Miten kieltäydytään kohteliaasti treffeistä?

Jos kyseessä on normaalimies, niin haistatat paskat ja lyöt avokämmenellä, koska mies on ahdistelija, joka loukkaa intersektionaalista kehopositiivisuuttasi. Ja jos tästä ei ota opikseen, murskaat kivekset esim. Tiilellä :D vitsi vitsi, käyttäydytään asiallisesti puolin ja toisin. :)

Mulle kävi nuorena niin, että yksi mies, jonka olin etäisesti tuntenut tai pikemminkin tiennyt vuosia aikaisemmin pyysi minua elokuviin. Olimme vastikään törmänneet yhteisissä kuvioissa. Lähdin elokuviin, vaikka en ollut romanttisesti kiinnostunut miehestä.

Elokuvista tultuamme mies otti minua kädestä kiinni kadulla kävellessämme. Se tuntui rehellisesti sanottuna vähän kiusalliselta, mutta ajattelin, että ehkä totun tähän. Samana iltana hän totesi jotakin, että on mukavaa seurustella. Mistään seurustelusta ei ollut olut mitään puhetta. Sivuutin tuonkin ja ajattelin, että niin kai tässä on sitten tapahtumassa, ehkä tämä on hyvä näin. Olin rakastunut yhteen toiseen mieheen, jonka kanssa tunne oli molemminpuolinen, mutta tietyistä syistä en uskaltanut edetä asiassa. Sitten vielä oma-aloitteisesti suutelin sitä treffikumppania, minkä hän jälkikäteen ajateltuna näköjään otti merkkinä lopullisesta sitoutumisesta.

Toimin todella typerästi kun ajauduin suhteeseen ihmisen kanssa, jota enemmänkin oudoksuin. Siitä ei lievästi sanottuna seurannut mitään hyvää... Toivon, ettei kukaan muu toimi yhtä tyhmästi.

Eräs ehdotus ei-toivotun ihailijan hätistelemiseen taisi olla: ala käyttäytymään kummallisesti.

Ei tarvi selittää yhtään mitään. Voi sanoa ettei kiinnosta. Ne hakee epävarmuutta, mutta ole päättäväinen. Ei on ei.

Sorry, olen kaksoisraskaana.

Oltiin äsken saunassa ja yritin vähän sormettaa... no akka siihen et eikö sulla oo muuta tekemistä

sit yritin antaa vähän fistii ja se sano et oon sika

Hyvää joulua ja onnellista uutta akkaa prkl

Olen varattu.

Jos voisin mennä ajassa taaksepäin, en lähtisi treffeille kenenkään sellaisen miehen kanssa, johon en olisi valmiiksi vahvasti ihastunut. Jättäisin kuudet treffit väliin. Jotkut näistä miehistä ottivat vielä pitkien aikojen kuluttua yhteyttä ja yksi jäi pahemmin vainoamaan ja stalkkaamaan. Nyt sanoisin suoraan, että en koe niin, että meidän kannattaisi mennä treffeille ja tutustua paremmin. Minulle oli aivan selvää, että treffit eivät olisi muuttaneet tunteitani ja käsityksiäni. Se tuntuu riipaisevalta, kun toinen on kauhean mukava ja niin kovasti yrittää kaikkea ja tehdä vaikutusta erilaisilla palveluksilla.

Olisin mennyt treffeille vain niiden muutaman kanssa, joihin olin ihastunut ja joiden tapaamista olin kovasti odottanut. Yksi oli sellainen, jonka kanssa olisin halunnut tavata kahden kesken, mutta emme koskaan järjestäneet tapaamista. Loppujen lopuksi parempi niin, koska se riittää, että löysin minulle sopivan ihmisen, johon olin oikeasti ihastunut.

