katsoo lisäopinnot rangaistukseksi, etenkin jos vanhempi vaatii sellaisia omalla ajalla. Sen kympin suorituksen pitäisi riittää, etenkin kun nykypäivänä kymppi vaatii harrastuneisuutta ja on todella vaikea saada.

Mikäli nuori tarvitsee ylimääräistä haastetta, sitä on järkevämpää hakea harrastuksista taito- ja taideaineista, joiden opetus on usein vielä enemmän retuperällä kuin äidinkieli tai matematiikka. Lahjakkailla lapsilla usein on myös oma myötäsyntyinen intonsa, johon ei pidä liikaa puuttua.

Ylipäätään ajatus, että lapsen tai nuoren olisi tärkeää joutua tekemään jotain vaivalloista tai vastenmielistä, lähenee sadismia. Usein lahjakkaat ihmiset ovat tunneihmisiä, jotka reagoivat tuollaiseen vaatimukseen yllättävillä tavoilla. 

Jos pyytää apua, niin kyllä. Yleensä tekee itse. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opetin tottakai. Koulussa ei saa enää opetusta, koska lasten pitää olla niin itseohjautuvia. Esimerkkinä vaikka tilanne kun lapsi tuli koulusta kotiin itkien ja sanoi että kotiläksynä pitää kirjoittaa essee. Opettaja ei vain ollut kertonut mikä essee on tai miten sellainen kirjoitetaan.

Itse tuossa tilanteessa miettisin ennen kaikkea sitä, miten voisin tukea lapsen itsetuntoa niin, että hän tuossa tilanteessa kysyisi asiaa opettajalta tai vaikka sitten minulta kotona, muttei sentään purskahtaisi itkuun yhden vieraan sanan vuoksi.

Tämä oli yksi esimerkki monista vastaavista tilanteista peruskoulun aikana. Itsetuntokaan ei auta jos opettajan antama tehtävänanto on epäselvä ja puutteellinen tai oppilaille ei ole opetettu kyseistä asiaa. Essee on oma tekstityyppi ja sen kirjoittamista pitää opettaa ja harjoitella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opetin tottakai. Koulussa ei saa enää opetusta, koska lasten pitää olla niin itseohjautuvia. Esimerkkinä vaikka tilanne kun lapsi tuli koulusta kotiin itkien ja sanoi että kotiläksynä pitää kirjoittaa essee. Opettaja ei vain ollut kertonut mikä essee on tai miten sellainen kirjoitetaan.

Itse tuossa tilanteessa miettisin ennen kaikkea sitä, miten voisin tukea lapsen itsetuntoa niin, että hän tuossa tilanteessa kysyisi asiaa opettajalta tai vaikka sitten minulta kotona, muttei sentään purskahtaisi itkuun yhden vieraan sanan vuoksi.

Tämä oli yksi esimerkki monista vastaavista tilanteista peruskoulun aikana. Itsetuntokaan ei auta jos opettajan antama tehtävänanto on epäselvä ja puutteellinen tai oppilaille ei ole opetettu kyseistä asiaa. Essee on oma tekstityyppi ja sen kirjoittamista pitää opettaa ja harjoitel

Toki esseen kirjoittamista pitää opettaa ja harjoitella. Mutta se, että lapsi tulee kotiin itkien kun ei tiennyt, mikä on essee, on kyllä paljon huolestuttavampi asia kuin se, ettei tiedä mikä on essee.

Monet vanhemmat preppaavat lapsiaan enemmän kuin koskaan ennen, kun aikaa ja rahaa siihen on. Tällöin voi jäädä lapsilta resilienssi kehittymättä. Toki lapsista itsestään riippuu, mikä on sopiva määrä tukea ja sopiva määrä vapautta. Mutta parhaiten elämässä lopulta pärjäävät ne, joilla on luottamusta ja keinoja selviytyä erilaisista uusista tilanteista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opetin tottakai. Koulussa ei saa enää opetusta, koska lasten pitää olla niin itseohjautuvia. Esimerkkinä vaikka tilanne kun lapsi tuli koulusta kotiin itkien ja sanoi että kotiläksynä pitää kirjoittaa essee. Opettaja ei vain ollut kertonut mikä essee on tai miten sellainen kirjoitetaan.

Itse tuossa tilanteessa miettisin ennen kaikkea sitä, miten voisin tukea lapsen itsetuntoa niin, että hän tuossa tilanteessa kysyisi asiaa opettajalta tai vaikka sitten minulta kotona, muttei sentään purskahtaisi itkuun yhden vieraan sanan vuoksi.

Tämä oli yksi esimerkki monista vastaavista tilanteista peruskoulun aikana. Itsetuntokaan ei auta jos opettajan antama tehtävänanto on epäselvä ja puutteellinen tai oppilaille ei ole opetettu kyseistä asiaa. Essee on oma tekstityypp

Kutosluokkalaiselta liikaa vaadittu. Kouluopetuksen puutteita piti paikata monessa kohtaa ja tein sen mielelläni. Olisin tarvittaessa voinut myös vaikka maksaa lisäopetuksesta.

Siis ymmärsinkö nyt oikein: kuudesluokkalainen tuli itkien koulusta kotiin, koska opettaja oli pyytänyt kirjoittamaan esseen?

Kukaan luokassa ei kysynyt tarkempia ohjeita tai vaikka googlannut että mikä se semmoinen essee on?

           kyllä sivistämme jälkikasvuamme runsain tavoin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

itse opetan lastani jonkin verran jo nyt vaikka on vasta eskariin menossa.

omat vanhemmat eivät koskaan olleet kiinnostuneet minun opiskeluista kun olin lapsi. eivät ala-asteella ollessani juuri koskaan kysyneet edes mitään läksyistä jne.. monesti jäi tekemättä iso osa läksyistä koska ketään ei näyttänyt kiinnostavan, matikassa olin huono eikä isällä ollut aikaa auttaa siinäkään. isä töissä ja oli varmaan niin stressaantunut ehkä.

vaikutti se aika paljon itseeni kun ei ollut minkäänlaista aikuisen ihmisen tukea, kun sitä olisi vähän tarvinnut. ehkä se vaikutti siihen että jäinkin luokalla ekalla tai tokalla luokalla (en muista kummalla luokalla..) ja matikassa olin huono kun menin yläasteelle. yläasteella en sitten enää matikassa pärjännyt vaan jouduin tukiopetukseen pienryhmään, ja sitten hetkenpäästä jouduin vaihtamaan toiseen kouluun, joka oli tarkoitettu sellasille

Nykypäivän ilmiö on lapsiaan äärimmilleen sparraava vanhempi (usein se on äiti). 

Ja nyt en tarkoita vanhempaa, joka lapsen pyytäessä auttaa ja tukee lastaan. Osalla hämärtyy kuka sitä koulua oikein käy. 

Vierailija kirjoitti:

Siis ymmärsinkö nyt oikein: kuudesluokkalainen tuli itkien koulusta kotiin, koska opettaja oli pyytänyt kirjoittamaan esseen?

Kukaan luokassa ei kysynyt tarkempia ohjeita tai vaikka googlannut että mikä se semmoinen essee on?

Näin kävi juu.