Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten se on muka aina läheisriippuvuutta, jos ei tykkää olla yksin?
09.12.2023 |
Kun olin sinkku, kirjoitin tänne miten tylsää ja kamalaa on olla sinkku ja miten kaipaan parisuhteeseen. Tuli vastauksia että "olet läheisriippuvainen kyllä ihmisen pitää pärjätä yksin".
Minä olen ollut sinkku kauan, ja en tykkää käydä missään sinkkujen bileissä tai tapahtumissa. Lisäksi ystäviä ei ole.
Elämäni parani heti kun tapasin kumppanini. Minulle toisesta välittäminen ja rakkaus on tärkeimpiä asioita elämässä. Joten miten se tekee ihmisesta läheisriippuvaisen jos myöntää tuon? Jos nyt en olisi enää suhteessa, niin olisin taas tyytymättömämpi elämään. Minä en esim saa onnellisuutta mistään töistä, matkusteluista yms, minulle rakkaus tuottaa suurimman onnen.
Kommentit (23)
Huh, kamala elämäntapa, ettei ole ystäviä eikä harrastuksia, vaan odottaa että parisuhde tuo ne toisen ystäviksi. Kun ei siinä niin käy.
Kyllä jokaisella pitäisi olla se oma ystäväpiiri ensin, sitten alkaisi kiinnostaa niitä potentiaalisia kumppaneitakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onhan se riippuvuutta, jos muuta elämää ole eikä halua eikä voi olla yksin.
No mutta silloinhan pitäisi kelvata ihan kuka vaan? Aika harva olisi ikisinkku ja/tai yksinäinen jos ihmiset oikeasti olisi noin epätoivoisia, että kelpuuttaisi kenet vaan niin parisuhteeseen kuin kaveriksikin, jotta olisi edes joku.
Harvempi kai sitä yksinelostaan nauttii ellei ole erakkoluonteinen ihminen, mutta aika moni sitä silti elää yksinäisenä koska just nimenomaan ei kelpaa ihan kuka vaan. Eikä pidäkään. Ei se todellakaan ole mitään riippuvuutta, että kaipaa elämäänsä niin ihmissuhteita kuin parisuhdettakin. Saati ettei tulisi toimeen itsensä kanssa ja seisoisi ihan omilla jaloillaan tai osaisi elää yksin.
Alue: Aihe vapaa
Jep. Sitä kun jokainen perheellinen ja/tai parisuhteessa elävä miettisi edes kerran mitä siihen omaan elämään jäisi, kun siivoaisi pois aivan kaiken johon se puoliso/perhe vaikuttaa niin aika paljon sitä vapaa-aikaa alkaisi olla. Todennäköisesti sitä "omaa aikaa" olisikin enemmän kuin omiksi tarpeiksi eikä siinä vaiheessa enää yhtään pitäisi läheisriippuvaisuutena sitä, että elämäänsä kaipaisi muutakin sisältöä kuin yksinoloa.