Olisin imarreltu, jos joku sellainen, johon itsekin tuntisin vetoa, pyytäisi minua treffeille. Kieltäytyisin, koska ole parisuhteessa. Sanoisin, että olen hyvin imarreltu, mutta mielestäni on parempi, ettemme tutustu ja keskustele henkilökohtaisesti. Olisi parempi olla lietsomatta mitään tunteita. Helpompi olisi kieltäytyä treffikutsusta sellaiselle ihmiselle, jota kohtaan en tuntisi mitään vetoa ja ihastusta. Onneksi ei ole tapahtunut kumpaakaan esim. työpaikalla.

En suoraan sanottuna usko, että enää välttämättä koskaan saisin yhtään treffikutsua. Ne ajat ovat kaukana takanapäin, niillä oli oma aikansa. Silloin ei ollut mitään Tindereitä. Viimeisimmät treffit olivat nykyisen mieheni kanssa, jonka kanssa olemme olleet jo vuosikymmeniä yhdessä. Ei ole mitään sellaisia tilanteita missä sellaista voisi käydä, että joku esittäisi treffikutsun.

Kannattaa kyllä todella varoa, jos treffikumppania alkaa painostaa ja sitouttamaan heti alkuun puhumalla esim. ennen aikojaan seurustelusta. Tai muuten puhuu pitemmän tähtäimen suunnitelmista heti alussa siinä vaiheessa kun itse vasta tunnustelee omia fiiliksiään sitä treffikumppania kohtaan. Jos hänestä tulee jotenkin outo ja inhottava olo, niin yleensä se aavistus pitää paikkansa. Ei kannata jäädä seurailemaan tilannetta ja katsoa mitä kaikkea siitä ihmisestä vielä paljastuukaan ja miten hän ottaa vähitellen henkisen kuristusotteen. 

Olen käynyt treffeillä tietämättä niiden olleen treffit. Olin liikkeellä miehen kanssa joka oli samasta kaveriporukasta ja näin oletin että lähdettiin syömään vain kaveripohjalta. Sitten alkoi se soittelu, pommittaminen ja jatkuva ulos vonkuminen. Yritti vielä tulla kotiini. Ei ymmärtänyt vihjailua ettei voisi vähempää kiinnostaa.

Lopetin yhteydenpidon. Olen kai liian kiltti mutta jos vielä ottaa yhteyttä kysyäkseen tapaamista sanon suoraan että ei kiinnosta hyvää jatkoa. Epätoivoisten romantikkojen kanssa ei voi olla edes kaveri koska se ihastus on sielä pohjalla koko ajan.

Hki kauniit naiset voi olla tosi tylyjä kuten,

Painu helvettiin!

Älä puhu mulle!

Mitä sä oikein yrität?!

Älä yritä mitään!

Käytöstavat siis täysin kateissa.

Nuorena selittelin ja valehtelin ja annoin väärää numeroa jotta en muka olisi loukannut toista. Vasta muutama vuosi sitten sen viimeisen kerran kun on kysytty, huomasin että helpoin on sanoa:

"Olen tosi otettu että kysyit, mutta kiitos, en lähde treffeille."

Kaveri siihen totesi, että jatketaan sitten kavereina kuten tähänkin saakka. Ja ollaan jatkettu. Kaipa hänellä jotain kiinnostusta jäi, kun heitteli toisinaan jotain kiusoittelevia (=katkeria) kommentteja tyyliin, ehdinkö johonkin vai meneekö koko kesä treffeillä käydessä. Ne kommentit sivuutin vastaamatta mitään, ja ovat vähentyneet. Ärsytti, mutta päätin että minun kanssa voi halutessaan olla kaveri, kun meillä on yhteinen harrastus, mutta seuraelämäni ei kuulu hänelle ollenkaan, enkä keskustele aiheesta hänen kanssaan. 

Ennen kärsin pakkien antamisesta aivan valtavasti ja aiheutin vain toisille pitkittynyttä kurjuutta kun en ollut selkeä. Nyt kun olen oppinut arvostamaan itseäni ja toisia, ei enää kysytä treffeille koska olen niin vanha. :D 

Vierailija kirjoitti:

Huvipuistohullu kirjoitti:

"Mä oon erakko" 

Kohtasin muuten kerran tällaisen naisen. Ilmeisesti käytti vain minua hyväkseen ja haki huomiota, mutta ei voinut koskaan minnekään lähteä kun oli muka niin erakko. Aika jännä, miten "erakko" osasi niin viettelävästi ja flirttailevasti miehen kanssa olla eikä muutenkaan sosiaalisissa taidoissa mitään vikaa. Todella törkeää toimintaa pelailla toisen tunteilla kun voisi vaan sanoa suoraan ettei kiinnosta.

