Olen ihastunut mies. Tuntuuko teistä muista ihastuneista ihastuminen sekä valloittavalta että kamalalta yhtä aikaa?
Kun näen naisen, johon on ihastunut, tunne, jonka juuri sillä hetkellä koen, tuntuu maailman parhaimmalta. Sydämessä suorastaan läikähtää. Juuri silloin pystyy edes hetken ajaksi unohtamaan kaiken maailman pahuuden ja inhottavat asiat. Tekisi vain mieli katsoa niitä naisen kauniita silmiä, kasvoja ja hiuksia, eikä kääntää katsetta hetkeksikään. No, todellisuudessa en jää tuijottamaan, kun en halua, että nainen minua joksikin sekopääksi luulee.
Toisaalta ihastuminen on samaan aikaan myös kamala tunne. Joka kerta se riipaisee sisältä, kun lähdetään eri suuntiin ja silloin kun ihastusta ei näe, on kaipauksen ja ikävän tunne sisällä. Silloin ajattelen, että olisi moni asia paljon helpompaa, jos en olisi ihastunut.
Käyttekö te muut ihastuneet näitä samoja tuntemuksia läpi?
Kommentit (24)
Olen ollut pitkässä suhteessa ja pari kertaa vuosien varrella olen ihastunut todella palavasti.
Nykyisessä työpaikassa on eräs itseäni muutaman vuoden vanhempi mies jota näen satunnaisesti. Aivan ihana, voisin hukkua silmiinsä ja aistin tuoksunsa jo kaukaa. Hänkin oli ainakin aluksi minuun ihastunut, hakeutui juttusille ja meillä synkkasi. En tee mitään aloitetta koska hän on varattu.
Mikään ei tietysti estä minua hymyilemästä tavatessamme, se on ihan vaistomaista. Koitan vältellä etten olisi niin läpinäkyvä. Ehkä toisessa elämässä ?
Tuosta tunteesta on jo vähän aikaa mutta yritän muistella.
On. Se on dikotomia, jota ei koskaan pysty hallitsemaan, mutta kykenee iän karttuessa sietämään.
Minäkin ihastuin syvään ja täysillä näin keski-ikäisenä. Onneksi tunne oli molemminpuolinen, ja onneksi olimme molemmat vapaita. Ihastuminen syveni rakastumiseksi ja rakastamiseksi, isoimmat tunnekuohut ovat muuttaneet muotoaan ja se kaikkein epätoivoisin kaipuu on tasoittunut kun ollaan erossa. Mutta se rakkauden huuma saa pään edelleenkin sekaisin.
Kolme vuotta takana ja kohta yhteenmuutto!
N51