Miten voisi hyväksyä oman vartalonsa ja ulkonäkönsä?

Ajatusten suunnan kääntäminen itsestä ulospäin on se psykologinen keino, jolla varmaankin pääsee asiassa eteenpäin. Henkinen kasvu edellyttää juuri tätä.

Ei kannata ainakaan seurata somessa ja mediassa vähäpukeisia naisia, jotka ovat ulkonäkökeskeisiä. Näiden seuraamisesta tulee huono olo.

Kauneus on katsojan silmissä. Lapsen mielestä kaunein on oma äiti. Rumuus ja kauneus ovat hyvin subjeltiivisia asioita. Jonkun mielestä sinä olet universumin kaunein olento. (Äitisi ja isäsi mielestä ainakin.) Mutta myös perulainen tai kiinalainen saattaisi ajatella näin. Tai seuraavassa kadunkulmassa näkemäsi ihminen, koskaan et voi tietää.... Siispä ulos, hyvä ryhti, hymy naamalle ja valloittamaan.

Vierailija kirjoitti:

Se mihin kiinnittää huomiota, vahvistuu.

Jos hoet, -"olen ruma", se vahvistaa käsitystäsi.

Ala hokea.-" Olen terve, pystyn liikkumaan, minulla on kauniit hiukset, hampaat, olen mukava ja kiva nainen. "

Peilin edessä kerro itsellesi, miten hyvä tyyppi olet! Tämä vahvistaa ajatusmalliasi ja se alkaa toteuttaa itseään. Kokeiltu on ja toimii.

Peilin edessä seisominen ja ulkoisiin asioihin huomion kiinnittäminen vahvistaa ulkonäkökeskeisyyttä, eli nuo kauniit hiukset ja hampaat -hommat vaan pahentaa. Pitäisi opetella suhtautumaan ulkonäköönsä täysin neutraalisti ja olla ajattelematta kauneutta tai rumuutta ollenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Kauneus on katsojan silmissä. Lapsen mielestä kaunein on oma äiti. Rumuus ja kauneus ovat hyvin subjeltiivisia asioita. Jonkun mielestä sinä olet universumin kaunein olento. (Äitisi ja isäsi mielestä ainakin.) Mutta myös perulainen tai kiinalainen saattaisi ajatella näin. Tai seuraavassa kadunkulmassa näkemäsi ihminen, koskaan et voi tietää.... Siispä ulos, hyvä ryhti, hymy naamalle ja valloittamaan.

Minä en ole vanhempieni mielestä universumin kaunein, vaan siskoni on.

Ap

Jokainen nainen on kaunis omalla tavallaan...sanoi eräs mies, kun vähättelin omaa ulkonäköäni.

Vierailija kirjoitti:

Jokainen nainen on kaunis omalla tavallaan...sanoi eräs mies, kun vähättelin omaa ulkonäköäni.

Halusi vaan mielistellä. Kaikki tietävät, että tämä ei ole totta.

LIikunnan avulla.

mYös se ettei eristäydy koko ajan kotiin vaan lähtee ns ihmisten ilmoille

Minä olin sujut itseni kanssa, vaikken enää ollutkaan nuori ja laiha, siis alipainoinen, ja selluliittia tai mitä lie turvotusta joka paikka täynnä, leuan alla pussukkaa jne. Ajattelin ettei minun näin 50+ tarvitsekaan olla mikään täydellinen.

Sitten kohtasin miehen. No, kun näitä haukkuja paiskottiin aina naamalleni niin on tullut ihan hirveä kriisi. Inhoan itseäni joka päivä. En usko enää tulevaisuiteen, eikä elämällä taida olla minulle enää mitään tarjolla.

Täällä neuvotaan suuntautumaan ulospäin, mutta useimmat kuitenkin oppivat tämän itsekriittisyyden ulkoapäin. Olin lapsena täysin tyytyväinen itseeni enkä ajatellut asiaa sen kummemmin (tai muidenkaan ulkonäköä), mutta tulin epävarmaksi kun teini-ikää lähestyttäessä alkoi ulkoapäin tulla jatkuvasti palautetta.

Vierailija kirjoitti:

LIikunnan avulla.

 

mYös se ettei eristäydy koko ajan kotiin vaan lähtee ns ihmisten ilmoille

Ei valitettavasti toimi.

Ap

Jos olisin itse tuossa jamassa, että haluaisin tehdä kaikenlaista, mutta huono itsetunto estäisi kaiken, niin

1. Tekisin kaiken mahdollisen parantaakseni ulkonäköä eli laihduttaisin, kävisin kuntosalilla, ja tälläytyisin viimeisen päälle

2. Jos edelliset eivät auttaisi, kävisin kirurgin puheilla

3. Jos sekään ei auttaisi, toteaisin, ettei huono itsetunto johtunutkaan ulkonäöstä, ja menisin psykologin juttusille

Vierailija kirjoitti:

Jos olisin itse tuossa jamassa, että haluaisin tehdä kaikenlaista, mutta huono itsetunto estäisi kaiken, niin

1. Tekisin kaiken mahdollisen parantaakseni ulkonäköä eli laihduttaisin, kävisin kuntosalilla, ja tälläytyisin viimeisen päälle

2. Jos edelliset eivät auttaisi, kävisin kirurgin puheilla

3. Jos sekään ei auttaisi, toteaisin, ettei huono itsetunto johtunutkaan ulkonäöstä, ja menisin psykologin juttusille

Okei. Olen kokeillut tuota ykköskohtaa ja se lopulta vaan masentaa, kun kaikesta yrittämisestä huolimatta ei siltikään näytä riittävän hyvältä. Kohdan 2 voin skipata suosiolla, kun mun ongelmakohtia ei voi millään kirurgisilla operaatioilla järkevästi korjata. Kohta 3 tuntuisi ylimitoitetulta ja naurettavalta, kun ihmisillä on ihan oikeitakin ongelmia. Pitää nyt olla joku muu tie.

Ap

Itämaista henkisyyttä harjoittamalla, eli pitkälti sillä, että antautuu elämälle sellaisena kuin se ilmenee. Tämä tarkoittaa sitä, että lopettaa kaikenlaisten asioiden manageroinnin omaa oloa parantaakseen ja seuraa itsen ulkopuolisia tapahtumia antamatta niille arvostelmia.

Toinen tekniikka on lopettaa uskominen omiin ajatuksiin, jotka eivät ole koskaan totta ja joita aivot tuottavat ilman ihmisen omaa valintaa. Ryhdy "omien" ajatuksiesi ulkopuoliseksi havainnoijaksi. Kuka on se, joka niitä ajatuksia havainnoi?

Tässä on hyvä paketti aloittelijalle, jollainen itsekin olen.