 

Eihän noi poissulje toisiaan mitenkään. Itse olen aika erakko, nautin eniten omasta seurastani ja asunkin keskellä metsää, enkä yleensä kauppareissuja ja töitä lukuunottamatta missään käy. Kuitenkin ihmisiä nähdessäni minusta kuoriutuu sosiaalinen perhonen ja miehille olen luonnostani aina ollut turhankin flirtti. Siis yrittämättä olla, se vain tulee itsestään. Sillä nytkin tätä ketjua luen, kun treffikutsuja satelee ja taas kerran kavereina pitämäni miehet vihjailevat kiinnostustaan. Itse haluan olla toistaiseksi yksin pitkän parisuhteen jälkeen, ellei sitten tule ihan aitoa ja oikeaa rakastumista kohdalle, mikä tuntuu varsin epätodennäköiseltä. Helpoimmalta tuntuu ghostata treffikutsuja, mutta se vasta onkin tylyä ja itse arvostaisin enemmän suoraa puhetta.

Silti ihmetyttää, miksi eräskin mies, vanha ison mahan kasvattanut ukko jo, on kiinnostunut itseään vuosikymmeniä nuoremmasta naisesta, joka pitää itsestään äärimmäisen hyvää huolta. Tai ymmärrän toki, miksi on kiinnostunut, mutta miten tuokin mies luulee, että voisin olla hänestä kiinnostunut? Monella on vaan hämärtynyt ymmärrys omasta tasosta.

Kyllä itsekin treffikutsuun vastaan joskus myöntävästi, mutta ihan ensin miehen pitää miellyttää ulkoisesti. Sisäinen kauneus on tottakai tärkeintä, mutta kyllä kuorellakin on väliä. 

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut vain kaksi kertaa sellaisilla treffeillä, joissa olin oikeasti ja vakavasti kiinnostunut siitä miehestä. Sillä ensimmäisellä kerralla tiesin, ettei meille tulisi pysyvää suhdetta vahvasta yhteydestä ja kemiasta huolimatta, koska erottavia tekijöitä oli liikaa. Toinen oli mieheni, jonka kanssa olimme jo pitkään halunneet tutustua lähemmin toisiimme. 

Ne muutama muu mies oli sellaisia, etten ollut lähtökohtaisesti heistä romanttisessa mielessä kiinnostunut ja ensimmäisellä kerralla olin liian nuori seurustelemaan. Arvostan kyllä ihmisinä ja ystävinä näitä miehiä, mutta ei olisi ehkä pitänyt lähteä treffeille heidän kanssaan. Yhteen heistä sitten ihastuin ja aloitimme suhteen. Ei olisi todellakaan kannattanut, vaan olisi pitänyt vaan kuunnella ja uskoa alun hälytyskelloja ja outouden, jopa vastenmielisyyden, tunnetta.

Eniten kaduttaa jälkeenpäin, ettei kuunnelut itseään. Minullakin oli outouden ja vastenmielisyyden tunne yhden kohdalla, ja suhteesta tuli paljon ahdistusta. Ja vielä stalkkaaja perään, sairas ihminen.

Yht äkkiä on ihan vapaa. Mitään ei tarvitse selittää. "Kiitos ei."

Jos joku kysyy treffeille, vastaan että en taida lähteä.

Vierailija kirjoitti:

Mä mietin vähän tätä...

Tuo ei ole mikään kieltäytyminen. Miten vaikeaa voi olla sanoa asia suoraan niin kuin se on?

Ihan vain sanomalla: "Kiitos, mutta ei kiitos." Ei kai siinäkään tarvitse vaikeimman kautta väännellä ja käännellä.